Päivän teksti
Velkojen anteeksiantaminen
Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan. Jotkut sanoivat: »Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysymme hengissä.» Toiset sanoivat: »Meidän täytyy pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme, jotta saamme viljaa nälkäämme.» Jotkut taas sanoivat: »Meidän on täytynyt lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan, jotta voimme maksaa verot kuninkaalle. Mutta olemmehan me samanarvoisia kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat yhtä hyviä kuin heidänkin. Kuitenkin meidän täytyy myydä poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo myytykin. Me olemme voimattomia, kun peltomme ja viinitarhamme joutuvat vieraisiin käsiin.»
Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti. Mietin asiaa ja vaadin sitten ylimykset ja johtomiehet vastaamaan teoistaan. Minä sanoin heille: »Te panette raskaan taakan heimoveljienne kannettavaksi.» Syytin heitä kansan edessä ja sanoin: »Me olemme tehneet voitavamme ostaaksemme vapaaksi heimoveljemme, jotka oli myyty vieraiden kansojen orjiksi. Mutta te myytte jopa omat veljenne. Ajatteletteko, että me lunastamme heidätkin?» He olivat vaiti eivätkä osanneet sanoa mitään. Minä jatkoin: »Siinä te teette väärin. Eikö teidän tulisi elää Jumalan tahdon mukaisesti, jotteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi. Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet.»
He vastasivat: »Me palautamme kaiken emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sanot.» Minä kutsuin papit paikalle ja käskin kaikkien vannoa, että he tekisivät niin kuin oli sovittu. Sitten ravistin viittani laskosta ja sanoin: »Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin.» Kansa vastasi: »Tapahtukoon niin!» Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.
Nehemia käskynhaltijana
Sinä aikana, jolloin olin kuninkaan määräyksestä Juudan käskynhaltijana – Artakserkseen kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta kolmanteenkymmenenteenkahdenteen vuoteen asti, yhteensä kaksitoista vuotta – minä en vaatinut kansalta ylläpitoa, joka käskynhaltijalle olisi kuulunut, eivät myöskään veljeni. Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa.
Olin myös tarmokkaasti mukana rakentamassa muuria, ja samoin kaikki palvelijani olivat siellä työssä. Maata me emme ostaneet itsellemme. Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä ylimystä ja johtomiestä sekä lisäksi naapurikansoihin kuuluvia miehiä, joita oli tullut luoksemme. Päivittäin minun kustannuksellani valmistettiin yksi härkä, kuusi lihotettua lammasta sekä lintuja, ja joka kymmenes päivä tuotiin runsain mitoin viiniä. En kuitenkaan vaatinut käskynhaltijalle kuuluvaa ylläpitoa, sillä kansan taakka oli raskas.
Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.
Vastustajat pelottelevat Nehemiaa
Kun Sanballat, Tobia, arabialainen Gesem ja muut vihollisemme kuulivat, että rakentamassani muurissa ei ollut enää yhtään aukkoa – tosin en ollut silloin vielä saanut portinpuoliskoja pystytetyksi portteihin – Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: »Tule Kefirimiin Onon laaksoon tapaamaan meitä.» Heillä oli kuitenkin paha mielessä. Minä lähetin heille sanansaattajan mukana vastauksen: »Minulla on suuri työ tekeillä. En voi tulla sinne, sillä työ keskeytyy, jos jätän sen ja lähden luoksenne.» Neljä kertaa he lähettivät minulle tällaisen viestin, ja minä vastasin aina samalla tavalla.
Sitten Sanballat lähetti vielä viidennen kerran luokseni palvelijansa. Miehellä oli mukanaan sinetöimätön kirje, joka kuului näin: »Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gesem sanoo, että sinä rakennat muuria, koska aiot nousta juutalaisten kanssa kapinaan. Väitetään myös, että sinä pyrit heidän kuninkaakseen ja olet asettanut profeettoja, joiden on määrä huutaa sinut Jerusalemissa Juudan kuninkaaksi. Tämä tulee kyllä kuninkaankin tietoon. Tule siis neuvottelemaan meidän kanssamme.» Minä lähetin hänelle sanan: »Se, mitä sanoit, on aivan perätöntä. Olet itse keksinyt kaiken.» He tahtoivat vain pelotella meitä, sillä he uskoivat meidän säikähtävän ja jättävän työn kesken. Mutta minä sain tästä lisää rohkeutta.
Menin tapaamaan Semajaa, Delajan poikaa, Mehetabelin pojanpoikaa, joka pysytteli sisällä talossaan. Hän sanoi: »Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, sisälle pyhäkköön, ja suljetaan pyhäkön ovet. Muuten he tulevat yöllä ja tappavat sinut.» Mutta minä sanoin: »Minunlaiseni mieskö pakenisi? Ja voisinko minä mennä temppeliin ja silti jäädä henkiin? Ei, minä en mene.» Silloin oivalsin, että Jumala ei ollut häntä lähettänyt, vaan Tobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet esittämään minulle tämän ennustuksen. Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja noudattaisin hänen neuvoaan. Näin olisin tehnyt väärin ja joutunut häpeään ja pilkan kohteeksi.
Älä unohda, Jumalani, mitä Tobia ja Sanballat ovat tehneet, ja samoin naisprofeetta Noadja ja muut profeetat, jotka yrittivät pelotella minua.
Muuri saadaan valmiiksi
Muuri tuli valmiiksi elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, kun työtä oli tehty viisikymmentäkaksi päivää. Kun ympärillämme asuvat viholliskansat kuulivat tämän, ne joutuivat pelon valtaan ja niiden täytyi nöyrinä tunnustaa, että tämä työ oli saatu päätökseen meidän Jumalamme avulla.
Näihin aikoihin juutalaiset ylimykset ja Tobia lähettivät ahkerasti kirjeitä toisilleen. Tobia oli Sekanjan, Arahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Johananin vaimo oli Mesullamin, Berekjan pojan, tytär. Siksi hänellä oli Juudassa paljon liittolaisia. Nämä kehuivat Tobiaa minulle ja kertoivat sitten hänelle, mitä minä olin sanonut. Tobia lähetti minulle kirjeitä, joissa hän yritti pelotella minua.
Päämiehet nimitetään
Kun muuri oli saatu valmiiksi ja portinpuoliskot oli pystytetty, määrättiin portinvartijat, laulajat ja leeviläiset tehtäviinsä. Jerusalemin johtoon asetin veljeni Hananin ja linnanpäällikkö Hananjan, joka oli luotettava ja jumalaapelkäävä mies. Annoin heille määräyksen, että Jerusalemin portteja ei saanut avata ennen kuin aurinko paistoi lämpimästi. Määräsin myös, että portit oli suljettava ja lukittava, kun aurinko oli vielä ylhäällä, ja että Jerusalemin asukkaista oli asetettava vartijat, jotka vartioisivat kukin oman talonsa kohdalla olevaa osuutta.
Kotiin palanneiden luettelo
Kaupunki oli suuri ja laaja, mutta väkeä siellä oli vähän, ja taloja oli vielä rakentamatta. Jumala kehotti minua kutsumaan ylimykset, johtomiehet ja kansan koolle sukuluetteloihin merkitsemistä varten. Löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelot, ja niihin oli kirjoitettu näin:
Nämä ovat ne Juudan maakunnan miehet, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt pakkosiirtolaisuuteen ja jotka palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin omaan kaupunkiinsa. Heitä johtivat Serubbabel, Jesua, Nehemia, Asarja, Raamja, Nahamani, Mordokai, Bilsan, Misperet, Bigvai, Nehum ja Baana.
Näiden israelilaisten lukumäärä oli: Pareosin sukua 2172, Sefatjan sukua 372, Arahin sukua 652, Pahat-Moabin sukua, Jesuan ja Joabin jälkeläisiä, 2818, Elamin sukua 1254, Sattun sukua 845, Sakkain sukua 760, Binnuin sukua 648, Bebain sukua 628, Asgadin sukua 2322, Adonikamin sukua 667, Bigvain sukua 2067, Adinin sukua 655, Aterin sukua, Hiskian jälkeläisiä, 98, Hasumin sukua 328, Besain sukua 324, Harifin sukua 112, Gibeonin sukua 95.
Betlehemiläisiä ja netofalaisia oli 188, anatotilaisia 128, bet-asmavetilaisia 42 kirjat-jearimilaisia, kefiralaisia ja beerotilaisia 743, ramalaisia ja gebalaisia 621, mikmasilaisia 122, beteliläisiä ja ailaisia 123, Nebon, sen toisen, miehiä 52.
Elamin, sen toisen, sukua oli 1254, Harimin sukua 320.
Jerikolaisia oli 345, lodilaisia, hadidilaisia ja onolaisia 721, senaalaisia 3930.
Pappeja oli: Jedajan sukua, Jesuan jälkeläisiä, 973, Immerin sukua 1052, Pashurin sukua 1247, Harimin sukua 1017.
Leeviläisiä oli: Jesuan sukua, Kadmielin ja Hodavjan jälkeläisiä, 74.
Laulajia oli: Asafin sukua 148.
Portinvartijoita oli: Sallumin, Aterin, Talmonin, Akkubin, Hatitan ja Sobain sukua yhteensä 138.
Temppelipalvelijoita oli: Sihan, Hasufan, Tabbaotin, Kerosin, Sian, Padonin, Lebanan, Hagaban, Salmain, Hananin, Giddelin, Gaharin, Reajan, Resinin, Nekodan, Gassamin, Ussan, Paseahin, Besain, maonilaisten, nafusilaisten, Bakbukin, Hakufan, Harhurin, Baslitin, Mehidan, Harsan, Barkosin, Siseran, Temahin, Nesiahin ja Hatifan suvut.
Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli: Sotain, Soferetin, Peridan, Jaelan, Darkonin, Giddelin, Sefatjan, Hattilin, Pokeret-Sebaimin ja Amonin sukukunnat.
Temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli yhteensä 392.
Nämä Tel-Melahista, Tel-Harsasta, Kerub-Addanista ja Immeristä lähteneet eivät pystyneet osoittamaan, että he ja heidän sukunsa olivat israelilaisia: Delajan, Tobian ja Nekodan jälkeläiset, yhteensä 642. Joukossa oli myös pappeja, nimittäin Hobaijan, Kosin ja Barsillain jälkeläiset; Barsillai oli ottanut vaimokseen gileadilaisen Barsillain tyttären, ja häntä nimitettiin vaimonsa suvun mukaan. Nämä etsivät sukuluetteloista merkintää itsestään, mutta sitä ei löytynyt, ja sen vuoksi heidät katsottiin pappeuteen kelpaamattomiksi. Käskynhaltija kielsi heitä nauttimasta pyhiä uhreja, kunnes ilmaantuisi pappi, joka voisi ratkaista asian urimilla ja tummimilla.
Palanneita oli kaikkiaan 42 360 henkeä. Lisäksi tulivat orjat ja orjattaret, joita oli 7337. Laulajia, miehiä ja naisia, oli 245. Tällä joukolla oli kameleja 435 ja aaseja 6720.
Useat sukujen päämiehet antoivat lahjoja rakennustyötä varten. Käskynhaltija antoi rahastoon 1000 kultadrakmaa, 50 vihmontamaljaa, 30 papinpukua ja 500 hopeaminaa. Sukujen päämiehet antoivat rakennusrahastoon 20 000 kultadrakmaa ja 2200 hopeaminaa. Muu kansa antoi 20 000 kultadrakmaa, 2000 hopeaminaa ja 67 papinpukua.
Papit, leeviläiset, portinvartijat, laulajat ja osa kansaa asettuivat asumaan Jerusalemiin, mutta temppelipalvelijat ja muut israelilaiset menivät omiin kaupunkeihinsa.
Esra lukee kansalle lain
Kun tuli seitsemäs kuukausi, kaikki israelilaiset olivat jo asettuneet asumaan kaupunkeihinsa.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
