Päivän teksti
Natan ilmoittaa Daavidille Jumalan lupauksen
Kun Daavid nyt asui palatsissaan, hän sanoi kerran profeetta Natanille: »Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Herran liitonarkkua suojaa vain teltta.» Natan sanoi Daavidille: »Tee vain kaikki, mitä on mielessäsi. Jumala on kanssasi.»
Mutta yöllä Natanille tuli tämä Jumalan sana:
»Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: Sinä et saa rakentaa temppeliä minun asunnokseni. Siitä päivästä alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois Egyptistä, aina tähän päivään asti minä en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa. Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?’
»Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut, ja olen raivannut viholliset pois edestäsi, ja minä teen sinun nimesi yhtä suureksi kuin maan mahtavien nimet. Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen, niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä kukistan kaikki sinun vihollisesi.
»Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen. Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa. Poikasi rakentaa minulle temppelin, ja minä pidän hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Minä pysyn uskollisena enkä hylkää häntä, niin kuin hylkäsin sinun edeltäjäsi. Minä pidän hänen asemansa ikuisesti lujana temppelissäni ja valtakunnassani, ja hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti.»
Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn.
Daavidin kiitosrukous
Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi:
»Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, Jumala, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Sinä, Jumala, olet nostanut minut korkeaan asemaan. Mitä voisin enää pyytää sinulta, kun olet jo antanut minulle niin paljon kunniaa? Sinä tunnet minut, palvelijasi.
»Herra, palvelijasi tähden ja sen mukaan kuin itse olet hyväksi nähnyt sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut ne minulle. Kaikki se, mitä olemme omin korvin kuulleet, osoittaa, ettei ole toista sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinä. Mikä muu kansa maan päällä olisi kansasi Israelin kaltainen? Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen? Sinä olet tehnyt suuria ja pelottavia tekoja, jotka ovat tehneet nimesi tunnetuksi kaikkialla. Egyptistä sinä lunastit omaksesi kansasi, ja sinä hävitit vieraat kansat sen tieltä. Olet tehnyt kansasi Israelin ikiajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala.
»Herra, anna sen sanasi, jonka olet lausunut minulle ja suvulleni, olla ikuisesti voimassa ja täytä lupauksesi. Silloin sinun nimesi pysyy ikuisesti ja se on aina oleva suuri, näin kuuluva: ’Herra Sebaot, Israelin Jumala’, ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessäsi. Koska sinä, Jumalani, olet luvannut rakentaa minulle kuningashuoneen, on palvelijasi rohjennut esittää sinulle tämän rukouksen. Niin, Herra, sinä olet Jumala, ja sinä olet antanut minulle tämän suuren lupauksen. Pyydän sinua siunaamaan palvelijasi suvun, niin että se saa ikuisesti palvella sinua. Sinä, Herra, olet siunannut sitä, ja niin sillä on aina oleva siunaus.»
Daavidin voitot
Sen jälkeen Daavid voitti ja kukisti filistealaiset ja otti heiltä haltuunsa Gatin ja sen ympärillä olevat kylät. Hän löi myös moabilaiset, ja näistä tuli hänen alamaisiaan, jotka maksoivat hänelle veroa. Samoin hän löi Hadadeserin, Soba-Hamatin kuninkaan, kun tämä oli lähdössä sotaan ulottaakseen valtansa Eufratvirralle asti. Daavid sai häneltä saaliiksi tuhat sotavaunua ja otti vangiksi seitsemäntuhatta vaunumiestä ja kaksikymmentätuhatta jalkamiestä. Hevosia hän säästi sata, kaikilta muilta hän katkaisi jalkajänteet.
Kun Damaskoksen aramealaiset tulivat auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, Daavid löi heidät ja surmasi kaksikymmentäkaksituhatta miestä. Hän asetti Damaskoksen aramealaisten maahan varuskuntia, ja aramealaisista tuli hänen alamaisiaan, jotka maksoivat hänelle veroa. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. Daavid otti Hadadeserin miesten kullatut nuolikotelot ja vei ne Jerusalemiin. Tibhatista ja Kunista, Hadadeserin kaupungeista, Daavid otti suuret määrät kuparia. Siitä Salomo teki pronssialtaan, pronssipylväät ja pronssiset uhrivälineet.
Kun Hamatin kuningas Tou kuuli, että Daavid oli lyönyt Soban kuninkaan Hadadeserin sotavoimat, hän lähetti poikansa Hadoramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli voittanut Hadadeserin. Hadadeser oli näet ollut Toun vastustaja. Hadoram toi mukanaan hopea-, kulta- ja kupariesineitä, ja Daavid pyhitti ne Herralle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli ottanut saaliiksi muilta kansoilta, edomilaisilta, moabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta.
Abisai, Serujan poika, löi Suolalaaksossa kahdeksantoistatuhatta edomilaista. Hän asetti varuskuntia Edomiin, ja kaikki edomilaiset joutuivat Daavidin alamaisiksi. Ja Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän meni. Daavid hallitsi koko Israelia ja kohteli aina kansaansa lain ja oikeuden mukaan. Sotaväen päällikkönä oli Joab, Serujan poika, ja kuninkaan sihteerinä Josafat, Ahiludin poika. Sadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Abjatarin poika, olivat pappeina, ja kirjurina oli Savsa. Benaja, Jojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä, ja Daavidin vanhimmat pojat olivat kuninkaan neuvosmiehinä.
Daavid voittaa ammonilaiset ja aramealaiset
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa. Daavid sanoi: »Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle.» Hän lähetti sanansaattajia esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi.
Kun Daavidin miehet saapuivat ammonilaisten maahan Hanunin luo esittääkseen hänelle valittelut, ammonilaisten päämiehet sanoivat Hanunille: »Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät vakoilemaan ja tutkimaan maatasi voidakseen kukistaa sen.» Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä tukan ja parran ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään.
Miehet lähtivät matkaan. Kun Daavid sai kuulla, millaisen häväistyksen he olivat kärsineet, hän lähetti sanansaattajia viemään heille käskyn: »Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne.»
Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Sen vuoksi Hanun ja ammonilaiset lähettivät Mesopotamian ja Maakan aramealaisille ja sobalaisille tuhat talenttia hopeaa palkatakseen niillä käyttöönsä sotavaunuja ja vaunusotilaita. He saivat palkatuksi kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen sotajoukkonsa. Nämä lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Medeban edustalle, ja myös ammonilaisten joukot kokoontuivat eri paikkakunnilta lähteäkseen sotaan.
Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet avuksi, olivat eri joukkona vähän kauempana. Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan. Muut joukot hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti ne ammonilaisia vastaan. Joab sanoi: »Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua. Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Voitamme, jos Herra niin tahtoo.» Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään. Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Joabin veljen Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab palasi Jerusalemiin.
Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he lähettivät sananviejiä ja pyysivät Eufratin toisella puolella asuvia aramealaisia tulemaan apuun. Nämä lähtivät matkaan Hadadeserin sotaväen päällikön Sofakin johdolla. Saatuaan tästä tiedon Daavid kokosi Israelin sotavoimat ja ylitti Jordanin, ja sitten hän meni heitä vastaan ja järjesti joukkonsa taisteluun. Myös aramealaiset järjestivät joukkonsa ja ryhtyivät taisteluun Daavidia vastaan. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemäntuhatta sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta jalkamiestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sofakin hän surmasi. Kun Hadadeserin liittolaiset näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa israelilaisia vastaan, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja alistuivat hänen valtaansa. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää suostuneet auttamaan ammonilaisia.
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Joab vei joukkonsa sotaretkelle. Hän hävitti ammonilaisten maan ja ryhtyi piirittämään Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin, mutta Joab valloitti Rabban ja hävitti sen. Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin Daavid teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.
Taisteluja filistealaisia vastaan
Myöhemmin syntyi Geserissä filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Sippain, Rafan jälkeläisen, ja filistealaiset voitettiin. Sitten syntyi taas taistelu filistealaisten kanssa, ja Elhanan, Jairin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki. Ja jälleen syntyi Gatissa taistelu. Siellä oli jättiläiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin oli Rafan jälkeläisiä. Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. Näin nämä gatilaiset Rafan jälkeläiset kaatuivat Daavidin ja hänen miestensä lyöminä.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
