Päivän teksti
Abia Juudan kuninkaana
Abia tuli Juudan kuninkaaksi kuningas Jerobeamin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi Jerusalemissa kolme vuotta. Hänen äitinsä oli Mikaja, gibealaisen Urielin tytär.
Abia ja Jerobeam kävivät keskenään sotaa. Abia kokosi neljänsadantuhannen soturin armeijan ja aloitti sodan, ja Jerobeam ryhtyi kahdeksansadantuhannen soturin kanssa taistelemaan häntä vastaan.
Abia nousi Semaraimin vuorelle, joka on Efraimin vuoristossa, ja puhui näin:
»Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel! Te tiedätte, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Israelin kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi Daavidille ja hänen jälkeläisilleen ja tehnyt hänen kanssaan suolalla vahvistetun liiton. Mutta Jerobeam, Nebatin poika, Daavidin pojan Salomon palvelija, nousi kapinaan herraansa vastaan. Hänen luokseen kokoontui tyhjäntoimittajia ja hulttioita, ja he voittivat Rehabeamin, Salomon pojan, sillä Rehabeam oli vielä nuori ja kokematon eikä pystynyt vastustamaan heitä.
»Nyt te luulette, että pystytte voittamaan Herran kuningaskunnan, joka on Daavidin jälkeläisten hallussa. Teitä on suuri joukko, ja teillä on kultaiset sonnipatsaat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi. Te olette karkottaneet Herran papit, Aaronin jälkeläiset, ja leeviläiset. Näiden sijaan olette asettaneet itsellenne pappeja muiden kansojen tapaan: kuka vain on tullut vihittämään itsensä papiksi ja tuonut mukanaan sonnin ja seitsemän pässiä, hänestä on tehty epäjumalien pappi.
»Mutta meidän Jumalamme on Herra. Me emme ole hylänneet häntä. Pappeina palvelevat Herraa Aaronin jälkeläiset, ja leeviläiset hoitavat omia tehtäviään. He uhraavat Herralle polttouhrit aamuin ja illoin, polttavat tuoksuvia suitsukkeita, asettavat uhrileivät puhtaalle pöydälle ja sytyttävät iltaisin kultaisen lampunjalan lamput. Me noudatamme Herran, Jumalamme, säädöksiä, mutta te olette hylänneet hänet. Jumala johtaa meitä, ja hänen pappinsa ovat valmiina antamaan torvillaan meille taistelumerkin. Israelilaiset, älkää ryhtykö sotimaan Herraa, isienne Jumalaa vastaan. Se ei onnistu.»
Mutta Jerobeam oli pannut väijytysjoukon kiertämään Juudan joukkojen taakse, niin että pääjoukko oli niiden edessä ja väijytysjoukko niiden selustassa. Kun Juudan miehet huomasivat joutuvansa taistelemaan kahdella suunnalla, he huusivat Herraa avukseen, ja papit puhalsivat torviinsa. Juudan miehet kohottivat sotahuudon, ja kun Abia johti Juudan joukot taisteluun, Jumala löi Jerobeamin ja Israelin. Israelilaiset pakenivat Juudan joukkoja, mutta Jumala antoi heidät niiden käsiin. Abia ja hänen miehensä löivät heidät perin pohjin, ja viisisataatuhatta israelilaista soturia kaatui.
Näin israelilaiset lannistettiin. Mutta Juudan heimo voimistui, koska se turvautui Herraan, isiensä Jumalaan. Abia ajoi takaa Jerobeamia ja valtasi häneltä Betelin, Jesanan ja Efronin kaupungit ja niitä ympäröivät kylät. Abian eläessä Jerobeamin mahti ei enää palautunut entiselleen. Herra löi häntä, ja hän kuoli.
Abian valta sen sijaan lujittui. Hän otti itselleen neljätoista vaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentäkaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä.
Muut Abian vaiheet, hänen tekonsa ja sanansa, on kerrottu profeetta Iddon teoksessa. Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Asa. Asan aikana maassa vallitsi rauha kymmenen vuoden ajan.
Asan hallituskauden alku
Asa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän hävitti vieraat alttarit ja kukkulapyhäköt, rikkoi kivipatsaat ja hakkasi palasiksi asera-paalut. Hän käski Juudan kansan kääntyä Herran, isiensä Jumalan, puoleen ja noudattaa hänen lakiaan ja määräyksiään. Kaikista Juudan kaupungeista hän hävitti kukkulapyhäköt ja suitsutusalttarit, ja hänen aikanaan valtakunnassa säilyi rauha.
Niinä vuosina, joina Jumala antoi rauhan vallita maassa eikä kukaan sotinut Asaa vastaan, Asa linnoitti Juudan kaupunkeja. Hän sanoi Juudan kansalle: »Meidän on linnoitettava nämä kaupungit ja varustettava ne muureilla ja torneilla, porteilla ja salvoilla, kun maassa vielä on rauhallista. Me olemme palvelleet Herraa, Jumalaamme, ja hän on antanut meille joka taholla rauhan.» Ja rakennustyöt onnistuivat hyvin.
Asalla oli sotajoukko, jossa oli Juudan heimosta kolmesataatuhatta miestä, aseinaan kilpi ja keihäs, ja Benjaminin heimosta kaksisataakahdeksankymmentätuhatta miestä, aseinaan kilpi ja jousi. Kaikki olivat harjaantuneita sotureita.
Nubialainen Serah lähti heitä vastaan mukanaan sotajoukko, jossa oli tuhat kertaa tuhat miestä ja kolmesataa sotavaunua, ja saapui Maresaan asti. Asa lähti häntä vastaan, ja joukot järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon lähelle Maresaa. Asa rukoili Herraa, Jumalaansa: »Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra, meidän Jumalamme! Sinuun me turvaudumme, sinun nimessäsi lähdemme tuota suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme. Osoita, että sinulle ei ihminen voi mitään!»
Silloin Herra antoi Asan ja Juudan joukkojen lyödä nubialaiset, ja nämä lähtivät pakoon. Asa ajoi miehineen heitä takaa Gerariin saakka, ja nubialaisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta. Herra ja hänen sotajoukkonsa musersivat heidät, ja Asa ja hänen miehensä saivat runsaan saaliin. He kukistivat kaikki Gerarin ympäristön kaupungit, sillä Herra oli saattanut niiden asukkaat kauhun valtaan. He ryöstivät ne kaikki ja saivat niistäkin suuren saaliin. Samoin he löivät paimentolaisleirit ja ottivat saaliiksi paljon lampaita, vuohia ja kameleja. Sitten he palasivat Jerusalemiin.
Asa hävittää epäjumalien palveluksen
Asarjan, Odedin pojan, valtasi Jumalan henki. Hän lähti Asan luo ja sanoi hänelle: »Asa ja kaikki Juudan ja Benjaminin miehet, kuulkaa minua! Herra on teidän kanssanne, jos te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. Israel eli kauan vailla oikeaa Jumalaa, vailla pappien opetusta ja vailla lakia. Mutta ahdistuksessaan se palasi Herran, oman Jumalansa, luo ja etsi häntä, ja niin se löysi hänet. Tuohon aikaan eivät matkamiehet voineet kulkea rauhassa, sillä kaikkialla ihmisten kesken vallitsi epäjärjestys. Kansat hyökkäsivät kansoja vastaan ja kaupungit kaupunkeja vastaan, sillä Jumala oli saattanut ne ahdingon ja sekasorron valtaan. Mutta olkaa te vahvoja älkääkä menettäkö rohkeuttanne. Te saatte teoistanne palkan.»
Kun Asa kuuli nämä profeetta Asarjan, Odedin pojan, sanat ja ennustukset, hän sai rohkeuden poistaa iljettävät epäjumalankuvat koko Juudan ja Benjaminin alueelta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta. Hän myös kunnosti Herran alttarin, joka oli temppelin eteishallin edessä. Hän kutsui koolle Juudan ja Benjaminin heimot sekä niiden keskuuteen asettuneet efraimilaiset, manasselaiset ja simeonilaiset. Näitä oli siirtynyt Israelista paljon hänen alueelleen, kun he olivat nähneet, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.
Asan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa he kaikki kokoontuivat Jerusalemiin. Siellä he uhrasivat saaliistaan Herralle seitsemänsataa härkää ja seitsemäntuhatta lammasta. He antoivat lupauksen, että palvelisivat Herraa, isiensä Jumalaa, koko sydämestään ja sielustaan ja että jokaisen, joka ei palvele Herraa, Israelin Jumalaa, olisi kuoltava, olipa hän nuori tai vanha, mies tai nainen. Trumpettien ja torvien soidessa ja riemun raikuessa he vannoivat tämän Herralle. Kaikki Juudan asukkaat iloitsivat valasta. Koska he vannoivat sen vilpittömin mielin ja kääntyivät sydämensä halusta Herran puoleen, Herra kuuli heitä ja antoi heidän elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta.
Isänsä äidiltä Maakalta kuningas Asa riisti kuningataräidin aseman, koska tämä oli pystyttänyt iljettävän kuvan asera-tarhaan. Asa kaatoi tämän iljetyksen, murskasi sen palasiksi ja poltti sen Kidroninlaaksossa.
Uhrikukkuloista ei Israelissa kuitenkaan luovuttu. Mutta Asa itse oli koko elinaikansa täydestä sydämestään Herralle uskollinen. Hän sijoitti Jumalan temppeliin esineet, jotka hän ja hänen isänsä olivat pyhittäneet, hopean, kullan ja kaiken muun. Asan aikana vallitsi rauha hänen kolmanteenkymmenenteenviidenteen hallitusvuoteensa asti.
Asan sota Baesaa vastaan
Asan kolmantenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena Israelin kuningas Baesa hyökkäsi Juudaan ja alkoi linnoittaa Ramaa katkaistakseen Juudan kuninkaan Asan kulkutiet. Asa otti silloin Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarrekammioista hopean ja kullan ja lähetti ne Ben-Hadadille, Syyrian kuninkaalle, joka asui Damaskoksessa. Hän käski sanoa kuninkaalle: »Minun isäni ja sinun isäsi olivat keskenään liitossa. Tehkäämme mekin liitto. Tässä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa. Riko se liitto, jonka olet tehnyt Israelin kuninkaan Baesan kanssa. Silloin hän lähtee pois ahdistamasta minua.»
Ben-Hadad teki kuningas Asan pyynnön mukaan. Hän lähetti sotapäälliköitään Israelin kaupunkeja vastaan, ja he valtasivat Ijjonin, Danin ja Abel-Majimin sekä kaikki Naftalin alueen varastokaupungit. Kun Baesa kuuli siitä, hän jätti kesken Raman varustamisen. Kuningas Asa vei sinne kaikki Juudan miehet, ja he kuljettivat Ramasta pois kivet ja hirret, joita Baesa oli käyttänyt rakennustöissään. Niillä Asa linnoitti Geban ja Mispan.
Hananin ennustus
Noihin aikoihin tuli näkijä Hanani Juudan kuninkaan Asan luo ja sanoi hänelle: »Koska olet turvautunut Syyrian kuninkaaseen etkä Herraan, Jumalaasi, Syyrian kuninkaan sotajoukko pelastuu joutumasta sinun valtaasi. Olihan nubialaisia ja libyalaisiakin suuri joukko ja heillä oli suuret määrät sotavaunuja ja hevosia, mutta koska sinä turvauduit Herraan, hän antoi heidät sinun käsiisi. Herran valvova katse kiertää koko maata, jotta hän voisi vahvistaa niitä, jotka vilpittömin sydämin palvelevat häntä. Sinä olet nyt tehnyt tyhmästi. Tästä lähtien joudut jatkuvasti käymään sotia.»
Asa suuttui näkijälle ja heitätti hänet vankilaan, niin vihainen hän tälle oli. Samoihin aikoihin hän käski kurittaa myös eräitä muita.
Asan kuolema
Asan ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiassa.
Kolmantenakymmenentenäyhdeksäntenä hallitusvuotenaan Asa sairastui pahaan jalkatautiin. Mutta sairauteensakaan hän ei etsinyt apua Herralta vaan lääkäreiltä. Sitten Asa meni lepoon isiensä luo; hän kuoli neljäntenäkymmenentenäyhdentenä hallitusvuotenaan. Hänet laskettiin hautaan, jonka hän oli hakkauttanut itseään varten Daavidin kaupunkiin, ja asetettiin leposijalle, jota ympäröi balsamin ja monenlaisten voidesekoitusten tuoksu. Hänen kunniakseen sytytettiin suuri hautajaisroihu.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
