Päivän teksti
»Veljet ja isät! Kuulkaa, mitä nyt sanon puolustuksekseni.»
Väkijoukko hiljeni entisestään kuullessaan hänen puhuvan hepreaksi, ja Paavali jatkoi:
»Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette. Minä olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. Tämän voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi.
»Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Minä kysyin: ’Herra, mitä minun tulee tehdä?’ Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.’ Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.
»Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. Hän tuli luokseni ja sanoi: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet. Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.’
»Kun sitten olin palannut Jerusalemiin ja olin temppelissä rukoilemassa, jouduin hurmoksiin ja näin Herran. Hän sanoi minulle: ’Lähde heti Jerusalemista, älä viivyttele. Täällä sinua ei kuunnella, kun todistat minusta.’ Minä sanoin: ’Herra, hehän tietävät, että minä kuljin synagogasta synagogaan ja vangitsin ja ruoskitin niitä, jotka uskovat sinuun. Silloinkin, kun Stefanos, sinun todistajasi, surmattiin, minä olin paikalla, hyväksyin kaiken ja vartioin hänen murhaajiensa vaatteita.’ Mutta hän sanoi minulle: ’Mene, minä lähetän sinut kauas toisten kansojen keskuuteen.’»
Tähän asti juutalaiset olivat kuunnelleet Paavalia, mutta nyt he alkoivat huutaa: »Pois elävien joukosta! Tuollainen ei saa elää!» He huusivat huutamistaan, raastoivat vaatteitaan ja heittelivät hiekkaa ilmaan. Silloin komentaja käski viedä Paavalin kasarmiin. Hän käski ruoskia Paavalia ja kuulustella häntä, jotta saisi selville, miksi juutalaiset niin raivokkaasti hyökkäsivät häntä vastaan.
Mutta kun miehet olivat sitoneet Paavalin ruoskittavaksi, tämä sanoi vieressä seisovalle sadanpäällikölle: »Onko teillä oikeus ruoskia Rooman kansalaista, vieläpä tutkimatta ja tuomitsematta?» Tämän kuultuaan sadanpäällikkö meni komentajan luo, ilmoitti asiasta ja sanoi: »Mitä olet tekemässä? Se mies on Rooman kansalainen.» Komentaja tuli paikalle ja kysyi Paavalilta: »Oletko todella Rooman kansalainen?» Kun Paavali vastasi myöntävästi, komentaja sanoi: »Minä olen maksanut kansalaisuudestani suuret rahat.» »Minulla se on ollut syntymästä saakka», vastasi Paavali. Ne, joiden oli määrä kuulustella Paavalia, jättivät hänet heti rauhaan, ja komentaja pelästyi, kun havaitsi sidottaneensa Rooman kansalaisen.
Paavali neuvoston edessä
Komentaja halusi saada varman selon siitä, mistä juutalaiset Paavalia syyttivät. Niinpä hän seuraavana päivänä päästi Paavalin kahleista, käski ylipapit ja koko Suuren neuvoston koolle ja vei Paavalin kasarmista heidän eteensä.
Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: »Veljet! Koko elämäni, tähän päivään asti, minä olen elänyt Jumalan edessä vilpittömästi, omaatuntoani loukkaamatta.» Silloin ylipappi Ananias käski Paavalin vieressä seisovia miehiä iskemään häntä suulle. Paavali sanoi hänelle: »Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä minua.» Vieressä seisovat miehet sanoivat: »Herjaatko sinä Jumalan ylipappia?» Tähän Paavali vastasi: »En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Onhan kirjoitettu: ’Älä kiroa kansasi päämiestä.’»
Osa neuvostosta oli saddukeuksia, osa fariseuksia, ja tämän tietäen Paavali sanoi kuuluvalla äänellä: »Veljet! Minä olen fariseus, ja fariseuksia ovat isänikin olleet. Nyt olen täällä tuomittavana siksi, että panen toivoni kuolleiden ylösnousemukseen.» Tuskin hän oli tämän sanonut, kun fariseusten ja saddukeusten kesken puhkesi ankara kiista ja koko joukko jakautui kahtia. Saddukeukset näet väittävät, ettei mitään ylösnousemusta ole, ei myöskään enkeleitä eikä henkiä, kun taas fariseukset uskovat näihin kaikkiin. Meteli kävi yhä kovemmaksi, ja fariseusten joukosta muutamat lainopettajat alkoivat jo väittää: »Me emme voi havaita tässä miehessä mitään pahaa. Jospa henki tai enkeli on puhunut hänelle.» Mellakka kiihtyi kiihtymistään, ja komentaja alkoi pelätä, että Paavali revittäisiin kappaleiksi. Hän komensi sotaväenosaston hakemaan Paavalin pois neuvoston käsistä ja viemään hänet kasarmiin.
Seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin edessä ja sanoi: »Pysy rohkeana. Sinä olet todistanut minusta täällä Jerusalemissa, ja samalla tavoin sinun on todistettava myös Roomassa.»
Salaliitto Paavalia vastaan
Aamulla juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat tappaneet Paavalin. Tässä hankkeessa oli mukana yli neljäkymmentä miestä. He menivät ylipappien ja kansan vanhimpien luo ja sanoivat: »Me olemme pyhästi vannoneet, ettemme pane mitään suuhumme, ennen kuin olemme tappaneet Paavalin. Esittäkää te nyt koko neuvoston nimissä komentajalle, että hän lähettäisi Paavalin luoksenne. Sanokaa, että haluatte tarkemmin tutkia hänen asiaansa. Me olemme valmiina ja surmaamme hänet, ennen kuin hän ehtii perille.»
Paavalin sisarenpoika sai kuitenkin tietää väijytyksestä. Hän meni kasarmiin, pääsi Paavalin puheille ja kertoi hänelle asiasta. Paavali kutsui yhden sadanpäälliköistä luokseen ja sanoi: »Vie tämä nuori mies komentajan luo. Hänellä on komentajalle viesti.» Sadanpäällikkö otti nuorukaisen mukaansa, vei hänet komentajan luo ja sanoi: »Vanki Paavali kutsui minut luokseen ja pyysi tuomaan tämän nuoren miehen sinun puheillesi. Hänellä on sinulle jotakin asiaa.»
Komentaja otti nuorukaista kädestä, vei hänet syrjään ja kysyi: »Mitä asiaa sinulla on minulle?» Tämä vastasi: »Juutalaiset ovat sopineet, että he pyytävät sinua tuomaan Paavalin huomenna Suuren neuvoston istuntoon, jotta muka voisivat ottaa tarkemmin selvää hänen asiastaan. Älä suostu siihen. Yli neljäkymmentä miestä heidän joukostaan on järjestänyt väijytyksen. He ovat vannoneet, etteivät syö eivätkä juo, ennen kuin ovat surmanneet Paavalin. He ovat valmiina ja odottavat vain, että annat suostumuksesi.» Komentaja sanoi sisarenpojalle: »Älä kerro kenellekään, että olet paljastanut hankkeen minulle.» Sitten hän lähetti nuorukaisen pois.
Paavali siirretään Kesareaan
Komentaja kutsui sitten kaksi sadanpäällikköä ja sanoi: »Pitäkää yön kolmannesta tunnista alkaen kaksisataa jalkamiestä valmiina marssimaan Kesareaan. Ottakaa lisäksi seitsemänkymmentä ratsumiestä ja kaksisataa keihäsmiestä. Varatkaa myös Paavalille ratsuja ja viekää hänet vahingoittumattomana maaherra Felixin luo.»
Sitten komentaja kirjoitti maaherralle näin kuuluvan kirjeen: »Claudius Lysias tervehtii hänen korkea-arvoisuuttaan maaherra Felixiä. Tämän miehen ottivat juutalaiset kiinni ja olivat tappaa hänet. Minä kuitenkin menin sotilaineni paikalle ja pelastin hänet, kun sain tietää, että hän on Rooman kansalainen. Saadakseni selville, mistä juutalaiset häntä syyttivät, vein hänet heidän neuvostonsa eteen. Siellä totesin, että syytteet aiheutuivat heidän lakiaan koskevista kiistakysymyksistä. Mistään sellaisesta häntä ei syytetty, mistä seuraisi kuolemantuomio tai vankeusrangaistus. Koska tietooni on tullut, että tätä miestä vastaan on vireillä salahanke, lähetän hänet nyt viipymättä sinun luoksesi. Niille, jotka häntä syyttävät, olen myös tehnyt tiettäväksi, että heidän on esitettävä syytteensä sinun edessäsi.»
Sotilaat tekivät niin kuin oli käsketty, ottivat Paavalin mukaansa ja veivät hänet yötä myöten Antipatrikseen. Seuraavana päivänä lähtivät ratsumiehet edelleen saattamaan Paavalia, kun taas muut palasivat varuskuntaansa. Ratsumiehet saapuivat Kesareaan, toimittivat kirjeen maaherralle ja veivät myös Paavalin hänen eteensä. Maaherra luki kirjeen ja kysyi, mistä maakunnasta Paavali oli. Kuultuaan, että Paavali oli Kilikiasta, hän sanoi: »Kuulustelen sinua sitten kun täällä ovat paikalla myös ne, jotka sinua syyttävät.» Hän antoi määräyksen, että Paavalia oli pidettävä vartioituna Herodeksen linnassa.
Paavalia syytetään Felixin edessä
Viiden päivän kuluttua Kesareaan saapui ylipappi Ananias, muutamia kansan vanhimpia sekä asianajaja Tertullus, ja maaherran edessä he esittivät syytteen Paavalia vastaan. Kun Paavali oli kutsuttu sisään, Tertullus aloitti syytöspuheensa: »Sinun ansiostasi, korkeasti kunnioitettu Felix, olemme saaneet nauttia vakaasta rauhasta, ja sinun huolehtivassa hallinnossasi tämän kansan olot ovat suuresti parantuneet. Tämän me kiitollisina tunnustamme, aina ja kaikin tavoin. En halua vaivata sinua pitkään, pyydän vain, että hetken aikaa hyväntahtoisesti kuuntelisit meitä. Me olemme havainneet, että tämä mies on tuhoisa kuin rutto. Hän on nasaretilaisten lahkon johtaja, ja kaikkialla, joka puolella maailmaa hän on lietsomassa levottomuutta juutalaisten keskuudessa. Hän yritti saastuttaa temppelinkin, mutta siitä teosta me otimme hänet kiinni. Häntä kuulustelemalla voit itse päästä perille kaikesta siitä, mistä me häntä syytämme.» Juutalaiset yhtyivät tähän syytökseen ja vakuuttivat, että asia oli niin.
Paavali puolustautuu
Maaherra nyökkäsi Paavalille, ja tämä alkoi puhua:
»Tiedän, että olet jo monet vuodet ollut tämän kansan tuomarina, ja siksi voin turvallisin mielin puolustaa itseäni. Siitä, kun tulin Jerusalemiin rukoilemaan, ei ole enempää kuin kaksitoista päivää – tämän voit itse tarkistaa. Minun ei ole havaittu väittelevän kenenkään kanssa eikä kiihottavan kansaa, ei temppelissä, ei synagogissa eikä kaupungilla. Liioin eivät nämä miehet voi edessäsi näyttää toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että kuljen sitä tietä, jota he sanovat lahkoksi, ja näin palvelen isieni Jumalaa: kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon, ja yhtä lailla kuin nämä tässä minä toivon ja odotan, että Jumala herättää kuolleista niin hurskaat kuin jumalattomat. Siksi teen kaikkeni, että minulla aina olisi puhdas omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
»Oltuani vuosikausia poissa tulin nyt tuomaan kansalleni rahalahjaa ja toimittamaan uhreja. Juuri näissä tehtävissä minä temppelissä olin, kun eräät Aasiasta tulleet juutalaiset tapasivat minut. Olin puhdistautunut, väkeä ei ollut koolla eikä mellakasta tietoakaan. Noiden miesten pitäisi olla itse täällä sinun edessäsi minua syyttämässä, jos heillä on jotakin minua vastaan. Tai sanokoot nämä, minkä rikkomuksen he havaitsivat silloin, kun seisoin neuvoston edessä. Yhdestä lauseestako tässä on kysymys, siitä, että heidän edessään huusin: ’Kuolleiden ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne’?»
Felix, joka oli tarkoin perillä Herran tiestä, siirsi heidän oikeusjuttunsa tuonnemmaksi sanoen: »Kun komentaja Lysias tulee, otan asianne ratkaistavaksi.» Hän antoi sadanpäällikölle käskyn, että Paavalia oli pidettävä vankilassa mutta hänelle oli suotava helpotuksia eikä hänen ystäviään saanut estää pitämästä hänestä huolta.
Paavali vankilassa
Jonkin ajan kuluttua Felix tuli juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa vankilaan, lähetti hakemaan Paavalia ja kuunteli, mitä tämä kertoi uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, Felix pelästyi ja sanoi: »Saat mennä. Kutsun sinut taas toiste, kun minulla on aikaa.» Hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän tavan takaa haetti Paavalin luokseen ja keskusteli hänen kanssaan.
Kahden vuoden kuluttua Felixin tilalle tuli Porcius Festus, ja koska Felix halusi pysyä hyvissä väleissä juutalaisten kanssa, hän jätti Paavalin vankeuteen.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
