Päivän teksti
Kuningas pyytää Jesajalta neuvoa
Kun kuningas Hiskia kuuli, mitä oli tapahtunut, hän repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkikankaaseen. Sitten hän meni Herran temppeliin. Hän lähetti hovin päällikön Eljakimin, hovikirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkikankaaseen verhoutuneina profeetta Jesajan, Amosin pojan, luo ja käski heidän sanoa Jesajalle:
»Näin sanoo Hiskia: ’Tämä päivä on surun ja kurituksen ja häpeän päivä. Lapsi on tullut kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. Jospa Herra, sinun Jumalasi, kuulisi ylimmän juomanlaskijan sanat, tuon, jonka hänen herransa, Assyrian kuningas, lähetti pilkkaamaan elävää Jumalaa! Ehkä Herra, sinun Jumalasi, rankaisee häntä noista sanoista, jotka on lausuttu Herran kuullen. Rukoile siis sinä sen jäännöksen puolesta, joka on jäljellä!’»
Kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo ja kertoivat, mitä kuningas oli sanonut. Jesaja vastasi heille: »Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: ’Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua. Odota, niin minä annan hänelle toisen mielen: hän kuulee sanoman, joka saa hänet palaamaan maahansa, ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan!’»
Sanheribin uhkaus ja Hiskian rukous
Assyrialaisten komentaja vetäytyi pois ja tavoitti Sanheribin piirittämästä Libnan kaupunkia, jonne tämä oli Lakisista lähtenyt.
Kun Sanherib sitten sai tietää, että Nubian kuningas Tirhaka oli lähtenyt sotaan häntä vastaan, hän määräsi lähettiläänsä viemään Hiskialle viestin:
»Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: Älköön sinua pettäkö jumalasi, johon luotat, kun sanot: ’Jerusalem ei joudu Assyrian kuninkaan käsiin.’ Olethan kuullut, mitä Assyrian kuninkaat ovat tehneet kaikille muille maille: he ovat hävittäneet ne. Sinäkö vain pelastuisit? Entä ne kansat, joita isäni tuhosivat? Pelastivatko niitä niiden jumalat? Pelastivatko ne Gosanin tai Harranin tai Resefin tai Bet-Edenin kansat, Telassarin asukkaat? Missä nyt on Hamatin kuningas, missä ovat Arpadin, Sefarvaimin, Henan tai Avvan kaupunkien kuninkaat?»
Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen. Ja hän rukoili Herraa näin:
»Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan. Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa. On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne. Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!»
Herra vastaa Hiskialle
Jesaja, Amosin poika, lähetti Hiskialle sanan:
»Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinä rukoilit minua, kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi kaupunkia. Minä kuulin sinua, ja nyt minä lausun hänestä näin:
– Sinua pilkkaa, sinulle ilkkuu
neitsyt, tytär Siion.
Sinun jälkeesi ivaten nyökyttää päätään
tytär Jerusalem.
Ketä pilkkasit, ketä herjasit,
ketä uhmasit julkein huudoin?
Korkealle sinun katseesi tavoitti:
Israelin Pyhää vastaan!
Lähettilääsi pilkkasivat Herraa,
heidän suullaan sinä julistit:
»Sotavaunuihini minä nousin
ja rynnistin vuorten korkeuksiin,
ylös Libanonin rinteille saakka!
Minä kaadoin sen korkeat setrit,
kaadoin ylväät sypressit
ja saavutin sen korkeimman huipun.
Siellä on metsä kuin hedelmätarha.
Olen kaivanut juomavettä maasta,
olen juonut vierasta vettä,
jalkapohjillani olen tallannut umpeen
kaikki Egyptin virrat.»
Eikö sinun korviisi ole vieläkään tullut,
että minä olen tämän kaiken tehnyt?
Jo ammoin minä sen suunnittelin,
ja nyt olen sen toteuttanut:
Autioiksi kiviröykkiöiksi
sortuivat linnoitetut kaupungit.
Avuttomiksi jäivät niiden asukkaat,
vapisivat kauhusta ja häpeästä.
He olivat kuin kasvit avoimella maalla,
kuin ruoho, joka hetken viheriöi,
he olivat katoilla kasvavaa heinää,
pengerpelto itätuulen armoilla.
Minä tiedän sinun olemisesi ja menemisesi ja tulemisesi
ja sinun kiihkosi minua vastaan.
Koska minun korviini on kantautunut
sinun kiihkosi ja mahtailusi,
minä kiinnitän koukun sinun nenääsi
ja panen suitset suuhusi
ja ajan sinut takaisin samaa tietä jota tulit.
»Sinulle, kuninkaani, on merkkinä tämä: tänä vuonna syödään itse kylväytynyttä viljaa ja seuraavanakin villinä kasvavaa, mutta kolmantena vuotena kylvetään ja leikataan sato ja istutetaan viinitarhoja ja nautitaan niiden hedelmiä. Ja Juudan suvusta ne, jotka ovat jääneet henkiin ja päässeet turvaan, kukoistavat jälleen kuin puu, joka kasvattaa juurta alas maahan ja hedelmiä ylös taivasta kohden, sillä jäännös lähtee kasvamaan Jerusalemista ja pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
»Mutta Assyrian kuninkaasta Herra sanoo näin:
– Ei hän tähän kaupunkiin pääse,
ei ammu tänne yhtään nuolta,
ei tuo tämän eteen ainuttakaan kilpeä
eikä luo piiritysvallia tätä vastaan.
Hän palaa samaa tietä jota tuli,
tähän kaupunkiin hän ei pääse,
sanoo Herra.
Minä suojelen tätä kaupunkia,
minä pelastan sen itseni vuoksi
ja palvelijani Daavidin tähden.»
Sotaretken päätös ja Sanheribin kuolema
Niin Herran enkeli lähti yöllä liikkeelle ja löi assyrialaisten leirissä kuoliaaksi satakahdeksankymmentäviisituhatta miestä. Kun eloon jääneet heräsivät aamulla, kaikkialla lojui ruumiita. Silloin Sanherib, Assyrian kuningas, purki leirinsä ja lähti. Hän meni takaisin maahansa ja jäi Niniveen.
Kun kuningas Sanherib kerran oli jumalansa Nisrokin pyhäkössä rukoukseen kumartuneena, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser löivät miekalla hänet hengiltä ja pakenivat sitten Araratin maahan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Assarhaddon.
Hiskian sairaus ja parantuminen
Noihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’»
Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: »Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.» Ja hän itki katkerasti.
Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: »Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’»
Sitten Jesaja sanoi: »Hakekaa viikunakakku.» Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.
Parantumisen merkki
Hiskia kysyi Jesajalta: »Mikä on merkkinä siitä, että Herra parantaa minut ja voin kahden päivän päästä astua Herran temppeliin?» Jesaja vastasi: »Herra antaa kyllä sinulle merkin todisteeksi siitä, että hän toteuttaa minkä on luvannut. Tuleeko tuon varjon siirtyä eteenpäin kymmenen askelmaa vai palata takaisin kymmenen askelman verran?» »Helppohan varjon on siirtyä eteenpäin kymmenen askelmaa», Hiskia sanoi, »palatkoon se siis kymmenen askelmaa takaisinpäin.» Profeetta Jesaja rukoili Herraa, ja Herra pani Ahasin yläsalin portaikkoon lankeavan varjon perääntymään kymmenen askelman matkan.
Babylonian kuninkaan lähettiläät ja Jesajan ennustus
Siihen aikaan Babylonian kuningas Merodak-Bal-Adan, Bal-Adanin poika, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, koska oli kuullut, että tämä oli ollut sairaana. Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta ja lahjoista ja näytti heille koko aarrekammionsa, hopean ja kullan, hajusteet ja hienot öljyt, asevarastonsa ja kaiken muunkin arvokkaan, mitä hän omisti. Mitään hän ei jättänyt heille näyttämättä, ei palatsissaan eikä koko valtakunnassa.
Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi: »Mitä noilla miehillä oli asiaa? Mistä he ovat tulleet tänne?» »He ovat tulleet kaukaisesta maasta, Babyloniasta», Hiskia vastasi. »Mitä olet näyttänyt heille, kun he ovat olleet vierainasi?» kysyi Jesaja. »Kaiken», Hiskia vastasi. »Olen näyttänyt heille kaiken, mitä palatsissani on. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi näyttänyt heille.»
Tämän kuultuaan Jesaja sanoi Hiskialle: »Kuule Herran sana! Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikiasi, omia jälkeläisiäsi, viedään silloin hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin.»
Hiskia vastasi Jesajalle: »Hyvä on Herran sana, jonka olet ilmoittanut.» Itsekseen hän näet ajatteli: »Onhan sentään rauha ja vakaat olot minun päivinäni.»
Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen aikaansaannoksistaan, siitä kuinka hän rakensi vesialtaan ja tunnelikanavan ja johti veden kaupunkiin, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Manasse.
Manasse Juudan kuninkaana
Manasse oli kuninkaaksi tullessaan kaksitoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah.
Manasse teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Hän harjoitti samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä. Hän rakensi jälleen kukkuloille uhripaikat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, hän pystytti alttareita Baalille ja teki Israelin kuninkaan Ahabin tavoin myös asera-tarhan. Hän kumarsi ja palveli taivaan tähtiä ja rakensi vieraita alttareita Herran temppeliin, vaikka Herra oli sanonut: »Jerusalemista minä teen nimeni asuinsijan.» Herran temppelin molempiin esipihoihinkin hän rakensi alttareita taivaan tähdille.
Manasse pani poikansa kulkemaan tulen läpi, hän harjoitti noituutta ja ennustamista ja otti palvelukseensa henkienmanaajia ja enteidenselittäjiä. Hän teki paljon sellaista, mikä on väärää Herran silmissä, ja herätti näin hänen vihansa. Hän teetti Astarten patsaan ja asetti sen temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: »Tästä temppelistä ja Jerusalemista, jonka olen Israelin heimojen kaikista kaupungeista valinnut, minä teen nimeni ikuisen asuinsijan. En enää pane israelilaisia harhailemaan kaukana siitä maasta, jonka olen antanut heidän isilleen, jos he kaikessa toimivat käskyjeni mukaisesti ja noudattavat tarkoin lakia, jonka palvelijani Mooses heille antoi.» Tätä israelilaiset eivät pitäneet mielessään. Manasse eksytti heidät tekemään enemmän pahaa kuin ne kansat olivat tehneet, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
Silloin Herra puhui palvelijoittensa, profeettojen, suulla näin: »Manasse, Juudan kuningas, on näillä iljettävyyksillään tehnyt pahemmin kuin amorilaiset aikanaan. Epäjumalankuvillaan hän on johdattanut myös Juudan tekemään syntiä. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo näin: ’Minä saatan Jerusalemin ja Juudan sellaiseen onnettomuuteen, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat. Minä mittaan Jerusalemin samalla mittanuoralla kuin Samarian ja punnitsen sen samalla vaa’alla kuin Ahabin suvun. Niin kuin ruokakuppi pyyhkäistään puhtaaksi ja käännetään kumoon, niin minä pyyhkäisen tyhjäksi Jerusalemin. Oman kansani rippeetkin minä jätän heitteille. Minä annan heidän jäädä vihollistensa käsiin, kaikki heidän vihollisensa saavat ryöstää ja rosvota heitä, koska he ovat tehneet sitä, mikä on väärää minun silmissäni. Heidän tekonsa ovat vihastuttaneet minua siitä päivästä alkaen, jolloin heidän isänsä lähtivät Egyptistä, ja ne vihastuttavat minua tänäkin päivänä.’»
Sen lisäksi, että Manasse johdatti Juudan synnintekoon, tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, hän syyllistyi myös niin moneen verityöhön, että Jerusalem oli hänen aikanaan ääriään myöten täynnä viatonta verta. Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Manassesta, hänen teoistaan ja synneistä, joihin hän syyllistyi, on kerrottu Juudan kuninkaiden historiassa. Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin kuninkaanpalatsin viereen Ussan puutarhaan. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Amon.
Amon Juudan kuninkaana
Amon oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäkaksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli jotbalainen Mesullemet, Harusin tytär.
Amon teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Hän kulki kaikessa samaa tietä, jota hänen isänsä oli kulkenut, ja palveli samoja epäjumalia kuin isänsä ja kumarsi niitä. Hän hylkäsi Herran, isiensä Jumalan, eikä kulkenut Herran tietä. Amonin omat miehet tekivät salaliiton häntä vastaan ja surmasivat hänet kuninkaanpalatsissa. Mutta Juudan kansa löi kuoliaaksi kaikki ne, jotka olivat olleet salaliitossa kuningas Amonia vastaan, ja asetti Amonin jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Josian. Kaikki muu, mitä Amonista on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. Hänet haudattiin omaan hautaansa Ussan puutarhaan, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Josia.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
