Päivän teksti
Jakautuneen valtakunnan historia
Ahasjan kuolema
Ahabin kuoleman jälkeen Moab nousi kapinaan ja irrottautui Israelista.
Ahasja putosi Samarian kaupungissa kattohuoneestaan ikkunasäleikön läpi ja loukkaantui pahasti. Hän lähetti silloin miehiä kysymään Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta, toipuisiko hän vammastaan. Mutta Herran enkeli sanoi tisbeläiselle Elialle: »Lähde Samarian kuninkaan sananviejiä vastaan ja sano heille: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun teidän pitää käydä kuulemassa Ekronin jumalaa Baal-Sebubia? Herra sanoo kuninkaalle näin: ’Vuoteelta, jolle olet asettunut, sinä et enää nouse, sillä sinä olet kuoleman oma.’» Elia lähti matkaan.
Lähetit palasivat kuninkaan luo, ja hän kysyi heiltä: »Kuinka te nyt jo tulette takaisin?» Lähetit vastasivat hänelle: »Eräs mies tuli meitä vastaan ja sanoi meille: ’Palatkaa kuninkaan luo, joka teidät lähetti, ja viekää hänelle tämä Herran sana: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Tämän vuoksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.’» Kuningas kysyi läheteiltä: »Minkä näköinen se mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille noin?» He vastasivat: »Hänellä oli talja yllään ja vyötäisillään nahkavyö.» »Se oli tisbeläinen Elia!» sanoi kuningas.
Kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Elia istui vuoren laella, kun päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla kaupunkiin.» Mutta Elia vastasi päällikölle: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Silloin taivaasta löi alas tuli, ja se poltti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään.
Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla heti kaupunkiin.» Mutta Elia vastasi heille: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Taas löi Jumalan tuli alas taivaasta ja poltti päällikön kaikkine miehineen.
Kuningas lähetti vielä kolmannenkin viidenkymmenenpäällikön joukkonsa kanssa. Kun tämä kolmas päällikkö tuli paikalle, hän polvistui Elian eteen ja pyysi häneltä armoa sanoen: »Jumalan mies! Säästä minun henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki! Taivaasta on lyönyt alas tuli, ja se on polttanut kaksi edellistä päällikköä miehineen, mutta säästä minun henkeni!» Herran enkeli sanoi silloin Elialle: »Lähde hänen kanssaan, älä pelkää häntä.» Niin Elia lähti ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo. Hän sanoi kuninkaalle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä panit miehesi pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, ikään kuin Israelissa ei olisi Jumalaa, jonka puoleen kääntyä. Siksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.’»
Ahasja kuoli, niin kuin Elia Herran sanan mukaisesti oli ennustanut. Hänellä ei ollut poikaa, ja niin hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen veljensä Joram. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Joramin, Josafatin pojan, toisena hallitusvuotena. Kaikki muu, mitä Ahasjasta ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan.
Elia otetaan taivaaseen
Sinä päivänä, jona Herra oli nostava Elian tuulenpyörteessä taivaaseen, Elia ja Elisa olivat lähdössä Gilgalista. Elia sanoi Elisalle: »Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Beteliin.» Mutta Elisa vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» Niin he lähtivät Beteliin. Beteliläisiä profeetanoppilaita tuli kaupungista Elisaa vastaan, ja he sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra ottaa tänä päivänä mestarisi pois?» »Tiedän kyllä», hän vastasi. »Ei puhuta siitä.»
Elia sanoi taas hänelle: »Elisa, jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jerikoon.» Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» Niin he menivät Jerikoon. Jerikolaisia profeetanoppilaita tuli Elisan puheille, ja he sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra ottaa tänä päivänä mestarisi pois?» »Tiedän kyllä», hän vastasi. »Ei puhuta siitä.»
Jälleen Elia sanoi hänelle: »Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jordanille.» Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» He jatkoivat yhdessä matkaansa, ja viisikymmentä profeetanoppilasta lähti heidän jälkeensä. Kun he tulivat Jordanin rantaan, profeetanoppilaat pysähtyivät jonkin matkan päähän. Elia otti viittansa, kietaisi sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakautui kahtia, ja he kulkivat yhdessä joen yli kuivaa maata pitkin. Kun he olivat ylittämässä jokea, Elia sanoi Elisalle: »Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi?» Elisa vastasi: »Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!» »Etpä vähää pyydä», sanoi Elia. »Mutta täyttyköön pyyntösi, jos näet, kuinka minut otetaan luotasi. Jollet sitä näe, pyyntösi ei toteudu.»
Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. Kun Elisa näki tämän, hän huusi: »Isäni, isäni! Israelin tuki ja turva!» Elisa ei enää nähnyt Eliaa, ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia. Hän otti maasta viitan, joka oli pudonnut Elian harteilta, ja lähti takaisin. Jordanin rantaan saavuttuaan hän otti Elian harteilta pudonneen viitan, löi sillä vettä ja huusi: »Herra, Elian Jumala! Missä sinä olet?» Hän löi vettä Elian tavoin, ja se jakautui kahtia, niin että hän pääsi kulkemaan joen yli.
Jerikosta tulleet profeetanoppilaat olivat jonkin matkan päässä. He näkivät, mitä Elisa teki, ja sanoivat: »Elian henki on siirtynyt Elisaan.» He menivät häntä vastaan, kumarsivat maahan saakka ja sanoivat hänelle: »Meitä on täällä viisikymmentä riuskaa miestä. Me voimme lähteä etsimään mestariasi. Kenties Herran henki on nostanut hänet ilmaan ja lennättänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.» Mutta Elisa vastasi: »Älkää suotta ruvetko etsimään.» Kun he kuitenkaan eivät lakanneet kärttämästä, Elisa kyllästyi ja sanoi: »Menkää sitten.» Viisikymmentä miestä lähti matkaan. He etsivät kolme päivää eivätkä löytäneet Eliaa. He palasivat Elisan luo, joka oli vielä Jerikossa, ja Elisa sanoi heille: »Minähän sanoin, ettei teidän kannata lähteä.»
Elisa tekee ihmeen Jerikossa ja Betelissä
Jerikon miehet sanoivat Elisalle: »Niin kuin sinä, herramme, itse voit huomata, tämä kaupunki sijaitsee hyvässä paikassa, mutta vesi on huonoa, ja siksi ihmiset ja karja kärsivät hedelmättömyydestä.» Elisa sanoi silloin: »Tuokaa minulle uusi vati ja pankaa siihen suolaa.» Vati tuotiin hänelle. Hän meni kaupungista lähteelle, josta seudun vedet saivat alkunsa, heitti suolan lähteeseen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.’» Ja kävi niin kuin Elisa sanoi. Vesi puhdistui, ja puhtaana se on pysynyt tähän päivään asti.
Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: »Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!» Hän kääntyi katsomaan pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi. Elisa jatkoi matkaansa Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.
Israelin ja Juudan sotaretki Moabiin
Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta.
Joram teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan niin paljon kuin isänsä ja äitinsä. Hän poisti isänsä pystyttämän Baalin kivipatsaan mutta piti edelleen kiinni siitä väärästä jumalanpalveluksesta, jolla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Siitä synnistä hän ei luopunut.
Moabin kuninkaan Mesan maassa oli suuria lammaslaumoja, ja hänet oli velvoitettu toimittamaan Israelin kuninkaalle määräajoin verona satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä pässiä. Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. Kuningas Joram lähti silloin heti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon. Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: »Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?» Josafat vastasi: »Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.» Josafat kysyi vielä: »Mitä kautta me hyökkäämme sinne?» »Edomin autiomaan kautta», vastasi Joram.
Israelin ja Juudan kuninkaat lähtivät yhdessä Edomin kuninkaan kanssa liikkeelle. Kun he olivat marssineet seitsemän päivää, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotilaille sen paremmin kuin joukkojen perässä kulkeville kuormajuhdillekaan. »Voi meitä!» sanoi Israelin kuningas. »Herra on nyt tuonut meidät kaikki kolme kuningasta tänne antaakseen meidät moabilaisten käsiin.» Mutta Josafat kysyi: »Eikö meillä ole mukana yhtään Herran profeettaa, joka voisi kysyä neuvoa Herralta?» Eräs Israelin kuninkaan sotilas sanoi silloin: »On täällä Elisa, Safatin poika. Hän on se, joka valoi vettä Elian käsille.» »Häneltä me saamme Herran sanan», Josafat sanoi. Hän lähti Elisan luo, ja Israelin ja Edomin kuninkaat lähtivät hänen kanssaan.
Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: »Miksi sinä minun luokseni tulet? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo!» Mutta Israelin kuningas vastasi hänelle: »Ei, Herra on kutsunut meidät, kaikki kolme kuningasta, tänne. Aikooko hän antaa meidät moabilaisten käsiin?» Silloin Elisa sanoi: »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen pitäisi arvossa Josafatia, Juudan kuningasta, en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään! Mutta olkoon nyt, hakekaa tänne soittaja!» Kun soittaja näppäili harppua, Herran käsi tuli Elisan päälle ja hän julisti: »Herra käskee sinun kaivaa tähän puronuomaan vesikuoppia vieri viereen. Sillä näin sanoo Herra: ’Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä te saatte juodaksenne, ja niin myös teidän karjanne ja juhtanne.’ Tämä on Herralle vähäinen asia. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne. Te tuhoatte jokaisen linnoituksen ja jokaisen varustetun kaupungin, te kaadatte jokaisen arvokkaan puun ja tukitte kaikki vesilähteet, ja jokaisen hyvän pellon te pilaatte kivillä.» Kun seuraavana aamuna oli ruokauhrin aika, Edomin suunnalta alkoi virrata vettä, ja se peitti tulvana koko tienoon.
Kun Moabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet matkaan hyökätäkseen sinne, kaikki asekuntoiset miehet nuorukaisista alkaen kutsuttiin koolle, ja he asettuivat maan rajalle. Mutta kun moabilaiset aamulla heräsivät, aurinko paistoi veden pintaan ja vesi näytti punaiselta kuin veri. Silloin he sanoivat: »Tuo on verta! Kuninkaat ovat alkaneet taistella keskenään. Viholliset ovat ottaneet toisensa hengiltä! Nyt ryöstämään, Moabin miehet!» Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset kävivätkin heidän kimppuunsa ja ahdistivat heitä niin, että heidän oli lähdettävä pakoon. Israelilaiset ajoivat hellittämättä moabilaisia takaa ja löivät heidät perin pohjin. He tekivät kaupungeista raunioita, ja kaikki hyvät pellot tulivat täyteen kiviä, kun kukin sotilas heitti pellolle kiven. He tukkivat jokaisen vesilähteen ja kaatoivat kaikki arvokkaat puut. Lopulta vain Kir-Haresetin muurit olivat pystyssä, ja sielläkin linkomiehet saartoivat kaupungin ja ahdistivat sitä.
Kun Moabin kuningas huomasi, ettei hän enää kyennyt pitämään puoliaan, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä ja yritti murtautua läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut. Silloin hän otti esikoispoikansa, josta piti tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina muurilla. Israelilaiset joutuivat niin suuren kauhun valtaan, että he lopettivat piirityksen ja palasivat maahansa.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
