Päivän teksti
Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. Esra, lainopettaja, seisoi varta vasten tehdyllä puukorokkeella. Hänen oikealla puolellaan seisoivat Mattitja, Sema, Anaja, Uria, Hilkia ja Maaseja ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Misael, Malkia, Hasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam. Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: »Aamen, aamen!» Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jälleen noussut seisomaan, alkoivat leeviläiset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittää sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.
Käskynhaltija Nehemia, pappi ja lainopettaja Esra sekä leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat väkijoukolle: »Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.» Kansa näet itki kuullessaan, mitä laissa sanottiin. Ja Esra jatkoi: »Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää siis olko murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.» Leeviläisetkin tyynnyttivät kansaa sanoen: »Olkaa levollisia! Tämä päivä on pyhä. Älkää olko murheissanne.» Ja kaikki lähtivät aterioimaan, ja he lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli puhuttu.
Lehtimajanjuhla
Seuraavana päivänä kaikkien sukukuntien päämiehet, papit ja leeviläiset kokoontuivat Esran, lainopettajan, luo tutkiakseen tarkemmin lain sisältöä. He huomasivat Herran Moosekselle antamassa laissa määräyksen, että israelilaisten tulee seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa. Silloin he kuuluttivat ja panivat kaikissa kaupungeissaan ja Jerusalemissa sanan kiertämään: »Menkää vuorille hakemaan oliivipuun, villioliivin, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on säädetty.»
Kaikki lähtivät hakemaan lehviä, ja he rakensivat niistä kukin lehtimajan talonsa katolle tai pihalle. Lehtimajoja rakennettiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin ja Efraiminportin aukioille. Koko pakkosiirtolaisuudesta palanneiden joukko teki lehtimajoja ja asui niissä. Näin eivät israelilaiset olleet tehneet sitten Joosuan, Nunin pojan, aikojen, ja nyt vallitsi suuri riemu. Esra luki Jumalan lain kirjaa joka päivä, juhlan ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Juhla kesti seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin päätöskokous, niin kuin oli säädetty.
Kansa tunnustaa syntinsä
Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoamaan, säkkivaatteet yllään ja multaa hiuksissaan. Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. Sitten Jesua, Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja, Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä Herraa, Jumalaansa. Leeviläiset Jesua, Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: »Nouskaa ja ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, aina ja ikuisesti! Ylistetty olkoon sinun nimesi kunnia, joka kohoaa kaikkea kiitosta ja ylistystä korkeammalle!»
Katumusrukous
Sinä yksin olet Herra.
Sinä olet tehnyt taivaan,
taivasten taivaat ja tähtien joukot,
maan ja kaiken mitä sen päällä on,
meret ja kaiken mitä niissä on.
Sinä annat kaikelle elämän.
Kumartaen rukoilevat sinua
taivaan tähtien joukot.
Sinä olet Herra Jumala.
Sinä valitsit Abramin,
johdatit hänet pois Kaldean Urista
ja annoit hänelle nimen Abraham.
Sinä näit, että hän oli sinulle uskollinen,
ja solmit hänen kanssaan liiton,
lupasit antaa Kanaaninmaan,
heettiläisten ja amorilaisten,
perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan,
sen lupasit antaa hänen jälkeläisilleen.
Ja lupauksesi sinä täytit:
sinä pysyt sanassasi.
Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä,
kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.
Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota
ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa,
sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan.
Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.
Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään,
ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten.
Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen
kuin kiven kuohuviin aaltoihin.
Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassa
ja yöllä tulipatsaassa
valaisten tien,
jota he kulkivat.
Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,
sinä puhuit heille korkeuksista,
annoit heille selkeät säädökset
ja luotettavat lait,
hyvät ohjeet ja käskyt.
Sinä ilmoitit heille pyhän sapattisi,
ja palvelijasi Mooses antoi heille
sinun käskysi, ohjeesi ja lakisi.
Sinä annoit taivaasta leipää,
kun heidän oli nälkä,
sinä panit veden virtaamaan kalliosta,
kun heidän oli jano.
Käskit heidän ottaa haltuunsa
maan, jonka sinä kätesi kohottaen
olit luvannut heille antaa.
Mutta he, meidän isämme, olivat ylimielisiä
ja alkoivat niskoitella.
Eivät he totelleet käskyjäsi,
vaan kieltäytyivät kuulemasta,
eivät he muistaneet ihmetekojasi,
joilla olit heitä auttanut.
He niskuroivat
ja valitsivat itselleen johtajan
palatakseen takaisin Egyptin orjuuteen.
Mutta sinä annat anteeksi,
olet armollinen ja laupias Jumala,
sinä olet kärsivällinen
ja sinun hyvyytesi on suuri.
Sinä et hylännyt heitä,
vaikka he valoivat kullasta sonnin
ja sanoivat: »Tämä on meidän jumalamme,
tämä johti meidät pois Egyptistä.»
Pahoin he sinua herjasivat.
Mutta sinun armosi oli suuri,
sinä et hylännyt heitä autiomaahan.
Päivisin ei pilvipatsas väistynyt heidän yltään,
vaan näytti heille tietä,
öisin ei tulipatsas väistynyt,
vaan valaisi tien,
jota he kulkivat.
Sinä annoit heille hyvän henkesi
opettamaan viisautta,
annoit mannaa heidän syödäkseen
ja vettä, kun heidän oli jano.
Neljäkymmentä vuotta sinä huolehdit heistä autiomaassa,
mitään ei heiltä puuttunut,
heidän vaatteensa eivät kuluneet rikki,
heidän jalkansa eivät turvonneet.
Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia kansoineen,
jaoit ne heille rajamaiksi.
He saivat omakseen Hesbonin kuninkaan Sihonin maan
ja Basanin kuninkaan Ogin maan.
Sinä teit heidän jälkeläistensä luvun suureksi,
heitä oli kuin tähtiä taivaalla.
Sinä veit heidät
maahan, josta olit antanut lupauksen
heidän isilleen.
Ja jälkeläiset ottivat maan haltuunsa.
Sinä annoit maan asukkaiden, kanaanilaisten,
kukistua heidän edessään
ja annoit heidän valtaansa
tuon maan kuninkaat ja kansan,
ja he saivat tehdä heille, mitä halusivat.
He valloittivat linnoitetut kaupungit
ja viljavat pellot,
he saivat omikseen talot
ja niiden runsaat varastot,
kallioon hakatut vesisäiliöt,
viinitarhat, oliivilehdot
ja suuret määrät hedelmäpuita.
He söivät vatsansa täyteen ja lihoivat,
he nauttivat yltäkylläisesti antimiesi runsaudesta.
Mutta he alkoivat niskoitella ja kapinoida sinua vastaan,
he käänsivät selkänsä sinun laillesi
ja tappoivat sinun profeettasi,
jotka nuhtelivat heitä
koettaen johtaa heidät jälleen sinun puoleesi.
Pahoin he sinua herjasivat.
Siksi annoit heidät ahdistajien käsiin,
ja nämä sortivat heitä.
Hädässään he silloin huusivat sinua,
ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.
Suuressa armossasi sinä annoit heille auttajia,
jotka pelastivat heidät vihamiesten vallasta.
Rauhaan päästyään he rikkoivat jälleen
sinua vastaan.
Siksi sinä jätit heidät vihollisten käsiin,
sortajien käsiin.
Jälleen he huusivat sinua,
ja sinä kuulit taivaaseen heidän huutonsa.
Suuressa armossasi pelastit heidät,
kerran toisensa jälkeen.
Sinä nuhtelit heitä,
jotta he kääntyisivät tottelemaan sinun lakiasi,
mutta he olivat röyhkeitä
eivätkä kuunnelleet käskyjäsi.
He tekivät syntiä sinun määräyksiäsi vastaan,
jotka antavat elämän, kun niitä noudattaa.
Itsepäisesti he käänsivät selkänsä
eivätkä uppiniskaisuudessaan totelleet sinua.
Silti sinä osoitit kärsivällisyyttä heitä kohtaan
vuodesta toiseen.
Sinä varoitit heitä hengelläsi,
annoit profeettojesi nuhdella heitä,
mutta he eivät suostuneet kuulemaan.
Niin sinä annoit heidät viholliskansojen käsiin.
Mutta suuressa armossasi
et antanut heidän tuhoutua
etkä hylännyt heitä,
sillä sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala.
Nyt, Jumalamme,
sinä suuri Jumala, väkevä ja pelättävä,
sinä, joka olet uskollinen ja pidät liittosi voimassa:
katso, miten suuressa ahdingossa
olemme joutuneet elämään,
me, kuninkaamme ja ruhtinaamme,
pappimme ja profeettamme,
isämme ja koko kansamme,
Assyrian kuninkaiden ajoista
aina tähän päivään asti.
Sinä olet tehnyt oikein
kaikessa, mikä on kohdannut meitä.
Sinä olet ollut uskollinen,
me olemme rikkoneet sinua vastaan.
Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme
eivät totelleet sinun lakiasi,
he eivät noudattaneet käskyjäsi ja määräyksiäsi,
jotka olit heille antanut.
Ja vaikka heillä oli oma valtakuntansa
ja kaikki se hyvä,
minkä olit antanut heille,
vaikka heillä oli laaja, viljava maa,
jonka olit heille lahjoittanut,
he eivät palvelleet sinua
eivätkä luopuneet pahoista teoistaan.
Nyt me olemme orjia.
Siinä maassa, jonka sinä annoit isillemme,
jotta he saisivat nauttia sen hedelmistä ja antimista,
siinä maassa me olemme orjina.
Sen runsas sato kuuluu kuninkaille,
joiden valtaan olet meidät antanut
syntiemme tähden.
He hallitsevat mielensä mukaan meitä ja karjaamme.
Suuri on meidän ahdinkomme.
Juhlallinen lupaus
Kaiken tämän vuoksi teemme kirjallisesti juhlallisen sopimuksen, ja päällikkömme, leeviläisemme ja pappimme painavat siihen sinettinsä.
Asiakirjassa on seuraavien henkilöiden nimet: käskynhaltija Nehemia, Hakaljan poika, sekä Sidkia, Seraja, Asarja, Jeremia, Pashur, Amarja, Malkia, Hattus, Sebanja, Malluk, Harim, Meremot, Obadja, Daniel, Ginneton, Baruk, Mesullam, Abia, Mijamin, Maasja, Bilgai ja Semaja. Nämä ovat pappeja.
Leeviläisiä: Jesua, Asanjan poika, Binnui, Henadadin suvusta, Kadmiel sekä heidän virkatoverinsa Sebanja, Hodia, Kelita, Pelaja, Hanan, Miika, Rehob, Hasabja, Sakkur, Serebja, Sebanja, Hodia, Bani, Beninu.
Kansan päämiehiä: Pareos, Pahat-Moab, Elam, Sattu, Bani, Bunni, Asgad, Bebai, Adonia, Bigvai, Adin, Ater, Hiskia, Assur, Hodia, Hasum, Besai, Harif, Anatot, Nebai, Magpias, Mesullam, Hesir, Mesesabel, Sadok, Jaddua, Pelatja, Hanan, Anaja, Hoosea, Hananja, Hassub, Lohes, Pilha, Sobek, Rehum, Hasabna, Maaseja, Ahia, Hanan, Anan, Malluk, Harim ja Baana.
Kaikki muut – papit ja leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka olivat erottautuneet vieraista kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, ja myös heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyivät lakia ymmärtämään – kaikki he sitoutuivat noudattamaan johtajiensa tekemää sopimusta. Valalla vannoen he lupasivat elää Jumalan lain mukaan, jonka Mooses oli Jumalan palvelijana heille antanut, ja lupasivat noudattaa tarkoin kaikkia Herran, meidän Jumalamme, käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä.
Edelleen he lupasivat: »Me emme anna tyttäriämme vaimoiksi muihin kansoihin kuuluville emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. Kun muihin kansoihin kuuluvat tuovat sapatinpäivänä viljaa ja muita tuotteita myytäväksi, emme osta heiltä, emme sapattina emmekä minään muunakaan pyhäpäivänä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan kesannolle ja pyyhimme kaikki velat pois. Sitoudumme maksamaan vuosittain kolmannessekelin Jumalamme temppelissä toimitettavaa palvelusta varten: uhrileipiä varten, päivittäisiä ruoka- ja polttouhreja, sapattiuhreja, uudenkuun uhreja ja juhlauhreja varten, pyhiä lahjoja ja Israelin sovittamiseksi uhrattavia syntiuhreja varten sekä kaikkia Jumalamme temppelissä tehtäviä töitä varten.
Me, papit, leeviläiset ja kansa, olemme keskenämme arponeet, minkä suvun on minäkin vuonna määräaikaan toimitettava polttopuita Jumalamme temppeliin, jotta Herran, meidän Jumalamme, alttarilla voitaisiin pitää tulta niin kuin laissa on määrätty. Tuomme myös joka vuosi peltojemme ja kaikkien hedelmäpuiden ensi sadosta uhrin Herran temppeliin, samoin esikoisuhrit poikiemme ja karjamme puolesta, niin kuin laissa on säädetty. Tuomme esikoiset nautakarjastamme, lampaistamme ja vuohistamme Jumalamme temppeliin ja annamme ne siellä palvelusta toimittaville papeille.
Tuomme papeille Jumalamme temppelin varastohuoneisiin myös leivän vuoden ensimmäisestä leipomuksesta, muut antimme sekä parhaan osan hedelmäpuiden ensi hedelmistä, viinistä ja öljystä. Kymmenesosan maan tuotosta annamme leeviläisille. He keräävät kymmenykset kaikista kaupungeista, joiden peltoja me viljelemme. Leeviläisten kerätessä kymmenyksiä on jonkun Aaronin sukuun kuuluvan papin oltava heidän mukanaan, ja leeviläisten on annettava kymmenyksistä yksi kymmenesosa Jumalamme temppelin varastokammioihin. Israelilaisten ja leeviläisten on vietävä kaikki vilja-, viini- ja öljyantimet huoneisiin, joissa säilytetään pyhäkön astioita ja joissa palvelusvuorossa olevat papit sekä portinvartijat ja laulajat oleskelevat. Emme saa laiminlyödä Jumalamme temppeliä.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
