Päivän teksti
Kuningatar Vasti uhmaa Kserksestä
Tämä tapahtui kuningas Kserkseen aikana, sen Kserkseen, joka hallitsi sataakahtakymmentäseitsemää maakuntaa Intiasta Nubiaan saakka. Kserkses piti siihen aikaan hoviaan Susan kaupungissa, ja kolmantena hallitusvuotenaan hän järjesti pidot ruhtinailleen ja ylimmille virkamiehilleen. Kaikki Persian ja Meedian sotapäälliköt, ylimykset ja maaherrat olivat saapuvilla, ja päivästä toiseen, kaikkiaan kuuden kuukauden ajan, hän esitteli heille valtakuntansa loistoa ja mahtia, sen aarteita ja rikkauksia.
Kun juhla-aika oli päättymässä, Kserkses järjesti kuninkaallisen palatsin puutarha-aukiolla seitsenpäiväiset pidot koko Susan kaupungin väelle, niin ylhäisille kuin alhaisille. Valkoisia ja sinipunaisia pellava- ja villaverhoja oli valkoisin ja purppuraisin pellavanauhoin pingotettu katoksiksi hopeatankojen ja marmoripilarien varaan, ja aukiolla, joka oli päällystetty viherkivellä, marmorilla, helmiäisellä ja hohtokivellä, oli kultaisia ja hopeisia ruokailusohvia. Juotavaa tarjottiin kultapikareista, jotka kaikki olivat erilaisia, ja kuninkaan palatsin parhaita viinejä oli yllin kyllin, kuten kuninkaan pidoissa kuuluu olla. Maljapakkoa ei kuitenkaan ollut, sillä kuningas oli antanut palveluskuntansa päälliköille määräyksen noudattaa kunkin vieraan toivomuksia. Kuningatar Vasti järjesti samaan aikaan naisten pidot sisällä kuninkaallisessa palatsissa.
Seitsemäntenä päivänä kuningas, joka oli viinistä hilpeällä mielellä, kutsui luokseen Mehumanin, Bissetan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Setarin ja Karkasin, ne seitsemän eunukkia, jotka olivat hänen henkilökohtaisia palvelijoitaan, ja käski heidän tuoda kuningatar Vastin kruunu päässä eteensä, jotta hän voisi näyttää kuningattaren kauneuden kaikkien kansojensa ruhtinaille. Kuningatar oli näet hyvin kaunis.
Mutta kun eunukit veivät kuningattarelle kuninkaan kutsun, hän ei suostunut tulemaan. Tästä kuningas pahastui kovin, ja hänen mielensä valtasi viha.
Kuningas kääntyi nyt oppineiden ja ennusmerkkien tuntijoiden puoleen, sillä tapana oli, että kuningas neuvotteli asioistaan kaikkien lain ja oikeuden tuntijoiden kanssa. Kuninkaan lähimmät neuvonantajat olivat Karsena, Seetar, Admata, Tarsis, Meres, Marsena ja Memukan, seitsemän persialaista ja meedialaista ruhtinasta, joilla valtakunnan ylimpinä virkamiehinä oli aina oikeus päästä kuninkaan puheille. Hän kysyi heiltä: »Mitä tulisi lain mukaan tehdä kuningatar Vastille, kun hän ei noudattanut kutsua, jonka minä, kuningas Kserkses, lähetin eunukkien mukana?»
Memukan vastasi kuninkaalle ruhtinaiden kuullen: »Kuningatar Vasti ei ole loukannut vain kuningasta, vaan myös kaikkia kuningas Kserkseen maakuntien ruhtinaita ja kansoja. Kun valtakunnan kaikki naiset saavat tietää, mitä kuningatar on tehnyt, he alkavat halveksia miehiään, sillä nyt he voivat sanoa: ’Kuningas Kserkses kutsutti kuningatar Vastin luokseen, eikä Vasti tullut.’ Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka ovat kuulleet kuningattaren teosta, ottavat sen jo tänä päivänä puheeksi meidän kanssamme, ja siitäkin koituu kylliksi häpeää ja riitaa. Jos siis katsot hyväksi, niin säädä mahtikäskylläsi, ettei Vasti enää saa astua eteesi ja että annat hänen kuninkaallisen arvonsa toiselle, häntä paremmalle, ja kirjoituta tämä määräys Persian ja Meedian lakeihin, niin ettei sitä enää voi muuttaa. Kun tämä sinun kuninkaallinen päätöksesi tulee tunnetuksi koko mahtavassa valtakunnassasi, niin jokainen nainen ylhäisimmästä alhaisimpaan osoittaa vastedes kunnioitusta miehelleen.»
Neuvo miellytti kuningasta ja ruhtinaita, ja kuningas teki niin kuin Memukan oli ehdottanut. Hän lähetti kirjeen kaikkiin maakuntiin, kuhunkin erikseen sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, jotta jokainen mies saisi olla herra omassa talossaan.
Kserkses valitsee Esterin uudeksi kuningattareksi
Myöhemminkin, ensi vihan jo lauhduttua, kuningas Kserkses piti mielessään, mitä Vasti oli tehnyt ja mitä hänestä oli päätetty. Hovimiehet, jotka olivat kuninkaan palveluksessa, sanoivat herralleen: »Kuningasta varten tulisi etsiä kauniita ja koskemattomia nuoria neitoja. Kuningas määrätköön joka maakuntaan miehiä, jotka kokoavat kaikki nuoret ja kauniit neitsyet Susan palatsin haaremiin. Siellä, kuninkaan haareminvalvojan eunukki Hegain huostassa, he saavat kauneudenhoitoa, ja se neito, joka kuningasta eniten miellyttää, tulkoon kuningattareksi Vastin tilalle.» Ehdotus oli kuninkaalle mieleen, ja hän teki niin.
Susan kaupungissa asui juutalainen mies, jonka nimi oli Mordokai. Hän oli Benjaminin heimoa, ja hänen isänsä oli Jair, Kisin pojan Simein poika. Mordokai oli tuotu sinne Jerusalemista niiden juutalaisten joukossa, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen samanaikaisesti Juudan kuninkaan Jekonjan kanssa. Hänellä oli kasvattityttärenään setänsä tytär Hadassa, toiselta nimeltään Ester, jolla ei enää ollut isää eikä äitiä. Ester oli kaunis ja sorea, ja Mordokai oli tytön vanhempien kuoltua ottanut hänet omaksi tyttärekseen.
Kun kuninkaan käsky ja määräys oli tullut tunnetuksi ja neitoja koottiin suurin joukoin Susan kaupunkiin haareminvalvoja Hegain huostaan, Esterkin joutui kuninkaan palatsiin Hegain hoiviin. Neito miellytti haareminvalvojaa, ja hän pääsi tämän suosioon. Hegai järjesti hänelle tuota pikaa kauneudenhoidon ja elatuksen, antoi hänelle seitsemän valikoitua palvelijatarta kuninkaan palatsista ja siirsi hänet ja hänen palvelijattarensa haaremin parhaaseen osaan. Ester ei paljastanut kansallisuuttaan eikä syntyperäänsä, sillä Mordokai oli kieltänyt häntä sitä tekemästä. Mordokai itse kuljeskeli joka päivä haaremin sisäpihan lähistöllä saadakseen tietää, mitä Esterille kulloinkin kuului.
Kunkin neidon tuli vuorollaan mennä kuningas Kserkseen luo. Sitä ennen tyttö oli saanut kauneudenhoitoa kokonaisen vuoden, kuten oli määrätty. Kuusi kuukautta häntä oli hoidettu mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyillä ja muulla tavoin. Lähtiessään kuninkaan luo hän sai viedä haaremista mukanaan kuninkaan palatsiin mitä vain halusi. Hän lähti palatsiin illalla ja siirtyi aamulla toiseen haaremiin eunukki Saasgasin, kuninkaan sivuvaimojen valvojan, huomaan. Kuninkaan luo hän ei enää päässyt, paitsi jos kuningas oli mieltynyt häneen ja erityisesti nimeltä mainiten kutsutti hänet luokseen.
Kun Ester, Mordokain sedän Abihailin tytär, Mordokain ottotytär, vuorollaan joutui kuninkaan eteen, hän pyysi mukaansa vain sen, mitä kuninkaan haareminvalvoja eunukki Hegai neuvoi häntä ottamaan. Mutta Esteriin ihastuivat kaikki, jotka hänet näkivät.
Ester vietiin kuninkaan eteen kuningas Kserkseen seitsemännen hallitusvuoden kymmenentenä kuukautena, tebet-kuussa. Hänestä tuli kuninkaalle kaikkia muita naisia rakkaampi, eikä kukaan toinen neitsyt osannut hänen laillaan voittaa puolelleen kuninkaan mieltymystä ja suosiota. Kuningas asetti kuninkaallisen kruunun Esterin päähän ja julisti hänet kuningattareksi Vastin sijaan. Esterin kunniaksi kuningas järjesti kaikille ruhtinailleen ja ylimmille virkamiehilleen suuret hääpidot, myönsi maakunnille verohelpotuksia ja jakeli kuninkaan arvon mukaisia lahjoja.
Mordokai paljastaa salahankkeen
Pian sen jälkeen, kun neitoja ryhdyttiin kokoamaan, Mordokai tuli hovin palvelukseen. Ester ei vieläkään paljastanut syntyperäänsä eikä kansallisuuttaan, koska Mordokai oli häntä kieltänyt. Ester noudatti yhä hänen neuvojaan, kuten ollessaan hänen kasvattinaan.
Mordokain palvellessa kuninkaan hovissa Bigtan ja Teres, kaksi eunukkia, jotka vartioivat kuninkaan yksityishuoneita, olivat alkaneet vihata kuningasta niin, että vaanivat tilaisuutta tappaakseen hänet. Mordokai sai vihiä hankkeesta ja kertoi siitä kuningatar Esterille, joka vei tiedon edelleen kuninkaalle. Asia tutkittiin ja havaittiin todeksi, ja Bigtan ja Teres hirtettiin. Tapaus merkittiin kuninkaan aikakirjoihin.
Haman päättää tuhota juutalaiset
Näiden tapausten jälkeen kuningas Kserkses ylensi Agagin jälkeläisen Hamanin, Hammedatan pojan, korkeaan virkaan ja arvoon ja asetti hänet kaikkien muiden ruhtinaiden yläpuolelle. Kaikki kuninkaan virkamiehet, jotka palvelivat hovissa, osoittivat Hamanille kunnioitustaan heittäytymällä maahan hänen edessään, sillä näin oli kuningas käskenyt. Mutta Mordokai ei kumartanut eikä heittäytynyt maahan. Silloin kuninkaan hoviherrat kysyivät Mordokailta: »Minkä takia sinä uhmaat kuninkaan käskyä?» Kun he olivat päivästä päivään puhuneet tästä hänelle eikä hän siitä piitannut, he kertoivat asian Hamanille saadakseen tietää, oliko Mordokain esittämä syy pätevä. Hän oli näet sanonut olevansa juutalainen.
Kun Haman huomasi, ettei Mordokai suostunut kumartamaan eikä heittäytymään maahan hänen edessään, hän raivostui silmittömästi. Mutta hän ei halunnut tyytyä siihen, että surmauttaisi vain Mordokain, vaan saatuaan tietää, mitä kansaa Mordokai oli, hän tahtoi surmauttaa myös hänen kansansa, kaikki Kserkseen valtakunnassa asuvat juutalaiset.
Kuningas Kserkseen kahdennentoista hallitusvuoden ensimmäisen kuukauden aikana, nisan-kuussa, heitettiin Hamanin käskystä puria eli arpaa vuoden jokaisesta päivästä ja kuukaudesta, jotta selviäisi, mikä oli suotuisin päivä Mordokain ja hänen kansansa tuhoamiseksi yhdellä kertaa. Arpa lankesi kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmannelletoista päivälle. Tämän jälkeen Haman sanoi kuningas Kserkseelle: »Valtakunnassasi on kansa, joka asuu hajallaan sen kaikissa maakunnissa muiden kansojen seassa, mutta niistä erottautuen. Sen lait ovat erilaiset kuin minkään muun kansan, eivätkä sen kansan jäsenet noudata kuninkaan lakeja. Ei ole oikein, kuningas, että sinä annat heidän olla rauhassa. Jos katsot sopivaksi, niin käske kirjoittaa määräys, että heidät on tuhottava, ja minä lupaan luovuttaa rahastonhoitajillesi kymmenentuhatta talenttia hopeaa vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin.» Kuningas otti sinettisormuksen sormestaan ja antoi sen Hamanille, Hammedatan pojalle, Agagin jälkeläiselle, juutalaisten vainoojalle, sanoen: »Voit tehdä hopeallesi ja myös sille kansalle mitä haluat.»
Vuoden ensimmäisen kuun kolmantenatoista päivänä kutsuttiin paikalle kuninkaan kirjurit, ja Hamanin määräyksen mukaisesti kirjoitettiin kirjeet kaikille maakuntia johtaville kuninkaan satraapeille ja käskynhaltijoille sekä kaikkien kansakuntien ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kirjeet kirjoitettiin kuningas Kserkseen nimissä, ja niihin painettiin sinettileima hänen sormuksellaan. Ne lähetettiin pikalähettien mukana kuninkaan kaikkiin maakuntiin, ja niissä määrättiin, että kaikki juutalaiset, nuoret ja vanhat, naiset ja lapset, oli tuhottava, tapettava ja hävitettävä yhtenä ainoana päivänä, kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että heidän omaisuutensa sai ryöstää. Kirjeen jäljennös tuli julkaista lakina jokaisessa maakunnassa kaikille kansakunnille, että nämä tietäisivät valmistautua sitä päivää varten.
Juoksijat lähtivät heti viemään kuninkaan käskyä. Samaan aikaan kun laki julkaistiin Susan kaupungissa, kuningas ja Haman istuutuivat juomaan. Mutta kaupungissa vallitsi hämmennys.
Mordokai pyytää apua Esteriltä
Saatuaan tietää, mitä oli tapahtunut, Mordokai repäisi vaatteensa, pukeutui säkkikankaaseen, sirotteli multaa hiuksiinsa ja lähti kulkemaan pitkin kaupunkia ääneen huutaen ja katkerasti valittaen. Hän tuli kuninkaan palatsin portille mutta ei säkkivaatteessa päässyt sisälle palatsiin. Kaikkialla maakunnissa, minne kuninkaan käsky ja määräys saapui, juutalaiset surivat kuten kuollutta on tapana surra, paastosivat ja itkivät, ja useimmat nukkuivat paljaalle maalle levitetyillä säkkikankailla.
Kun palvelijattaret ja eunukit toivat kuningattarelleen tiedon, että Mordokai oli suruasussa portilla, kuningatar säikähti ja joutui suunniltaan. Hän lähetti vaatteita, jotta Mordokai pukisi ne ylleen säkkivaatteen sijaan, mutta Mordokai ei ottanut niitä vastaan. Silloin Ester kutsui eunukki Hatakin, jonka kuningas oli määrännyt hänen palvelukseensa, ja lähetti hänet kysymään Mordokailta, mitä oli tapahtunut ja mistä kaikki johtui. Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, kuninkaan palatsin portin eteen, ja Mordokai kertoi, mitä oli tapahtunut ja miten suuren määrän hopeaa Haman oli luvannut luovuttaa kuninkaan aarrekammioihin korvaukseksi juutalaisten hävittämisestä. Hän antoi Hatakille myös jäljennöksen Susassa julkaistusta juutalaisten tuhoamista koskevasta kirjeestä, jotta Hatak näyttäisi sen Esterille. Mordokai pyysi, että Hatak kertoisi asiat Esterille ja kehottaisi häntä menemään kuninkaan luo rukoilemaan armoa kansalleen.
Hatak palasi kertomaan Esterille, mitä Mordokai oli sanonut. Ester käski Hatakin viedä Mordokaille tämän vastauksen: »Kaikki kuninkaan virkamiehet ja kuninkaan maakuntien kansatkin tietävät, että sille miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan palatsin sisäpihaan, on laissa yksi ainoa rangaistus: kuolema. Vain jos kuningas ojentaa häntä kohden kultavaltikkansa, hän saa jäädä eloon. Eikä minua itseäni ole kolmeenkymmeneen päivään kutsuttu kuninkaan luo.»
Saatuaan kuulla Esterin viestin Mordokai käski sanoa hänelle: »Vaikka asutkin kuninkaan palatsissa, älä kuvittele, että voit juutalaisista ainoana pelastaa henkesi. Jos sinä nyt tässä tilanteessa pysyt vaiti, niin juutalaiset saavat kyllä avun ja pelastuksen muualta, mutta sinua ja isäsi sukua kohtaa tuho. Ja kukaties sinusta tulikin kuningatar vain tällaisia aikoja varten.»
Ester käski vastata Mordokaille: »Kutsu koolle kaikki Susan juutalaiset paastoamaan minun puolestani. Älkää syökö älkääkä juoko mitään kolmeen päivään ja kolmeen yöhön. Minäkin paastoan samalla tavoin palvelijattarieni kanssa, ja sitten lähden kuninkaan luo, vaikka se onkin vastoin lakia. Kun minun kerran on kuoltava, niin kuolen.» Mordokai meni pois ja teki niin kuin Ester oli käskenyt tehdä.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
