Päivän teksti
Ussia Juudan kuninkaana
Juudan kansa asetti Amasjan jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Ussian, joka silloin oli kuusitoistavuotias. Ussia oli se kuningas, joka palautti Eilatin Juudalle ja rakensi sen entiselleen. Silloin Amasja oli jo mennyt lepoon isiensä luo.
Ussia oli kuninkaaksi tullessaan kuusitoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Jekolja.
Ussia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. Niin kauan kuin Sakarja eli, Ussia palveli Jumalaa, sillä Sakarja ohjasi häntä jumalanpelkoon. Ja niin kauan kuin hän palveli Jumalaa, Jumala antoi hänen menestyä.
Ussia lähti sotaan filistealaisia vastaan ja hajotti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit. Sitten hän rakensi kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan. Jumala, joka auttoi häntä taistelemaan filistealaisia vastaan, auttoi häntä myös Gur-Baalissa asuvia arabialaisia sekä maonilaisia vastaan. Ammonilaiset maksoivat Ussialle veroa, ja hänestä tuli niin mahtava, että hänen maineensa kantautui Egyptiin asti.
Ussia rakensi Jerusalemiin tornit Kulmaportin, Laaksoportin ja muurinkulmauksen kohdalle ja varusti ne lujasti. Hän rakensi varustuksia myös autiomaahan ja kaivautti useita vesisäiliöitä, sillä hänellä oli Sefelassa ja tasangolla paljon karjaa. Vuoristossa ja puutarhamailla hänellä oli maatyöläisiä ja viininviljelijöitä, sillä hän harrasti maanviljelyä.
Ussialla oli harjaantunut, osastoihin jaettu sotajoukko. Kirjuri Jeiel ja esimies Maaseja toimittivat sotajoukon katselmuksen ja laskivat sen lukumäärän kuninkaan virkamiehen Hananjan johdolla. Sotaväenosastojen päällikköinä olivat sukujen päämiehet, joita oli kaksituhatta kuusisataa. Heidän alaisinaan oli kolmesataaseitsemäntuhatta viisisataa miestä, valmiina taistelemaan kuninkaan puolesta vihollista vastaan.
Ussia varusti koko sotajoukon kilvin, keihäin, kypärin, haarniskoin, jousin ja lingoin. Jerusalemissa hän sijoitti torneihin ja muurinkulmiin taitavasti suunniteltuja sotakoneita, joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Hänen maineensa levisi kauas, sillä Jumala auttoi häntä, ja hän tuli lopulta hyvin mahtavaksi.
Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin suitsuttaakseen suitsutusalttarilla. Pappi Asarja tuli hänen perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä kaikki. He asettuivat kuningas Ussian tielle ja sanoivat: »Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen edessään.» Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa puhkesi spitaali.
Kun ylipappi Asarja ja muut papit kääntyivät Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassaan, ja he ajoivat hänet kiireesti pois. Hän riensi ulos niin nopeasti kuin pääsi, sillä hän näki, että Herra oli rangaissut häntä.
Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolemaansa asti. Spitaalitautisena hänen oli asuttava erillisessä talossa, eikä hän saanut mennä Herran temppelin alueelle. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa.
Muut Ussian ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on profeetta Jesaja, Amosin poika, kirjoittanut muistiin. Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä lähelle mutta kuninkaiden haudan ulkopuolelle, koska hän oli spitaalinen. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jotam.
Jotam Juudan kuninkaana
Jotam oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä oli Jerusa, Sadokin tytär.
Jotam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. Hän teki oikein siinäkin, ettei hän isänsä tavoin tunkeutunut temppeliin uhraamaan. Mutta kansa noudatti yhä kauhistavia menojaan.
Jotam rakensi Herran temppelin Yläportin ja vahvisti Ofelin muureja. Hän linnoitti Juudan vuoriston kaupunkeja ja pystytti metsäalueelle linnakkeita ja puolustustorneja. Hän kävi sotaa ammonilaisten kuningasta vastaan ja voitti, ja ammonilaiset maksoivat hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, kymmenentuhatta kor-mittaa vehnää ja saman verran ohraa. Yhtä paljon ammonilaiset maksoivat hänelle myös kahtena seuraavana vuonna. Jotamista tuli mahtava hallitsija, koska hän vaelsi horjumatta Herran, Jumalansa, tietä.
Muut Jotamin ajan tapahtumat, hänen sotansa ja muut toimensa, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden historiaan. Kuninkaaksi tullessaan Jotam oli kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Sitten hän meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahas.
Ahas Juudan kuninkaana
Ahas oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmenvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta.
Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt. Hän vaelsi Israelin kuninkaiden teitä ja teki myös patsaita baaleille. Hän uhrasi Ben-Hinnomin laaksossa ja pani poikansa kulkemaan tulen läpi. Näin hän noudatti niiden kansojen kauhistuttavia tapoja, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Hän myös uhrasi ja suitsutti kukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen lehtevän puun alla.
Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Syyrian kuninkaan käsiin, ja syyrialaiset löivät hänet. He ottivat suuren joukon hänen miehiään vangiksi ja veivät heidät Damaskokseen. Herra antoi hänet myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion. Pekah, Remaljan poika, surmasi yhtenä päivänä satakaksikymmentätuhatta Juudan soturia. Näin tapahtui, koska Juudan kansa oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan. Sikri, efraimilainen sotasankari, surmasi kuninkaan pojan Maasejan, palatsin päällikön Asrikamin ja kuninkaan lähimmän miehen Elkanan. Israelilaiset veivät heimoveljiltään vangeiksi kaksisataatuhatta henkeä, naisia, poikia ja tyttöjä, ja ryöstivät heiltä myös paljon saalista, jonka he veivät Samariaan.
Samariassa oli Herran profeetta, jonka nimi oli Oded. Hän lähti sotajoukkoa vastaan ja sanoi sotilaille: »Koska Herra, teidän isienne Jumala, on vihastunut Juudaan, hän on antanut sen teidän käsiinne. Viha, jonka vallassa te olette tappaneet Juudan asukkaita, nousee taivaaseen asti. Nyt aiotte vielä pakottaa Juudan ja Jerusalemin asukkaat orjiksenne ja orjattariksenne. Ettekö te itsekin ole kylliksi rikkoneet Herraa, Jumalaanne vastaan? Kuulkaa, mitä nyt sanon! Päästäkää vapaaksi nuo vangit, omat veljenne! Muuten teitä kohtaa Herran ankara viha.»
Sodasta palaavien eteen astuivat sitten efraimilaisten johtomiehet Asarja, Johananin poika, Berekja, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika. He sanoivat sotilaille: »Älkää tuoko tänne noita sotavankeja! Syyllisyytemme Herran edessä on jo ennestään suuri ja Herran viha on yllämme, mutta te vain tahdotte lisätä syntejämme ja syyllisyyttämme.»
Silloin sotilaat päästivät vangit vapaiksi ja luopuivat myös saaliistaan päälliköiden ja koko kansanjoukon edessä. Tehtävään määrätyt miehet menivät vankien luo ja antoivat saaliista vaatteet ja jalkineet niille, joilla ei niitä ollut. He jakoivat vangeille ruokaa ja juomaa, voitelivat heidän haavansa ja nostivat aasien selkään ne, jotka eivät pystyneet kävelemään. Sitten he veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, heidän heimolaistensa lähelle; itse he palasivat Samariaan.
Noihin aikoihin kuningas Ahas lähetti Assyrian kuninkaalle sanan ja pyysi häneltä apua, sillä edomilaisetkin olivat hyökänneet Juudaan ja olivat lyöneet sen joukot ja ottaneet vankeja. Myös filistealaiset olivat tehneet ryöstöretkiä Juudaan Sefelan ja Negevin kaupunkeihin. He olivat valloittaneet Bet-Semesin, Aijalonin ja Gederotin sekä Sokon, Timnan ja Gimson ympäristökylineen ja asettuneet niihin asumaan. Herra oli näin nöyryyttänyt Juudaa sen kuninkaan Ahasin vuoksi, koska Ahas oli saattanut Juudan luopumuksen valtaan ja oli itsekin ollut Herralle uskoton. Assyrian kuningas Tiglatpileser tuli Ahasia vastaan, mutta kävikin hänen kimppuunsa sen sijaan että olisi auttanut häntä. Vaikka Ahas otti aarteita Herran temppelistä, kuninkaan palatsista ja maan johtomiehiltä ja antoi ne Assyrian kuninkaalle, hän ei saanut tältä apua.
Suuren ahdinkonsakaan aikana kuningas Ahas ei kääntynyt Herran puoleen. Hän uhrasi Damaskoksen jumalille, jotka olivat voittaneet hänet, sillä hän ajatteli: »Kun Syyrian kuninkaat ovat saaneet apua jumaliltaan, minä uhraan niille, ja niin ne auttavat minuakin.» Näin Ahas ja koko Israel lankesivat syntiin. Ahas kokosi Jumalan temppelin esineet ja särki ne, ja hän sulki temppelin ovet ja pystytti alttareita Jerusalemin kaikkiin kadunkulmiin. Hän teetti kaikkiin Juudan kaupunkeihin kukkulapyhäkköjä uhratakseen niissä vieraille jumalille, ja näin hän herätti Herran, isiensä Jumalan, vihan.
Muut Ahasin ajan tapahtumat ja kaikki hänen toimensa, ensimmäisestä viimeiseen, on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiaan. Ahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Jerusalemin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautaan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Hiskia.
Hiskian uskonnolliset uudistukset
Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli Abia, Sakarjan tytär.
Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.
Ensimmäisen hallitusvuotensa ensimmäisessä kuussa Hiskia avasi ja korjautti Herran temppelin ovet. Hän kutsui papit ja leeviläiset koolle itäiselle aukiolle ja sanoi heille: »Leeviläiset, kuulkaa mitä sanon! Pyhittäkää nyt itsenne ja puhdistakaa sitten Herran, isienne Jumalan, temppeli ja tuokaa sieltä pois kaikki, mikä on epäpyhää. Meidän isämme ovat olleet uskottomia ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä. He ovat hylänneet hänet, he eivät ole välittäneet hänen asumuksestaan, vaan ovat kääntäneet sille selkänsä. He ovat sulkeneet eteishallin ovet ja sammuttaneet lamput, he eivät ole uhranneet temppelissä suitsuketta eivätkä polttouhreja Israelin Jumalalle. Sen vuoksi on Herran viha kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt niistä muille varoittavan esimerkin ja pilkan kohteen, niin kuin omin silmin näette. Ja sen vuoksi ovat meidän isämme kaatuneet miekkaan ja poikamme, tyttäremme ja vaimomme on viety vankeuteen. Nyt tahdon tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, jotta hän kääntäisi ankaran vihansa pois meidän yltämme. Älkää siis, poikani, enää hukatko aikaa, sillä Jumala on valinnut teidät palvelijoikseen, häntä palvelemaan ja hänelle uhraamaan.»
Silloin astuivat esiin leeviläiset Mahat, Amasain poika, ja Joel, Asarjan poika, Kehatin sukua, Kis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika, Merarin sukua, Joah, Simman poika, ja Eden, Joahin poika, Gersonin sukua, sekä Elisafanin jälkeläiset Simri ja Jeiel, Asafin jälkeläiset Sakarja ja Mattanja, Hemanin jälkeläiset Jehiel ja Simei sekä Jedutunin jälkeläiset Semaja ja Ussiel. He kutsuivat koolle leeviläiset veljensä, pyhittivät itsensä ja menivät puhdistamaan Herran temppeliä, niin kuin kuningas oli Herran määräyksen mukaisesti heitä käskenyt. Sisältä Herran temppelin puhdistivat papit. Kaiken epäpyhän, minkä he löysivät temppelistä, he toivat esipihalle, ja leeviläiset ottivat sen kaiken vastaan ja veivät kaupungin ulkopuolelle Kidroninlaaksoon. Puhdistaminen aloitettiin ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, ja kuukauden kahdeksantena päivänä oli päästy Herran temppelin eteishalliin asti. Itse temppelin puhdistamiseen meni kahdeksan päivää, ja ensimmäisen kuukauden kuudentenatoista päivänä työ saatiin päätökseen.
Sitten leeviläiset menivät palatsiin kuningas Hiskian luo ja sanoivat: »Olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin ja kaikki sen työvälineet sekä uhrileipäpöydän ja kaikki sen välineet. Me olemme kunnostaneet ja pyhittäneet kaikki esineet, jotka kuningas Ahas hallituskaudellaan luopumuksensa aikana hylkäsi. Ne ovat nyt Herran alttarin edessä.»
Varhain seuraavana aamuna kuningas Hiskia kutsui koolle kaupungin johtomiehet ja meni heidän kanssaan temppeliin. Heillä oli mukanaan seitsemän sonnia, seitsemän pässiä ja seitsemän karitsaa polttouhriksi sekä lisäksi seitsemän pukkia syntiuhriksi kuningashuoneen, temppelin ja koko Juudan puolesta. Kuningas käski pappien, Aaronin jälkeläisten, toimittaa uhrit Herran alttarilla. Papit teurastivat sonnit, keräsivät veren ja vihmoivat sen alttarille, sitten he teurastivat pässit ja vihmoivat veren alttarille, ja lopuksi he teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille. Sitten tuotiin syntiuhripukit kuninkaan ja seurakunnan eteen, ja kaikki ojensivat kätensä niiden päälle. Papit teurastivat pukit ja uhrasivat niiden veren alttarilla koko Israelin syntien sovittamiseksi, sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko kansan puolesta.
Kuningas käski leeviläisten asettua paikoilleen symbaaleineen, harppuineen ja lyyroineen, niin kuin Daavid sekä kuninkaan näkijä Gad ja profeetta Natan olivat määränneet. Tämä oli Herran käsky, jonka profeetat olivat antaneet. Leeviläiset seisoivat paikoillaan käsissään Daavidin teettämät soittimet, samoin papit torvineen. Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin, ja kun uhritoimitus alkoi, viritettiin Herralle laulu, jota säestettiin torvilla ja Israelin kuninkaan Daavidin teettämillä soittimilla.
Koko seurakunta kumartui maahan, ja laulu kaikui ja torvet soivat niin kauan kuin uhritoimitusta kesti. Kun uhraaminen oli päättynyt, kuningas ja kaikki muut polvistuivat rukoilemaan. Kuningas Hiskia ja johtomiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Asafin sanoilla, ja he ylistivät Herraa riemulauluin ja kumartuivat sitten rukoilemaan.
Hiskia ryhtyi puhumaan ja sanoi: »Olette tuoneet runsaskätisesti lahjoja Herralle. Tulkaa siis ja tuokaa teurasuhrinne ja kiitosuhrinne Herran temppeliin.» Ja kaikki toivat teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja monet antoivat myös vapaaehtoisia polttouhreja. Seurakunta toi polttouhreiksi yhteensä seitsemänkymmentä nautaa, sata pässiä ja kaksisataa karitsaa. Kaikki tämä tuotiin uhriksi Herralle. Muita uhreja oli lisäksi kuusisataa nautaa ja kolmetuhatta lammasta. Mutta koska pappeja oli niin vähän, etteivät he ehtineet nylkeä kaikkia uhrieläimiä, heidän veljensä leeviläiset auttoivat heitä, kunnes työ oli saatu valmiiksi ja papit olivat saaneet pyhitetyksi itsensä. Leeviläiset olivat pappeja innokkaampina jo ehtineet pyhittäytyä. Myös polttouhreja oli paljon, ja lisäksi piti polttaa yhteysuhrien rasvat ja toimittaa polttouhreihin liittyvät juomauhrit.
Näin uudistettiin Herran temppelissä suoritettava uhripalvelus. Kaikki kävi nopeasti. Hiskia ja koko kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli heille antanut.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
