Päivän teksti
Esran mukana Jerusalemiin lähteneet juutalaiset
Tässä ovat sukuluetteloiden mukaan lueteltuina ne sukujen päämiehet, jotka kuningas Artakserkseen hallituskaudella lähtivät minun kanssani Babyloniasta:
Pinehasin jälkeläisiä Gersom, Itamarin jälkeläisiä Daniel, Daavidin jälkeläisiä Hattus, Sekanjan poika, Pareosin jälkeläisiä Sakarja ja hänen kanssaan sataviisikymmentä sukuluetteloihin merkittyä miestä, Pahat-Moabin jälkeläisiä Eljoenai, Serahjan poika, ja hänen kanssaan kaksisataa miestä, Sattun jälkeläisiä Sekanja, Jahasielin poika, ja hänen kanssaan kolmesataa miestä, Adinin jälkeläisiä Ebed, Jonatanin poika, ja hänen kanssaan viisikymmentä miestä, Elamin jälkeläisiä Jesaja, Ataljan poika, ja hänen kanssaan seitsemänkymmentä miestä, Sefatjan jälkeläisiä Sebadja, Mikaelin poika, ja hänen kanssaan kahdeksankymmentä miestä, Joabin jälkeläisiä Obadja, Jehielin poika, ja hänen kanssaan kaksisataakahdeksantoista miestä, Banin jälkeläisiä Selomit, Josifjan poika, ja hänen kanssaan satakuusikymmentä miestä, Bebain jälkeläisiä Sakarja, Bebain poika, ja hänen kanssaan kaksikymmentäkahdeksan miestä, Asgadin jälkeläisiä Johanan, Katanin poika, ja hänen kanssaan satakymmenen miestä, Adonikamin jälkeläisistä viimeiset, nimeltään Elifelet, Jeiel ja Semaja, ja heidän kanssaan kuusikymmentä miestä, sekä Bigvain jälkeläisiä Utai ja Sabbud ja heidän kanssaan seitsemänkymmentä miestä.
Kokosin heidät joelle, joka virtaa Ahavaan päin, ja leiriydyimme sen rannalle kolmeksi päiväksi. Kansan joukossa näin pappeja, mutta en yhtään leeviläistä. Silloin lähetin sanan sukukuntien päämiehille Elieserille, Arielille, Semajalle, Jonatanille, Jaribille, Elnatanille, Natanille, Sakarjalle ja Mesullamille sekä Jojaribille ja Elnatanille, jotka olivat opettajia. Käskin heidän mennä Kasifjan kylän päämiehen Iddon luo ja pyytää häntä ja hänen veljiään, jotka olivat Kasifjassa asuvia temppelipalvelijoita, lähettämään meille palvelijoita Jumalamme temppeliä varten. Jumala piti hyvyydessään meistä huolen, ja he lähettivät luoksemme viisaan miehen, Serebjan, joka oli israelilainen, Leevin heimoa ja Mahlin sukua, sekä hänen poikansa ja veljensä, yhteensä kahdeksantoista miestä. He lähettivät myös Hasabjan ja Jesajan, joka oli Merarin jälkeläisiä, sekä Jesajan veljet ja näiden pojat, kaksikymmentä miestä. Vielä he lähettivät kaksisataakaksikymmentä temppelipalvelijaa, suvuista, jotka jo Daavid oli määrännyt leeviläisten avuksi. Näiden kaikkien nimet merkittiin luetteloon.
Lähtövalmistelut
Ahavajoen rannalla määräsin pidettäväksi paaston ja kehotin kaikkia nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan, että pääsisimme lapsinemme, karjoinemme ja tavaroinemme onnellisesti perille. En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: »Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa.» Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme.
Valitsin pappien johtajista kaksitoista sekä lisäksi Serebjan ja Hasabjan ja kymmenen muuta leeviläistä. Punnitsin heidän nähtensä hopean, kullan ja astiat, jotka kuningas, hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa sekä Babyloniassa asuvat israelilaiset olivat lahjoittaneet meidän Jumalamme temppelille. Punnitsin ja annoin heidän haltuunsa kuusisataaviisikymmentä talenttia hopeaa, sata kahden talentin painoista hopea-astiaa, sata talenttia kultaa, kaksikymmentä tuhannen dareikin arvoista kultamaljaa sekä kaksi loistavan kaunista, kullan arvoista pronssiastiaa. Sanoin heille: »Teidät on pyhitetty Herran palvelukseen. Pyhiä ovat myös nämä astiat, ja hopea ja kulta ovat pyhiä lahjoja Herralle, isienne Jumalalle. Pitäkää siis niistä hyvää huolta, kunnes punnitsette ne Jerusalemissa pappien ja leeviläisten johtajien ja Israelin sukujen päämiesten edessä. Sen jälkeen ne asetetaan Herran temppelin kammioihin.» Papit ja leeviläiset ottivat haltuunsa punnitsemani hopean, kullan ja astiat, jotka heidän oli määrä viedä Jerusalemiin Jumalamme temppeliin.
Saapuminen Jerusalemiin
Ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä me lähdimme Ahavajoelta matkaan kohti Jerusalemia. Jumalamme varjeli meitä matkan aikana ja suojeli meitä vihollisilta ja väijytyksiltä. Saavuttuamme Jerusalemiin lepäsimme kolme päivää. Neljäntenä päivänä punnitsimme hopean, kullan ja astiat Jumalamme temppelissä ja luovutimme ne pappi Meremotille, Urian pojalle. Läsnä olivat myös Eleasar, Pinehasin poika, ja leeviläiset Josabad, Jesuan poika, ja Noadja, Binnuin poika. Kaikki esineet laskettiin ja punnittiin, ja niiden painot merkittiin muistiin.
Vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset uhrasivat Israelin Jumalalle polttouhrin. He uhrasivat kaksitoista sonnia koko Israelin puolesta sekä yhdeksänkymmentäkuusi pässiä, seitsemänkymmentäseitsemän karitsaa ja lisäksi kaksitoista pukkia syntiuhriksi, kaikki polttouhrina Herralle. Sitten he toimittivat kuninkaan määräykset edelleen kuninkaan satraapeille ja Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille, ja nämä antoivat tukensa kansalle ja Jumalan temppelille.
Seka-avioliitot
Kun tämä kaikki oli tehty, kansan johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat:
»Israelilaiset eivät ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysytelleet erillään muista kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, moabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista, eivätkä niiden kauhistuttavista tavoista. He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen keskuudesta. Näin on pyhä heimo sekoittunut muihin kansoihin. Ja tähän uskottomuuteen ovat ensimmäisinä syyllistyneet johtajat ja päämiehet.»
Tämän kuullessani minä repäisin vaatteeni, raastoin hiuksiani ja partaani ja lyyhistyin maahan kauhun lamauttamana. Kaikki, jotka pelkäsivät Israelin Jumalan rankaisevan pakkosiirtolaisuudesta palanneiden luopumuksen, tulivat minun luokseni. Minä istuin paikalleni jähmettyneenä iltauhriin asti.
Iltauhrin aikaan toivuin lamaannuksestani. Nousin paikaltani vaatteet revittyinä ja heittäydyin polvilleni. Ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen ja sanoin:
»Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. Isiemme ajoista tähän päivään asti meidän syyllisyytemme on ollut suuri, ja syntiemme vuoksi me kaikki, myös kuninkaamme ja pappimme, olemme joutuneet vieraitten maitten kuninkaiden käsiin, surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin vieläkin tapahtuu. Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä paikassaan, hän on herättänyt meissä toivon ja antanut meille uutta voimaa orjuuteemme. Orjia me olemme olleet, mutta Jumalamme ei jättänyt meitä orjuuteen. Hän on taivuttanut Persian kuninkaat suopeiksi meitä kohtaan, niin että he ovat antaneet meille elämän mahdollisuuden. He ovat sallineet meidän nostaa temppelimme raunioista ja rakentaa sen uudelleen, ja he ovat antaneet meille turvapaikan Juudassa ja Jerusalemissa.
»Jumala, mitä me nyt tämän jälkeen voimme sanoa? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi, jotka olet antanut palvelijoidesi, profeettojen, julistaa meille: ’Maa, jota olette menossa ottamaan haltuunne, on saastainen. Muut kansat ovat kauhistuttavilla tavoillaan saastuttaneet sen äärestä ääreen. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi omille pojillenne! Älkää koskaan auttako heitä menestykseen ja hyvinvointiin! Näin pysytte itse vahvoina ja saatte nauttia tämän maan antimista, ja silloin voitte myös antaa maan ikuiseksi perinnöksi jälkeläisillenne.’
»Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon. Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet ja olet antanut meistä sentään tällaisen joukon pelastua. Rikkoisimmeko kaiken tämän jälkeen uudelleen sinun käskyjäsi vastaan ja sekaantuisimme avioliittojen kautta kansoihin, joiden tavat ovat kauhistuttavia? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin niin, että tuhoaisit meidät viimeistä myöten, antamatta yhdenkään pelastua? Herra, Israelin Jumala, sinä olet armollinen. Sen vuoksi meitä on pieni joukko pelastuneita jäljellä. Mutta nyt olemme tässä sinun edessäsi raskaasti rikkoneina. Kaiken tämän jälkeen emme voi kestää edessäsi.»
Seka-avioliitot puretaan
Kun Esra temppelin edessä polvillaan itkien rukoili ja tunnusti kansan synnit, hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko israelilaisia, miehiä, naisia ja lapsia, ja kaikki itkivät ja valittivat. Silloin Sekanja, Jehielin poika, Elamin suvusta, alkoi puhua. Hän sanoi Esralle: »Me olemme luopuneet Jumalastamme, kun olemme ottaneet itsellemme vaimoja muiden kansojen keskuudesta. Israelilla on silti vielä toivoa. Meidän on nyt juhlallisesti luvattava Jumalamme edessä, että lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heidän synnyttämänsä lapset. Tämä on Herran neuvo, ja myös kaikkien niiden, jotka pitävät Jumalamme käskyt kunniassa. Meidän on tehtävä niin kuin laki vaatii. Nouse, sillä tämä asia kuuluu sinulle. Me tuemme sinua. Ole rohkea ja ryhdy toimeen!»
Esra nousi ja vaati pappien ja leeviläisten ja koko Israelin johtomiehiä vannomaan, että he tekisivät niin kuin oli sanottu. He vannoivat. Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edestä ja meni Johananin, Eljasibin pojan, kammioon. Hän yöpyi siellä syömättä ja juomatta, surren kotiin palanneiden luopumusta.
Kautta Juudan ja Jerusalemin lähetettiin kaikille kotiin palanneille sana, että heidän oli kokoonnuttava Jerusalemiin. Jos joku ei saapuisi kolmen päivän kuluessa, niin kuin johtomiehet ja vanhimmat olivat määränneet, hänen koko omaisuutensa takavarikoitaisiin ja hänet erotettaisiin kotiin palanneiden yhteisöstä.
Kolmen päivän kuluttua, yhdeksännen kuun kahdentenakymmenentenä päivänä, kaikki Juudan ja Benjaminin miehet olivat koolla Jerusalemissa. Pelosta vavisten kansa värjötti rankkasateessa aukiolla temppelin edessä. Pappi Esra astui esiin ja sanoi: »Te olette luopuneet Herrasta, kun olette ottaneet vaimoiksenne muukalaisnaisia. Näin olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. Tunnustakaa nyt syntinne Herralle, isienne Jumalalle, ja toimikaa hänen tahtonsa mukaan. Erottautukaa muista kansoista ja niiden naisista.»
Kansanjoukko vastasi yhteen ääneen: »Meidän on tehtävä niin kuin sinä sanot. Mutta meitä on paljon, ja koska nyt on sateiden aika, emme voi seistä täällä ulkona. Eikä tätä asiaa saada hoidetuksi päivässä tai parissa, sillä joukossamme on paljon niitä, jotka ovat syyllistyneet tähän rikkomukseen. Sen vuoksi johtomiestemme tulee toimia koko kansan puolesta. Jokaisesta kaupungista on kaikkien miesten, jotka ovat ottaneet muukalaisnaisen vaimokseen, saavuttava tänne määräaikana kaupunkinsa vanhimpien ja tuomarien kanssa. Vain tällä tavoin saamme Jumalan vihan torjutuksi.»
Ainoastaan Jonatan, Asaelin poika, ja Jahseja, Tikvan poika, vastustivat tätä, ja heitä kannattivat Mesullam ja leeviläinen Sabbetai.
Pakkosiirtolaisuudesta palanneet päättivät tehdä niin kuin oli ehdotettu. Pappi Esra valitsi nimeltä mainiten joukon sukujen päämiehiä. He kokoontuivat tutkimaan asiaa kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä, ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään mennessä he olivat selvittäneet kaikki tapaukset, joissa miehellä oli muukalainen vaimo.
Papeista olivat seuraavat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen: Jesuan, Josadakin pojan, ja hänen veljiensä jälkeläisistä Maaseja, Elieser, Jarib ja Gedalja, jotka juhlallisesti lupasivat lähettää pois vaimonsa ja uhrata rikkomuksensa sovitukseksi pässin, Immerin jälkeläisistä Hanani ja Sebadja, Harimin jälkeläisistä Maaseja, Elia, Semaja, Jehiel ja Ussia, Pashurin jälkeläisistä Eljoenai, Maaseja, Ismael, Netanel, Josabad ja Elasa, leeviläisistä Josabad, Simei, Kelaja eli Kelita, Petahja, Juuda ja Elieser, laulajista Eljasib ja portinvartijoista Sallum, Telem ja Uri.
Muista israelilaisista olivat muukalaisnaisen ottaneet vaimokseen: Pareosin jälkeläisistä Ramja, Jissia, Malkia, Mijamin, Eleasar, Malkia ja Benaja, Elamin jälkeläisistä Mattanja, Sakarja, Jehiel, Abdi, Jeremot ja Elia, Sattun jälkeläisistä Eljoenai, Eljasib, Mattanja, Jeremot, Sabad ja Asisa, Bebain jälkeläisistä Johanan, Hananja, Sabbai ja Atlai, Banin jälkeläisistä Mesullam, Malluk, Adaja, Jasub, Seal ja Jeremot, Pahat-Moabin jälkeläisistä Adna, Kelal, Benaja, Maaseja, Mattanja, Besalel, Binnui ja Manasse, Harimin jälkeläisistä Elieser, Jissia, Malkia, Semaja, Simeon, Benjamin, Malluk ja Semarja, Hasumin jälkeläisistä Mattenai, Mattatta, Sabad, Elifelet, Jeremai, Manasse ja Simei, Banin jälkeläisistä Maadai, Amram, Uel, Benaja, Bedja, Keluhu, Vanja, Meremot, Eljasib, Mattanja, Mattenai, Jaasav, Bani, Binnui, Simei, Selemja, Natan, Adaja, Maknadbai, Sasai, Sarai, Asarel, Selemja, Semarja, Sallum, Amarja ja Joosef, Nebon jälkeläisistä Jeiel, Mattitja, Sabad, Sebina, Jaddai, Joel ja Benaja.
Kaikki nämä olivat ottaneet vaimokseen muukalaisnaisen, ja he lähettivät heidät pois, sekä vaimot että lapset.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
