Päivän teksti
Pappi Jojadan kapina
Seitsemäntenä vuonna Jojada rohkaisi mielensä ja teki liiton sadanpäälliköiden Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Johananin pojan, Asarjan, Obedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan, kanssa. Nämä kiersivät ympäri Juudaa ja kokosivat Jerusalemiin leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin sukujen päämiehet. Kaikki koolle tulleet tekivät temppelissä liiton kuninkaan kanssa.
Jojada sanoi heille:
»Tässä on kuninkaan poika. Hänet on asetettava kuninkaaksi. Onhan Herra luvannut säilyttää kuninkuuden Daavidin suvulla.
»Teidän tulee toimia näin. Se kolmasosa papeista ja leeviläisistä, joka on sapattina palveluvuorossa, asettuu vartioimaan ovia, yksi kolmannes vartioi kuninkaan palatsia ja yksi kolmannes Jesodporttia. Muu väki asettuu temppelin esipihoille. Sisälle Herran temppeliin eivät saa mennä muut kuin papit ja palveluvuorossa olevat leeviläiset. He saavat mennä sisälle, koska he ovat pyhittäytyneet, mutta muiden on noudatettava Herran kieltoa. Leeviläisten tulee asettua kuninkaan ympärille, ja kullakin tulee olla ase kädessä. Jokainen, joka tunkeutuu temppeliin, on surmattava. Leeviläisten on pysyttävä joka hetki kuninkaan lähellä, minne hän sitten meneekin.»
Leeviläiset ja koko Juudan kansa tekivät niin kuin pappi Jojada oli käskenyt. Jokainen päällikkö kokosi miehensä, niin sapattina palveluvuoroon tulevat kuin vapaavuorolaisetkin, sillä pappi Jojada ei päästänyt näitä osastoja pois.
Pappi Jojada antoi sadanpäälliköille keihäät, kilvet ja jouset, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille ja olivat nyt temppelissä. Hän asetti kaikki miehet keihäillä aseistettuina kuninkaan suojaksi riviin, joka kiersi temppelin eteläseinältä alttarin vieritse pohjoisseinälle saakka. Kuninkaan poika tuotiin esiin, hänen päähänsä asetettiin otsaripa ja hänelle annettiin lain kirja. Jojada ja hänen poikansa voitelivat hänet kuninkaaksi, ja koko kansa huusi: »Eläköön kuningas!»
Kun Atalja kuuli kansanjoukon juoksevan ja huutavan ylistystä kuninkaalle, hän lähti Herran temppeliin väkijoukon luo. Hän näki kuninkaan seisovan korokkeella sisäänkäynnin luona, ja kuninkaan ympärillä seisoivat päälliköt ja torvensoittajat. Koko kansa riemuitsi, torvet soivat ja laulajat soittivat ja lauloivat ylistyslaulua. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: »Kapina, kapina!» Pappi Jojada antoi sadanpäälliköille käskyn: »Viekää hänet rivistöjen välitse ulos ja surmatkaa jokainen, joka yrittää seurata häntä.» Hän oli näet kieltänyt tappamasta Ataljaa Herran temppelissä. Niin sotilaat tarttuivat Ataljaan, veivät hänet Hevosportin kautta kuninkaan palatsiin ja surmasivat hänet siellä.
Jojadan uudistukset
Jojada, kansa ja kuningas tekivät liiton ja sitoutuivat aina olemaan Herran kansa. Väkijoukko tunkeutui Baalin temppeliin ja hävitti sen maan tasalle. Alttarit ja kuvat murskattiin palasiksi, ja Baalin pappi Mattan surmattiin alttarien edessä.
Jojada asetti papit ja leeviläiset Herran temppeliin hoitamaan niitä tehtäviä, jotka Daavid oli heille määrännyt. Heidän tuli uhrata temppelissä polttouhreja Herralle, niin kuin Mooseksen laissa on säädetty, iloiten ja laulaen Daavidin antamien ohjeiden mukaan. Jojada asetti myös portinvartijoita Herran temppelin porteille, jottei kukaan, joka oli jollakin tavoin epäpuhdas, pääsisi tulemaan sisälle.
Sitten Jojada kutsui mukaansa sadanpäälliköt, ylimykset, johtomiehet ja koko Juudan kansan ja toi kuninkaan ulos Herran temppelistä. He menivät Yläportin kautta kuninkaan palatsiin ja asettivat hänet valtaistuimelle. Koko kansa riemuitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Atalja oli surmattu.
Joas korjauttaa Jerusalemin temppelin
Joas oli kuninkaaksi tullessaan seitsemän vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä oli beersebalainen Sibja.
Niin kauan kuin pappi Jojada eli, Joas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Jojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
Joas päätti kunnostaa Herran temppelin. Hän kokosi papit ja leeviläiset ja sanoi heille: »Käykää kaikissa Juudan kaupungeissa ja kerätkää israelilaisilta rahaa Jumalanne temppelin vuotuisia korjauksia varten. Ja toimikaa nopeasti.» Leeviläiset eivät kuitenkaan pitäneet kiirettä. Silloin kuningas kutsui luokseen ylipappi Jojadan ja sanoi hänelle: »Miksi et ole pitänyt huolta siitä, että leeviläiset kokoaisivat Juudasta ja Jerusalemista veron, jonka Jumalan palvelija Mooses ja seurakunta ovat määränneet israelilaisten maksettavaksi pyhäkkötelttaa varten? Jumalaton Atalja ja hänen liittolaisensa ovat antaneet temppelin rappeutua ja ovat uhranneet Herran temppeliin tuodut pyhät lahjat baaleille.»
Kuninkaan käskystä tehtiin arkku, joka asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle. Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että kaikkien oli tuotava Herralle vero, jonka Jumalan palvelija Mooses oli autiomaassa määrännyt israelilaisille. Kaikki johtomiehet ja koko kansa toivat ilomielin veron ja panivat sen arkkuun, ja arkku tuli aivan täyteen. Leeviläiset tarkastivat aina kuninkaan määräyksestä arkun, ja kun nähtiin, että siellä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylipapin edustaja tulivat tyhjentämään arkun ja kantoivat sen sitten takaisin paikalleen. Näin tehtiin joka päivä, ja rahaa kertyi paljon.
Kuningas ja Jojada antoivat rahat miehille, jotka johtivat Herran temppelin kunnostustöitä, ja nämä palkkasivat kivenhakkaajia ja puuseppiä ja myös rauta- ja kupariseppiä korjaamaan temppeliä. Työntekijät ryhtyivät toimeen, ja työt edistyivät heidän käsissään. He saivat temppelin kunnostetuksi ja korjatuksi. Työn valmistuttua loput rahat vietiin kuninkaalle ja Jojadalle. Niillä teetettiin Herran temppeliin jumalanpalveluksessa ja uhritoimituksissa tarvittavia työvälineitä sekä maljoja ja muita kultaisia ja hopeisia astioita. Polttouhreja uhrattiin Herran temppelissä säännöllisesti niin kauan kuin Jojada eli.
Jojada tuli vanhaksi ja kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Hän oli kuollessaan sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuninkaiden viereen, sillä hän oli tehnyt paljon sekä Israelin että Jumalan ja hänen temppelinsä hyväksi.
Joasin luopumus
Jojadan kuoleman jälkeen Juudan johtomiehet tulivat kuninkaan luo ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja kuningas myöntyi heidän pyyntöihinsä. He hylkäsivät Herran temppelin, isiensä Jumalan asuinsijan, ja alkoivat palvella asera-paaluja ja epäjumalankuvia.
Kansan luopumuksen vuoksi Jumala vihastui Juudaan ja Jerusalemiin. Vaikka hän lähetti asukkaiden keskuuteen profeettoja, joiden tuli saattaa heidät takaisin Herran luo, he eivät kuunnelleet profeettojen varoituksia.
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: »Näin sanoo Jumala: ’Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.’ Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.» Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla. Kuningas Joas ei ajatellut, miten paljon hyvää Sakarjan isä Jojada oli hänelle tehnyt, vaan surmautti hänen poikansa. Kuollessaan Sakarja sanoi: »Herra näkee ja kostaa.»
Vuoden vaihteessa lähti Syyrian sotajoukko Joasia vastaan. Se tunkeutui Juudaan ja Jerusalemiin ja surmasi kaikki kansan johtomiehet, ja kaikki saalis lähetettiin Syyrian kuninkaalle Damaskokseen. Vaikka Syyriasta oli tullut vain vähäinen joukko, Herra antoi sen käsiin israelilaisten valtavan sotajoukon, koska israelilaiset olivat luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta. Näin syyrialaiset toteuttivat Joasille säädetyn rangaistuksen.
Syyrialaisten lähtiessä Joas jäi makaamaan pahoin haavoittuneena. Silloin hänen omat palvelijansa tekivät salaliiton pappi Jojadan pojan murhan tähden ja surmasivat Joasin hänen omaan vuoteeseensa. Näin kuoli Joas. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautaan. Häntä vastaan nousseet salaliittolaiset olivat Sabad, jonka äiti oli ammonilainen Simeat, ja Josabad, jonka äiti oli moabilainen Simrit.
Joasin pojista, lukuisista häntä koskeneista ennustuksista sekä temppelin korjaustöistä on kerrottu kuninkaiden historiassa. Joasin jälkeen tuli kuninkaaksi hänen poikansa Amasja.
Amasja Juudan kuninkaana
Amasja tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Joaddan.
Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, mutta ei täydestä sydämestään. Heti saatuaan valtansa lujitetuksi hän surmasi ne miehet, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lakia, jossa on Herran käsky: »Älköön isää tuomittako kuolemaan poikansa älköönkä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan.»
Amasja kutsui koolle kaikki valtakuntansa miehet ja järjesti heidät, sekä Juudan että Benjaminin heimoon kuuluvat, suvuittain tuhannen- ja sadanpäälliköiden johtamiin osastoihin. Sitten hän toimitti kaikkien kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien katselmuksen. Heidän lukumääräkseen tuli kolmesataatuhatta sotakuntoista miestä, kullakin aseistuksena keihäs ja kilpi. Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta soturia. Silloin hänen luokseen tuli Jumalan mies, joka sanoi: »Kuningas, sinun ei pidä ottaa mukaasi israelilaisia joukkoja, sillä Herra ei ole Israelin eikä kenenkään efraimilaisen kanssa. Lähde vain rohkeasti ilman heitä sotaan! Muuten Jumala antaa vihollistesi voittaa sinut, sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan.» Amasja kysyi Jumalan mieheltä: »Entä ne sata talenttia, jotka olen antanut israelilaisten joukolle?» Jumalan mies sanoi: »Herra voi antaa sinulle enemmänkin kuin sen.» Silloin Amasja otti erilleen Efraimin alueelta tulleen joukon ja käski sen lähteä takaisin. Miehet suuttuivat Juudan miehille ja palasivat takaisin vihan vimmassa.
Amasja rohkaisi mielensä ja johti joukkonsa Suolalaaksoon. Siellä hän surmasi kymmenentuhatta edomilaista. Toiset kymmenentuhatta edomilaista Juudan miehet ottivat vangiksi, ja heidät vietiin kallionjyrkänteelle ja syöstiin sieltä alas, niin että he murskaantuivat. Mutta ne joukot, jotka Amasja oli lähettänyt pois ennen sotaretkelle lähtöä, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin Samariasta Bet-Horoniin asti, tappoivat kolmetuhatta miestä ja ryöstivät paljon saalista.
Kun Amasja palasi takaisin voitettuaan edomilaiset, hän toi mukanaan edomilaisten jumalia. Hän pystytti ne itselleen jumaliksi, kumarsi niitä ja uhrasi niille. Silloin Herra vihastui Amasjaan ja lähetti hänen luokseen profeetan, joka sanoi: »Miksi palvelet tuon kansan jumalia? Eiväthän ne ole kyenneet edes suojelemaan omaa kansaansa sinulta.» Mutta kuningas sanoi: »Kuka sinut on pannut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta, tai saat raippoja!» Profeetta vaikeni, mutta sanoi vielä: »Minä tiedän, että Jumala on päättänyt saattaa sinut tuhoon, koska teet tuolla tavoin etkä noudata neuvoani.»
Kysyttyään neuvonantajiensa mieltä kuningas Amasja lähetti Israelin kuninkaalle Joasille, Joahasin pojalle, Jehun pojanpojalle, sanan: »Tule, meidän on selvitettävä välimme.» Mutta Joas, Israelin kuningas, lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle vastauksen: »Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: ’Anna tyttäresi pojalleni vaimoksi.’ Mutta Libanonin villieläimet kulkivat siitä ja tallasivat ohdakkeen jalkoihinsa. Sinä olet voittanut edomilaiset, ja tämä kunnia on ylpistänyt sinut. Pysy kuitenkin aloillasi! Pitääkö sinun ehdoin tahdoin etsiä onnettomuutta, syöstä itsesi ja samalla koko Juuda turmioon?»
Mutta Amasja ei kuunnellut häntä. Jumala oli näin määrännyt saattaakseen Juudan Joasin käsiin, koska Juuda oli palvellut Edomin jumalia. Joas, Israelin kuningas, hyökkäsi maahan. Hän ja Juudan kuningas Amasja kävivät taisteluun Bet-Semesissä, joka oli Juudan aluetta. Juuda jäi Israelia vastaan taistellessaan tappiolle, ja sen sotilaat hajaantuivat ja pakenivat kukin kotiinsa. Joas, Israelin kuningas, otti Bet-Semesissä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, joka oli Ahasjan pojan Joasin poika. Sitten Joas vei Amasjan Jerusalemiin. Siellä hän määräsi kaupunginmuurin revittäväksi neljänsadan kyynärän matkalta, Efraiminportilta Kulmaportille saakka. Hän ryösti kaiken kullan ja hopean sekä muut esineet Jumalan temppelistä, jossa ne olivat Obed-Edomin vartioitavina, sekä kaikki kuninkaan palatsin aarteet. Hän otti myös panttivankeja ja palasi sitten Samariaan.
Juudan kuningas Amasja, Joasin poika, eli vielä viisitoista vuotta sen jälkeen kun Israelin kuningas Joas, Joahasin poika, oli kuollut. Muut Amasjan ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiassa.
Sen jälkeen, kun Amasja oli luopunut Herrasta, häntä vastaan tehtiin Jerusalemissa salaliitto. Hän pakeni Lakisiin, mutta sinne lähetettiin miehiä hänen peräänsä, ja he tappoivat hänet siellä. Hänet tuotiin hevosen selässä Jerusalemiin ja haudattiin Daavidin kaupunkiin isiensä viereen.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
