Paaston pysäkki numero 3. Aikaisemmat Livekirkon paaston pysäkit löydät täältä.

 

Paaston aika on alkanut. Paaston aikana kristityt kulkevat kärsimystietä Kristusta seuraten. Kristillisessä perinteessä paastolla on merkittävä rooli suuren juhlaan valmistauduttaessa. Tuhkakeskiviikosta alkavan 40 päivän suuri paasto muistuttaa siitä, kuinka Kristus valmistautui tehtäväänsä rukoilemalla ja paastoamalla ruuasta. Tästä kerrotaan Johanneksen evankeliumissa näin:”

Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä” (Joh. 4:1-2).

Paaston aikana valmistaudutaan tulevaan juhlaan. Paaston ajatus on keskittyä olennaiseen ja tavoitella jotakin muutosta itsessä ja omassa ajattelussa. Paastonaikana elämä yleensä yksinkertaistuu jollakin tavalla: syödään ehkä eri tavalla, hidastetaan vauhtia ja hiljennytään. Aineellisesta hyvästä ja nautinnoista (esimerkiksi jostakin ruuasta, juomasta, kännykän liiallisesta käytöstä tai turhasta kuluttamisesta) luopumisen toivotaan auttavan keskittymisessä olennaiseen eli sydämen äänen kuulemiseen, Jumalan äänen kuulemiseen. 

Näin paaston ajan alussa on hyvä pysähtyä miettimään sitä, millä tavalla minä voisin paastota. Mikä omassa elämässä on sellaista, joka estää keskittymästä Jumalan äänen kuulemiseen? 

Jesajan kirjan luvussa 58 sanotaan paastosta näin:

”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme? Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.– – – – Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäisille, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi”. (Jes. 58:3–4,6-7) 

Paaston aika kutsuu meitä myös tässä mainittuun ”toisenlaiseen paastoon”: etsimään uutta, vastuullisempaa elämäntapaa ja luopumaan omastamme muiden hyväksi. Tytti Issakainen on kirjoittanut: ”Paaston ydin on rakkaus. Paastoava tekee rakkauden tekoja: Pidättäytyy hyötymästä toisen kustannuksella. Maksaa oikeudenmukaisen palkan työstä. Sopii riidan. Luopuu katkeruudesta. Puolustaa syyttömästi syytettyä. Valvoo, että heikoimmista huolehditaan”. Tästä asiasta puhuu myös Jeesus Markuksen evankeliumissa:

”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja” (Mark. 10:43-44). 

Jeesuksen sanat siitä, että korkeimmassa asemassa oleva alentaisi itsensä palvelemaan muita tai isäntä tekisi itsestään orjan, olivat täysin vastoin vallitsevia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia arvoja. Yhteiskunnassa vallinnut hierarkia perustui ihmisten eriarvoisuuteen. Siksi Jeesuksen opetus siitä, että ensimmäisen olikin oltava muiden orja, kaikkien palvelija, oli järisyttävä. 

Aikaisemmin Markuksen evankeliumissa kaksi opetuslasta, Jaakob ja Johannes, pyytävät Jeesukselta:

Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella” (Mark. 10:37).

Tästä pyynnöstä muut opetuslapset suuttuvat. Tämä ei ole ainut kerta, kun evankeliumeissa kerrotaan opetuslasten kinastelevan siitä, kuka on suurin. Mutta Jeesus puuttuu asiaan:

Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne” (Mark. 10:42-43). 

Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Ketään ei saisi alistaa tai kohdella kaltoin. Ei aseman, ei koulutuksen, ei ammatin, ei sukupuolen tai yhtään minkään takia. Jumalan edessä me kaikki olemme yhdenvertaisia, jokainen Jumalan kuvaksi luotu. Ja meille kaikille on oma tehtävämme ja oma paikkamme palvella. Jeesus kutsuu meitä laittamaan itsemme alttiiksi ja seuraamaan häntä.