Päivän teksti
Daavid toimittaa väenlaskun
Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun. Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: »Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle.» Joab vastasi: »Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?» Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli Joabille antanut. Joab lähti matkaan ja kulki läpi koko Israelin alueen. Palattuaan Jerusalemiin hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta. Leevin ja Benjaminin heimoja ei laskettu muiden mukana; niin kauhistavana Joab piti kuninkaan käskyä.
Jumala piti pahana sitä, mitä Daavid oli tehnyt, ja päätti rangaista Israelia. Daavid sanoi Jumalalle: »Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi.» Herra puhui Gadille, Daavidin profeetalle: »Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: ’Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.’» Gad meni Daavidin luo ja sanoi: »Herra sanoo näin: ’Saat valita. Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?’ Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti.» Daavid vastasi Gadille: »Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.»
Niin Herra päästi Israeliin ruton, ja kansaa kuoli seitsemänkymmentätuhatta henkeä. Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: »Jo riittää. Laske kätesi.» Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.
Kun Daavid nosti katseensa, hän näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka, joka osoitti kohti Jerusalemia. Silloin Daavid ja kansan vanhimmat, kaikki säkkikankaaseen pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen maahan. Daavid sanoi Jumalalle: »Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi.»
Silloin Herran enkeli käski Gadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle. Daavid lähti täyttämään tätä käskyä, jonka Gad oli Herran nimessä antanut.
Arauna oli puimassa vehnää neljän poikansa kanssa. Kääntyessään hän näki enkelin, ja hänen poikansa piiloutuivat. Sitten Arauna huomasi Daavidin, joka oli tulossa häntä kohti. Arauna lähti puimatantereelta Daavidia vastaan ja heittäytyi maahan hänen eteensä. Daavid sanoi hänelle: »Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta.» Arauna vastasi: »Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi.» Mutta kuningas Daavid sanoi: »Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria.» Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Kun hän rukoili Herraa, Herra vastasi antamalla tulen iskeä taivaasta polttouhrialttarille. Ja Herran käskystä enkeli pani miekkansa tuppeen.
Kun Daavid näki, että Herra vastasi hänelle jebusilaisen Araunan puimatantereella, hän alkoi uhrata siellä. Herran pyhäkköteltta, jonka Mooses oli tehnyt autiomaassa, ja polttouhrialttari olivat tuohon aikaan Gibeonin pyhäkkökukkulalla. Mutta Daavid ei uskaltanut mennä sinne kysymään neuvoa Herralta, sillä hän oli pahoin pelästynyt Herran enkelin miekkaa.
Niin Daavid määräsi: »Tämä on Herran Jumalan pyhäkön paikka. Tässä on Israelin polttouhrialttari.»
Temppelin rakennustöiden valmistelut
Daavid käski koota Israelin maassa asuvat muukalaiset ja pani heidät kivenhakkaajiksi, louhimaan ja hakkaamaan rakennuskiviä Jumalan temppeliä varten. Hän hankki myös paljon rautaa, josta tehtiin portinpuoliskoihin naulat ja tukiraudat, ja pronssia niin runsaasti, ettei sitä pystytty punnitsemaan. Setripuuta hän hankki mittaamattoman paljon; sidonilaiset ja tyroslaiset toimittivat sitä hänelle suunnattomat määrät. Daavid näet ajatteli: »Poikani Salomo on vielä nuori ja kokematon, mutta Herralle rakennettavan temppelin tulee olla niin mahtava ja kaunis, että sen maine leviää kaikkiin maihin. Siksi teen valmisteluja poikani puolesta.» Näin Daavid teki suuria valmisteluja ennen kuolemaansa.
Daavid kutsui poikansa Salomon luokseen ja määräsi, että hänen oli rakennettava temppeli Herralle, Israelin Jumalalle.
Daavid puhui Salomolle näin:
»Poikani, minä olisin tahtonut itse rakentaa temppelin Herralle, Jumalalleni. Mutta minulle tuli Herran sana: ’Olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et saa rakentaa minulle temppeliä, sillä olet vuodattanut paljon verta. Mutta sinulle on syntyvä poika, josta tulee rauhan mies. Minä annan hänen elää rauhassa kaikilta vihollisilta, joita hänen ympärillään on. Hänen nimensä on oleva Salomo, ja hänen aikanaan minä annan Israelin olla levossa ja rauhassa.Hän rakentaa minulle temppelin, ja hän on oleva minulle poika, ja minä olen oleva hänelle isä. Minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.’
»Olkoon siis Herra sinun kanssasi, poikani! Suokoon hän sinulle menestystä, niin että saat rakennetuksi temppelin Herralle, Jumalallesi, niin kuin hän on sanonut sinun tekevän. Kun Herra asettaa sinut Israelin hallitsijaksi, hän antakoon sinulle viisautta ja ymmärrystä ja auttakoon sinua noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia. Sinä menestyt, jos tottelet ja noudatat niitä käskyjä ja säädöksiä, jotka Herra on antanut Moosekselle Israelia varten. Ole vahva ja rohkea, älä pelkää äläkä lannistu! Olenhan minäkin vaikeuksieni keskellä saanut kootuksi Herran temppeliä varten satatuhatta talenttia kultaa, miljoona talenttia hopeaa sekä pronssia ja rautaa niin paljon, ettei sitä ole voitu edes punnita. Myös puuta ja rakennuskiviä olen hankkinut, ja sinä voit hankkia vielä lisää. Sinulla on myös paljon työntekijöitä, kivenlouhijoita, kivenhakkaajia ja puuseppiä sekä lukematon määrä käsityöläisiä, taitavia käsittelemään kultaa, hopeaa, pronssia ja rautaa. Ryhdy toimeen. Herra olkoon kanssasi!»
Daavid kehotti kaikkia Israelin johtomiehiä auttamaan poikaansa Salomoa. Hän puhui heille näin: »Onhan Herra, teidän Jumalanne, ollut teidän kanssanne, onhan hän suonut teille rauhan joka suunnalla. Hän on saattanut maan entiset asukkaat minun valtaani, ja maa on joutunut Herran ja hänen kansansa alaisuuteen. Kääntykää siis koko sydämestänne ja sielustanne Herran, Jumalanne puoleen! Ryhtykää rakentamaan Herran temppeliä, niin että voitte tuoda Herran liitonarkun ja Jumalan pyhät astiat temppeliin, joka on pyhitetty hänen nimelleen.»
Kun Daavid oli tullut vanhaksi ja saanut elämästä kyllänsä, hän määräsi poikansa Salomon Israelin kuninkaaksi.
Leeviläiset ja heidän tehtävänsä
Daavid kutsui koolle kaikki Israelin johtomiehet sekä papit ja leeviläiset. Leeviläiset laskettiin, kolmikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, ja heidän lukumääränsä oli kolmekymmentäkahdeksantuhatta miestä. Heistä määrättiin kaksikymmentäneljätuhatta hoitamaan tehtäviä Herran temppelissä, kuusituhatta kirjureiksi ja tuomareiksi, neljätuhatta portinvartijoiksi ja neljätuhatta ylistämään Herraa soittimilla, jotka Daavid oli tätä varten teettänyt.
Daavid jakoi leeviläiset kolmeen osastoon Leevin poikien Gersonin, Kehatin ja Merarin mukaan.
Gersonin pojat olivat Laedan ja Simei. Laedanilla oli kolme poikaa, Jehiel, joka oli päämies, Setam ja Joel. Simeillä oli kolme poikaa, Selomit, Hasiel ja Haran, jotka olivat Laedanista polveutuvien sukujen päämiehiä. Simein pojat olivat Jahat, Sisa, Jeus ja Beria. Nämä olivat Simein neljä poikaa. Jahat oli päämies ja Sisa hänestä seuraava. Koska Jeusilla ja Berialla oli vain muutama poika, heidät luettiin yhdeksi suvuksi, yhdeksi palveluryhmäksi.
Kehatilla oli neljä poikaa, Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Aaron ja hänen jälkeläisensä määrättiin ikuisiksi ajoiksi toimittamaan kaikkein pyhintä palvelusta, suorittamaan suitsutusuhrit Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan kansaa hänen nimessään. Mooseksen, Jumalan miehen, pojat olivat Gersom ja Elieser; heidät luettiin leeviläisiin. Gersomin poika oli Subael, päämies. Elieserin poika oli Rehabja, päämies. Elieserillä ei ollut muita poikia, mutta Rehabjalla oli hyvin monta poikaa. Jisharin poika oli Selomit, päämies. Hebronin pojista Jeria oli päämies, toinen oli Amarja, kolmas Jahasiel ja neljäs Jekameam. Ussielin pojat olivat Miika, joka oli päämies, ja toinen poika Jissia.
Merarin pojat olivat Mahli ja Musi, ja Mahlin pojat olivat Eleasar ja Kis. Kun Eleasar kuoli, hän ei jättänyt jälkeensä poikia. Hänellä oli vain tyttäriä, jotka Kisin pojat, heidän serkkunsa, ottivat vaimoikseen. Musilla oli kolme poikaa, Mahli, Eder ja Jeremot.
Tämä luettelo saatiin Leevin jälkeläisistä, suvuista ja sukujen päämiehistä, kun heidät laskettiin mies mieheltä. Heidän tehtävänään oli toimittaa palvelusta Herran temppelissä siitä lähtien kun he olivat täyttäneet kaksikymmentä vuotta.
Daavid sanoi: »Herra, Israelin Jumala, on antanut kansalleen turvallisen asuinsijan, ja hän on ikiajoiksi asettunut asumaan Jerusalemiin. Enää ei leeviläisten tarvitse kantaa pyhäkkötelttaa ja kaikkia välineitä, joita palveluksessa käytetään.» Siksi Daavid antoi määräyksen, miten kaikkien kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien leeviläisten palvelustehtävät oli järjestettävä. Heidän tehtävänään oli avustaa Aaronin jälkeläisiä näiden palvellessa Herran temppelissä, huolehtia esipihoista ja sivuhuoneista, pitää kaikki pyhät esineet puhtaina, auttaa temppelipalveluksessa ja huolehtia uhrileivistä, ruokauhriin tarvittavista jauhoista, happamattomista leivistä, paistolevystä ja taikinaseoksesta sekä kaikista tilavuus- ja pituusmitoista. Aamuin ja illoin heidän oli oltava kiittämässä ja ylistämässä Herraa, ja heidän tuli aina olla mukana uhraamassa Herralle uhreja sapatinpäivinä, uudenkuun päivinä ja muiden juhlien aikana. Heitä tuli silloin olla Herran edessä aina säädetyn suuruinen joukko. Näin heidän oli huolehdittava pyhäkköteltasta ja pyhäköstä ja avustettava veljiään, Aaronin jälkeläisiä, kun nämä toimittivat palvelusta Herran temppelissä.
Pappien palveluryhmät
Myös Aaronin jälkeläiset jakautuivat osastoihin.
Aaronin pojat olivat Nadab, Abihu, Eleasar ja Itamar. Nadab ja Abihu kuolivat ennen isäänsä. Koska heillä ei ollut poikia, papeiksi tulivat Eleasar ja Itamar. Yhdessä Eleasarin sukuun kuuluvan Sadokin ja Itamarin sukuun kuuluvan Ahimelekin kanssa Daavid jakoi Aaronin jälkeläiset osastoihin palvelusvuoroja varten. Koska Eleasarilla oli miespuolisia jälkeläisiä enemmän kuin Itamarilla, jako toimitettiin siten, että Eleasarin jälkeläisistä tuli sukujen päämiehiä kuusitoista ja Itamarin jälkeläisistä kahdeksan. Jako toimitettiin arvalla. Pyhäkön päämiehiä ja jumalanpalvelusta johtavia pappeja oli näet sekä Eleasarin että Itamarin jälkeläisten joukossa.
Leeviläinen kirjuri Semaja, Netanelin poika, kirjoitti heidän nimensä muistiin kuninkaan, ruhtinaiden, pappi Sadokin, Ahimelekin, Abjatarin pojan, sekä pappien ja leeviläisten sukujen päämiesten läsnä ollessa. Arvalla valittiin vuorotellen kaksi Eleasarin ja yksi Itamarin suvuista.
Ensimmäinen arpa osui Jehojaribille, toinen Jedajalle, kolmas Harimille, neljäs Seorimille, viides Malkialle, kuudes Miaminille, seitsemäs Kosille, kahdeksas Abialle, yhdeksäs Jesualle, kymmenes Sekanjalle, yhdestoista Eljasibille, kahdestoista Jakimille, kolmastoista Huppalle, neljästoista Jesebabille, viidestoista Bilgalle, kuudestoista Immerille, seitsemästoista Hesirille, kahdeksastoista Pissesille, yhdeksästoista Petahjalle, kahdeskymmenes Hesekielille, kahdeskymmenesyhdes Jakinille, kahdeskymmeneskahdes Gamulille, kahdeskymmeneskolmas Delajalle ja kahdeskymmenesneljäs Maasjalle. Tässä järjestyksessä he menevät kukin vuorollaan Herran temppeliin hoitamaan tehtäviään niiden ohjeiden mukaisesti, jotka heidän esi-isänsä Aaron on Herran, Israelin Jumalan, käskystä antanut.
Muut leeviläiset olivat seuraavat: Amramin poika oli Subael, Subaelin poika oli Jehdeja. Rehabjan poika oli Jissia, päämies. Jisharin poika oli Selomot, Selomotin poika oli Jahat. Hebronin pojista ensimmäinen oli Jeria, toinen Amarja, kolmas Jahasiel, neljäs Jekameam. Ussielin poika oli Miika, Miikan poika oli Samir. Miikan veli oli Jissia, Jissian poika oli Sakarja. Merarin poikia olivat Mahli ja Musi, ja myös Jaasia oli hänen poikansa. Merarin pojan Jaasian poikia olivat Soham, Sakkur ja Ibri. Mahlin poika oli Eleasar, jolla ei ollut poikia. Kisin poika oli Jerahmel. Musin pojat olivat Mahli, Eder ja Jerimot.
Tässä olivat leeviläiset suvuittain. Niin kuin veljensä, Aaronin jälkeläiset, hekin – päämiehet samoin kuin heidän nuoremmat veljensä – heittivät arpaa kuningas Daavidin ja Sadokin ja Ahimelekin sekä pappien ja leeviläisten sukukuntien päämiesten läsnä ollessa.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
