Päivän teksti
Saulin ja hänen poikiensa kuolema
Filistealaiset ryhtyivät taisteluun israelilaisia vastaan. Israelin joukot pakenivat heidän tieltään, ja paljon kaatuneita jäi Gilboanvuoren rinteille. Filistealaiset saavuttivat Saulin ja hänen poikansa ja tappoivat Jonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. Taistelu kävi kiivaana myös Saulin ympärillä. Jousimiehet keksivät hänet, ja hän haavoittui heidän ampumistaan nuolista. Silloin Saul käski aseenkantajaansa: »Tartu miekkaasi ja lävistä minut! Muuten nuo ympärileikkaamattomat tulevat ja häpäisevät minut.» Mutta kun aseenkantaja ei uskaltanut sitä tehdä, Saul otti itse miekan ja heittäytyi siihen. Nähdessään Saulin kuolleen myös aseenkantaja heittäytyi miekkaansa ja päätti päivänsä.
Näin he kaikki kuolivat, Saul ja kolme hänen poikaansa, ja samalla päättyi Saulin suvun kuninkuus. Kun Jisreelin tasangolla asuvat israelilaiset saivat tietää, että sotaväki oli paennut ja Saul ja hänen poikansa olivat kuolleet, he jättivät kaupunkinsa ja lähtivät pakoon. Heidän tilalleen kaupunkeihin asettui filistealaisia.
Seuraavana päivänä filistealaiset lähtivät ryöstämään ruumiita ja löysivät Saulin ja hänen poikansa kaatuneina Gilboanvuorelta. He ryöstivät hänen vaatteensa, ottivat hänen päänsä ja varusteensa ja kuljettivat niitä ympäri maataan julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalleen. Filistealaiset asettivat Saulin varusteet erään jumalansa pyhäkköön, ja hänen pääkallonsa he ripustivat Dagonin temppeliin.
Kun Gileadin Jabesin väki kuuli, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille, kaikki kaupungin taistelukykyiset miehet lähtivät liikkeelle. He noutivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit, veivät ne Jabesiin, hautasivat heidän luunsa siellä tammen alle ja paastosivat seitsemän päivää.
Näin kuoli Saul, koska hän oli luopunut Herrasta eikä ollut totellut hänen sanaansa. Saul oli myös hakenut neuvoa vainajien hengiltä eikä Herralta. Siksi Herra antoi hänen kuolla ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle.
Kuningas Daavid valloittaa Jerusalemin
Israelilaiset kokoontuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: »Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta. Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaana, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra, sinun Jumalasi, on sanonut sinulle: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin hallitsija.’» Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin kuninkaaksi, niin kuin Herra oli Samuelille ilmoittamassaan sanassa käskenyt.
Daavid ja israelilaiset lähtivät Jerusalemiin eli Jebusiin, jossa jebusilaiset silloin vielä asuivat. Jebusin asukkaat sanoivat Daavidille: »Tänne sinä et pääse.» Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki. Daavid oli sanonut: »Siitä, joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, tulee päällikkö ja komentaja.» Ensimmäisenä pääsi linnoitukseen Joab, Serujan poika, ja hänestä tuli sotaväen päällikkö.
Daavid asettui asumaan linnoitukseen, ja siksi sitä ruvettiin sanomaan Daavidin kaupungiksi. Hän laajensi sitä Millosta alkaen eri suuntiin, ja Joab rakensi entiselleen muun osan kaupunkia. Daavidin mahti kasvoi yhä, sillä Herra Sebaot oli hänen kanssaan.
Daavidin soturit
Tässä on luettelo Daavidin parhaista sotureista, jotka yhdessä koko Israelin kanssa tukivat häntä kaikin voimin ja korottivat hänet Israelin kuninkaaksi Herran sanan mukaisesti.
Hakmonilainen Jasobeam oli kolmesta suurimmasta soturista ensimmäinen. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi yhdellä kertaa kolmesataa miestä.
Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Siellä oli pelto, jossa kasvoi sankka ohra. Kun Israelin sotaväki lähti pakoon filistealaisten tieltä, Eleasar asettui keskelle peltoa, puolustautui siellä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.
Kolmenkymmenen päällikön joukosta lähti kerran kolme miestä Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten sotajoukko oli silloin leirissä Refaiminlaaksossa. Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli vartionsa Betlehemissä. Daavid tuli lausuneeksi: »Toisipa joku minulle vettä siitä kaivosta, joka on Betlehemin portilla!» Silloin nuo kolme tunkeutuivat filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettä ja toivat Daavidille. Mutta hän ei tahtonutkaan juoda sitä, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle. Hän sanoi: »Jumala minua varjelkoon juomasta tätä! Tämähän on kuin niiden miesten verta, jotka ovat hakeneet sen henkensä uhalla.» Eikä hän suostunut juomaan. Tällaisia tekoja tekivät nuo kolme sankaria.
Abisai, Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi kolmesataa miestä, mutta häntä ei luettu kolmen suurimman soturin joukkoon. Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli suuressa maineessa. Hän oli heidän päällikkönsä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja.
Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan. Hän surmasi myös suurikokoisen, viisi kyynärää pitkän egyptiläisen. Tällä oli kädessään keihäs, paksu kuin kangaspuiden tukki, mutta Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan, tempasi häneltä keihään ja tappoi hänet sillä. Tällaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla. Hän oli maineikkain noista kolmestakymmenestä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.
Muita sotasankareita olivat Asael, Joabin veli, betlehemiläinen Elhanan, Dodon poika, harodilainen Sammot, peletiläinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika, anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai, ahoahilainen Ilai, netofalainen Mahrai, netofalainen Heled, Baanan poika, Itai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta, pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hurai, bet-arabalainen Abiel, bahurimilainen Asmavet, saalbonilainen Eljahba, gisonilainen Hasem, hararilainen Jonatan, Sagen poika, hararilainen Ahiam, Sakarin poika, Elifal, Urin poika, mekeralainen Hefer, pelonilainen Ahia, karmelilainen Hesro, Naarai, Esbain poika, Joel, Natanin veli, Mibhar, Hagrin poika, ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja, jeteriläinen Ira, jeteriläinen Gareb, heettiläinen Uria, Sabad, Ahlain poika, ruubenilainen Adina, Sisan poika, ruubenilaisten päällikkö, joka johti kolmeakymmentä miestä, Hanan, Maakan poika, mitniläinen Josafat, astarotilainen Ussia, sitten Sama ja Jeiel, aroerilaisen Hotamin pojat, Jediael, Simrin poika, ja hänen veljensä, tisiläinen Joha, mahanaimilainen Eliel, Jeribai ja Josavja, Elnaamin pojat, moabilainen Jitma, Eliel, Obed sekä sobalainen Jaasiel.
Daavidin ensimmäiset kannattajat
Nämä ovat miehet, jotka jo silloin, kun Daavid pysytteli poissa Saulin, Kisin pojan, ulottuvilta, tulivat hänen luokseen Siklagiin. He ovat niitä sotureita, jotka auttoivat häntä taisteluissa. Aseina heillä oli jouset, ja he osasivat sekä oikealla että vasemmalla kädellään lingota kiviä ja ampua jousella. He olivat Saulin heimolaisia, benjaminilaisia, ja tässä on heistä luettelo: Ahieser, heidän päällikkönsä, ja Joas, gibealaisen Semaan poika, Jesiel ja Pelet, Asmavetin pojat, Beraka, anatotilainen Jehu, gibeonilainen Jismaja, joka kuului kolmenkymmenen suurimman soturin joukkoon ja johti heitä, Jeremia, Jahasiel, Johanan, gederalainen Josabad, Eleusai, Jerimot, Bealja, Semarja, harufilainen Sefatja, korahilaiset Elkana, Jissia, Asarel, Joeser ja Jasobeam sekä Joela ja Sebadja, Jerohamin pojat Gedorista.
Myös Gadin heimon miehiä siirtyi Daavidin luo hänen turvapaikkaansa autiomaan vuorille. He olivat rohkeita sotureita, harjaantuneita taistelijoita, kilvin ja keihäin varustautuneita, hurjia kuin leijonat ja nopeita kuin gasellit vuorilla. Ensimmäinen heistä oli Eser, heidän päällikkönsä, toinen oli Obadja, kolmas Eliab, neljäs Mismanna, viides Jeremia, kuudes Attai, seitsemäs Eliel, kahdeksas Johanan, yhdeksäs Elsabad, kymmenes Jeremia ja yhdestoista Makbannai. Nämä olivat gadilaisten sotapäälliköitä, ja vähäisin heistä vastasi sataa, vahvin tuhatta miestä. He kulkivat Jordanin poikki ensimmäisessä kuussa, kun joki oli tulvinut yli äyräittensä ja täyttänyt koko tasangon niin itä- kuin länsirannallakin.
Kerran oli Benjaminin ja Juudan miehiä tulossa Daavidin turvapaikkaan. Daavid meni heitä vastaan ja sanoi: »Jos tulette rauhallisin aikein ja auttaaksenne minua, otan teidät vastaan ystävinä. Mutta jos olette tulleet kavaltamaan minut vastustajilleni, vaikka en ole syyllistynyt väkivaltaan, meidän isiemme Jumala näkee sen ja rankaisee teitä.» Silloin henki valtasi Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän lausui:
– Me olemme sinun miehiäsi, Daavid,
sinun puolellasi, Iisain poika!
Rauha ja menestys sinulle,
sinulle ja auttajillesi!
Totisesti, Jumalasi auttaa sinua.
Niin Daavid hyväksyi heidät joukkoonsa ja teki heistä partioittensa päälliköitä.
Myös Manassen heimosta siirtyi miehiä Daavidin joukkoihin, kun hän lähti filistealaisten mukana sotimaan Saulia vastaan. Daavid ei kuitenkaan taistellut filistealaisten apuna, sillä heidän päällikkönsä lähettivät hänet takaisin, kun ensin olivat neuvotelleet ja sanoneet toisilleen: »Hän aikoo siirtyä jälleen herransa Saulin puolelle ja ostaa hänen suosionsa meidän hengellämme.» Kun Daavid lähti Siklagiin, hänen puolelleen siirtyivät Manassen heimosta Adnah, Josabad, Jediael, Mikael, Josabad, Elihu ja Silletai, jotka olivat manasselaisia tuhannenpäälliköitä. He auttoivat Daavidia rosvojoukkoja vastaan, sillä he olivat kaikki rohkeita sotureita. Heistä tuli sotaväen päälliköitä, kun Daavidin avuksi tuli päivä päivältä lisää väkeä ja hänen joukkonsa kasvoi tavattomasti.
Tässä on luettelo niistä sotakelpoisista joukoista, jotka saapuivat Daavidin luo Hebroniin ottaakseen kuninkuuden Saulilta ja antaakseen sen Daavidille, niin kuin Herra oli määrännyt.
Juudan heimosta oli 6800 sotakelpoista miestä, jotka kantoivat kilpeä ja keihästä. Simeonin heimosta oli 7100 soturia. Leeviläisiä oli 4600, lisäksi Jojada, Aaronin suvun päämies, ja hänen mukanaan 3700 miestä, sekä Sadok, nuori soturi, ja hänen sukunsa kaksikymmentäkaksi päällikköä. Benjaminilaisia, Saulin heimolaisia, oli 3000. Heistä suurin osa oli siihen saakka pysynyt Saulin kannattajina. Efraimilaisia oli 20 800 soturia, sukujensa nimekkäimpiä miehiä. Läntisiä manasselaisia oli 18 000 miestä, jotka oli erityisesti valittu sitä varten, että he menisivät huutamaan Daavidin kuninkaaksi. Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati ja mikä oli hyväksi Israelille, tuli kaksisataa päällikköä, ja he toivat mukanaan kaikki heimoveljensä. Sebulonilaisia, kaikkien sota-aseiden käyttöön harjaantuneita ja valmiita käymään yhtenä miehenä taisteluun, oli 50 000. Naftalilaisia tuli tuhat päällikköä mukanaan 37 000 kilvin ja keihäin varustettua miestä. Danilaisia oli 28 600 sotaan harjaantunutta miestä, ja Asserin heimosta oli 40 000 taisteluvalmista sotilasta. Jordanin takaa oli ruubenilaisia, gadilaisia ja itäisiä manasselaisia yhteensä 120 000 kaikin sota-asein varustettua miestä.
Kaikki nämä taisteluun valmiit sotilaat saapuivat Hebroniin vakaana aikomuksenaan tehdä Daavidista koko Israelin kuningas. Myös kaikki muut israelilaiset kannattivat yksimielisesti Daavidin valitsemista kuninkaaksi. Hebroniin kokoontuneet miehet viipyivät Daavidin luona kolme päivää, söivät ja joivat. Heidän heimolaisensa olivat varustaneet heidät matkaeväillä, ja lisäksi lähellä asuvat heimot, jopa isaskarilaiset, sebulonilaiset ja naftalilaiset, toivat aaseillaan, kameleillaan, muuleillaan ja härillään heille runsaasti ruokaa, jauhoja, kuivattuja viikunoita, rusinoita, viiniä ja öljyä sekä nautakarjaa ja lampaita, sillä Israelissa vallitsi ilo.
Liitonarkku siirretään Kirjat-Jearimista Obed-Edomin taloon
Kun Daavid oli neuvotellut tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa, hän sanoi Hebroniin kokoontuneille israelilaisille: »Jos te näette oikeaksi ja jos tämä on Herran, meidän Jumalamme, tahto, meidän tulee lähettää sana kaikille veljillemme joka taholle Israelin maahan, samoin papeille ja leeviläisille heidän kaupunkeihinsa ja kyliinsä, että he kokoontuisivat luoksemme. Meidän on noudettava Jumalamme liitonarkku tänne. Saulin aikana olemme lyöneet sitä laimin.» Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein.
Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista. Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat-Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat. He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja, ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, symbaaleja ja torvia.
Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä. Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä.
Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin. Jumalan teko sai Daavidin pelon valtaan, ja hän sanoi: »Kuinka minä voisin ottaa Jumalan arkun luokseni?» Siksi hän ei vienyt arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jätti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon. Jumalan arkku oli kolmen kuukauden ajan Obed-Edomin perheen huostassa hänen talossaan, ja Herra siunasi Obed-Edomin perhettä ja kaikkea mitä hänellä oli.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
