Päivän teksti
Nehemia rukoilee Jumalaa
Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus.
Kun kahdentenakymmenentenä vuotena kislev-kuussa olin Susan linnassa, tuli veljeni Hanani sinne Juudasta muutamien muiden miesten kanssa. Kysyin heiltä Jerusalemin oloista ja niistä juutalaisista, jotka olivat päässeet palaamaan vankeudesta. He vastasivat: »Ne, jotka ovat päässeet palaamaan tuohon maakuntaan, elävät siellä suuressa kurjuudessa ja häpeässä. Jerusalemin muurit ovat raunioina, ja sen portit on poltettu.» Tämän kuultuani istuin monta päivää maassa itkien ja murehtien ja paastoten.
Minä rukoilin taivaan Jumalaa:
»Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja pelättävä Jumala! Sinä pidät liittosi voimassa ja olet uskollinen niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat käskyjäsi. Avaa silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan palvelijasi rukous! Yötä päivää minä rukoilen sinua palvelijoidesi, israelilaisten, puolesta, ja tunnustan tässä synnit, joita olemme tehneet sinua vastaan.
»Myös minä itse ja perhekuntani olemme tehneet syntiä. Me olemme pahoin rikkoneet sinua vastaan, sillä emme ole noudattaneet lakeja, käskyjä ja säädöksiä, jotka sinä palvelijallesi Moosekselle annoit. Mutta muistathan, että sanoit Moosekselle: ’Jos te luovutte minusta, minä hajotan teidät muiden kansojen sekaan. Jos sitten kuitenkin käännytte minun puoleeni ja noudatatte käskyjäni ja elätte niiden mukaan, kokoan teidät jälleen yhteen, vaikka teidät olisi hajotettu maan ääriin, ja vien teidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.’ Muistathan, että he ovat sinun palvelijoitasi, sinun kansaasi, jonka sinä olet suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi vapauttanut. Herra, avaa korvasi kuulemaan minun rukoustani ja kaikkien niiden palvelijoidesi rukousta, jotka tahtovat pelätä ja kunnioittaa sinun nimeäsi! Täytä nyt pyyntöni ja anna kuninkaan osoittaa minulle suopeutta!»
Nehemia esittää kuninkaalle pyynnön
Minä olin kuninkaan juomanlaskija. Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, hän kysyi: »Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi.» Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle: »Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?»
Kuningas kysyi: »Mitä siis toivot minulta?» Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: »Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat.» Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: »Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?» Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä.
Sanoin kuninkaalle vielä: »Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan.» Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni.
Saavuttuani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherrojen luo annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt kanssani matkaan myös ratsumiehiä päällikköineen. Mutta horonilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Tobia eivät ollenkaan pitäneet siitä, että nyt oli tulossa mies, joka tahtoi toimia israelilaisten hyväksi.
Nehemia tarkastaa Jerusalemin muurit
Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää, lähdin muutamien miesten kanssa yöllä liikkeelle. En ollut kertonut kenellekään, mitä Jumala oli kehottanut minua tekemään Jerusalemin hyväksi. Minä ratsastin aasilla, muut kulkivat jalan. Lähdin yöllä ulos kaupungista Laaksoportin kautta, suuntasin kulkuni kohti Lohikäärmelähdettä ja Lantaporttia ja tutkin Jerusalemin muureja. Ne olivat raunioina, ja portit oli poltettu. Jatkoin matkaani Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle. Sieltä ei aasini mahtunut enää kulkemaan eteenpäin, ja niin ratsastin yön aikana laaksoa pitkin ja tarkastelin sieltä käsin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.
Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut ilmoittanut aikeistani juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, joita asia koski. Mutta nyt sanoin heille: »Te näette, millaisessa vaarassa olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Meidän on ryhdyttävä rakentamaan Jerusalemin muureja. Emme saa enää alistua tähän häpeään.» Kerroin myös, kuinka hyvin Jumalan käsi oli johtanut minua ja mitä kuningas oli minulle sanonut. He sanoivat: »Meidän täytyy ruveta rakentamaan muureja.» Ja he kävivät tarmokkaasti käsiksi työhön.
Mutta kun horonilainen Sanballat, ammonilainen virkamies Tobia ja arabialainen Gesem kuulivat tästä, he ivasivat ja pilkkasivat meitä ja sanoivat: »Mitä te oikein olette tekemässä? Aiotteko kapinoida kuningasta vastaan?» Minä vastasin heille: »Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan ja ryhdymme rakennustöihin. Mutta teillä ei ole osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne mitään muistoa.»
Luettelo muurin rakentajista
Ylipappi Eljasib ja muut papit aloittivat työn. He rakensivat Lammasportin, vihkivät sen käyttöön ja pystyttivät portinpuoliskot. Sitten he jatkoivat edelleen Sadantornille sekä Hananelintornille. Tästä eteenpäin rakensivat jerikolaiset, ja sitten jatkoi Sakkur, Imrin poika. Kalaportin rakensivat senaalaiset, ja he tekivät myös sen puuosat, pystyttivät portinpuoliskot ja tekivät niihin lukot ja salvat. Kalaportista eteenpäin korjasi muuria Meremot, Urian poika, Kosin pojanpoika. Seuraavana työskenteli Mesullam, Berekjan poika, Mesesabelin pojanpoika, ja sitten Sadok, Baanan poika. Seuraavaa osuutta korjasivat tekoalaiset, mutta heidän ylimyksensä eivät nöyrtyneet tekemään työtä Herralle.
Vanhanportin korjasivat Jojada, Paseahin poika, ja Mesullam, Besodjan poika, ja he tekivät myös sen puuosat, pystyttivät portinpuoliskot ja tekivät niihin lukot ja salvat. Siitä eteenpäin muuria korjasivat gibeonilainen Melatja ja meronotilainen Jadon sekä gibeonilaiset ja mispalaiset; tämä osuus oli lähellä Eufratin länsipuolisen maakunnan käskynhaltijan virkapaikkaa. Seuraavaa osuutta korjasi kultaseppä Ussiel, Harhajan poika, ja sitä seuraavaa hajuvoiteiden valmistaja Hananja. He rakensivat Jerusalemin muuria Paksullemuurille asti. Siitä eteenpäin työskenteli Refaja, Hurin poika, Jerusalemin alueen toisen puolen päällikkö. Sitten korjasi Jedaja, Harumafin poika, oman talonsa kohdalla olevaa osuutta, ja siitä eteenpäin korjasi muuria Hattus, Hasabnejan poika.
Seuraavan osuuden sekä Uunitornin korjasivat Malkia, Harimin poika, ja Hassub, Pahat-Moabin poika. Uunitornista eteenpäin muuria korjasi Jerusalemin alueen toisen puolen päällikkö Sallum, Lohesin poika, tyttäriensä kanssa. Laaksoportin kunnosti Hanun yhdessä Sanoahin asukkaiden kanssa. He korjasivat sen, pystyttivät portinpuoliskot ja tekivät niihin lukot ja salvat, ja he korjasivat myös tuhat kyynärää muuria, Lantaportille saakka.
Lantaportin kunnosti Malkia, Rekabin poika, Bet-Keremin alueen päällikkö. Hän korjasi sen, pystytti portinpuoliskot ja teki niihin lukot ja salvat. Lähdeportin kunnosti Sallun, Kol-Hosen poika, Mispan alueen päällikkö. Hän korjasi ja kattoi sen, pystytti portinpuoliskot ja teki niihin lukot ja salvat. Lisäksi hän korjasi Vesijohtolammikon muurin kuninkaan puutarhan kohdalle ja Daavidin kaupungista alas johtaville portaille asti. Nehemia, Asbukin poika, Bet-Surin alueen toisen piirin päällikkö, korjasi seuraavan osuuden aina Daavidin sukuhaudalle, tekolammikolle ja sotilaiden kasarmille saakka.
Seuraavina korjasivat muuria leeviläiset, johtajanaan Rehum, Banin poika, ja seuraavana oli oman alueensa puolesta korjaamassa muuria Hasabja, Keilan alueen toisen puolen päällikkö. Sitä seuraavana työskenteli hänen veljensä Bavvai, Henadadin poika, Keilan alueen toisen puolen päällikkö. Sitten korjasi muuria Eser, Jesuan poika, Mispan päällikkö, siitä kulmasta, mistä noustaan asevarastoon. Baruk, Sabbain poika, korjasi seuraavaa osuutta, kulmauksesta ylipappi Eljasibin talon oven kohdalle. Meremot, Urian poika, Kosin pojanpoika, jatkoi Eljasibin talon oven kohdalta talon toiseen päähän asti. Siitä eteenpäin työskentelivät Jerusalemin ympäristön papit.
Seuraavina korjasivat Benjamin ja Hassub muuria omien talojensa kohdalta, ja sitä seuraavana työskenteli Asarja, Maasejan poika, Ananjan pojanpoika, samoin oman talonsa kohdalla. Binnui, Henadadin poika, korjasi muuria Asarjan talon luota aina siihen kulmaan saakka, jossa muurin suunta vaihtuu. Palal, Usain poika, korjasi muuria läheltä kulmaa ja ylempää tornia, joka ulkonee kuninkaan palatsista vartiopaikan luona. Seuraavina olivat Pedaja, Pareosin poika, ja Ofelin alueella asuvat temppelipalvelijat. He korjasivat muuria idässä Vesiportin kohdalle, muurista ulkonevaan torniin saakka.
Seuraavaa osuutta, muurista ulkonevan suuren tornin kohdalta Ofelin muuriin asti, korjasivat tekoalaiset. Hevosportilta eteenpäin olivat työssä papit, kukin oman talonsa kohdalla. Sitten työskenteli Sadok, Immerin poika, oman talonsa kohdalla, ja hänestä seuraavana Semaja, Sekanjan poika, Itäportin vartija. Seuraavaa osuutta korjasivat Hananja, Selemjan poika, ja Hanun, Salafin kuudes poika. Seuraavana työskenteli Mesullam, Berekjan poika, oman asuntonsa kohdalla. Kultaseppä Malkia korjasi seuraavan osuuden, temppelipalvelijoiden ja kauppiaiden talon kohdalle, Mifkadportin edustalle, muurinkulmauksen tornihuoneeseen asti. Tornihuoneen ja Lammasportin välisen osuuden korjasivat kultasepät ja kauppiaat.
Vastustajien juonet
Kun Sanballat sai kuulla meidän rakentavan muuria, hän vihastui kovin. Meitä pilkaten hän sanoi veljilleen ja Samarian sotajoukolle: »Mitä nuo kurjat juutalaiset oikein tekevät? Aikovatko he rakentaa muurin uudelleen? Sitäkö varten he toimittavat uhrejaan? Luulevatko he saavansa muurin valmiiksi yhdessä päivässä? Kuvittelevatko he herättävänsä palaneet kivet tuhkakasoista eloon?» Ja ammonilainen Tobia sanoi hänen vierellään: »Antaa heidän yrittää. Heidän rakennelmansa sortuu, jos vain kettukin hyppää sen päälle.»
Kuule, Jumalamme, kuinka meitä pilkataan! Anna heidän herjauksensa osua heihin itseensä, anna heidän joutua ryöstettäviksi ja vangeiksi vieraaseen maahan! Älä anna anteeksi heidän rikoksiaan äläkä unohda heidän syntejään, sillä he ovat loukanneet rakentajia!
Me jatkoimme rakentamista. Muuri oli jo koko pituudeltaan puolessa korkeudessa, ja siitä kansa sai intoa työhön.
Mutta kun Sanballat ja Tobia ja arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset saivat kuulla, että Jerusalemin muurien korjaaminen edistyi ja aukot niissä alkoivat täyttyä, he vimmastuivat. He liittoutuivat hyökätäkseen yhdessä Jerusalemin kimppuun ja saattaakseen sen sekasortoon. Me rukoilimme Jumalaa ja asetimme vartijoita, jotka yötä päivää vartioivat kaupunkia, ettei vihollinen pääsisi yllättämään. Mutta koko Juudan heimo valitti:
– Kantajien voimat uupuvat,
niin paljon on soraa raivattava pois.
Me emme jaksa
rakentaa muuria valmiiksi.
Meidän vastustajamme puhuivat: »Kaupungin asukkaat eivät saa aavistaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Sitten tapamme heidät ja teemme lopun heidän työnteostaan.» Mutta luoksemme tuli heidän lähistöllään asuvia heimolaisiamme, ja me kuulimme heiltä yhä uudelleen suunnitelmista, joita viholliset hautoivat meitä vastaan. Silloin sijoitin keihäsmiehiä kohtiin, joissa muuri ei vielä antanut suojaa, ja asetin kansan suvuittain asemiin miekkoineen, keihäineen ja jousineen. Tarkastettuani kaiken astuin esiin ja sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: »Älkää pelätkö vihollisia! Muistakaa Herraa, joka on suuri ja pelättävä. Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.»
Rakennustöitä jatketaan ase kädessä
Vihollisemme saivat kuulla, että heidän suunnitelmansa oli tullut meidän tietoomme. Näin Jumala oli tehnyt heidän aikeensa tyhjäksi, ja me palasimme kaikki muurille, kukin omaan työhönsä. Tästä päivästä lähtien vain puolet miehistäni oli työssä, toinen puoli oli varustautunut keihäin, kilvin, jousin ja haarniskoin. Päälliköt olivat Juudan kansan tukena, kun se rakensi muuria. Taakkojen kantajat työskentelivät vain toisella kädellä, toisessa he pitivät keihästä. Rakentajilla oli työn aikana miekka vyöllä. Minun vierelläni kulki torvenpuhaltaja. Sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: »Meidän työmaamme on laaja, ja me olemme hajallamme pitkin muuria, kaukana toisistamme. Kun kuulette joltakin suunnalta torven äänen, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Jumala sotii puolestamme.»
Näin me jatkoimme työtä aamun koitosta siihen asti, kun tähdet syttyivät taivaalle, ja puolet väestä seisoi vartiossa ase kädessä. Annoin kansalle myös määräyksen, että jokaisen miehen oli palvelijansa kanssa yövyttävä Jerusalemissa, jotta he voisivat yöllä olla vartiossa ja päivällä tehdä työtä. En minä itse eivätkä veljeni, eivät palvelijani eivätkä mukanani kulkevat vartiomiehet, ei kukaan meistä riisunut vaatteitaan. Jokaisella oli ase valmiina.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
