Teot ja lähimmäisenrakkaus

Tarvitaanko tekoja?

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” (Ef 2:8)

Pelastukseen riittää usko. Tarvitaanko siis tekoja? Kirjeessään efesolaisille Paavali opettaa, että usko pelastaa meidät. Tiedämme, että hyvillä teoilla emme voi ansaita pelastusta. Tiedämme kuitenkin myös sen, että hyvät teot kuuluvat kristityn elämään: 

”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.” (Ef. 2:10) 

Hyvien tekojen toteuttamisessa meitä auttaa usko. Paavalin mukaan uskoessamme me toteutamme Jumalan suunnittelemia hyviä tekoja. Usko saa meidät siis uskomaan hyvään, toivomaan ja haluamaan hyvää. Emme siis voi teoilla ja puheilla korvata uskon puutetta, mutta teot ovat silti erottamaton osa uskoamme, sillä ne ovat uskon vaikutusta. Vaikka teot eivät avaa tietä pelastukseen, ne kertovat, että uskomme. Sillä onhan usko ilman rakkautta kuollut.

”Teidän rakkautenne on oltava vilpitöntä. Kauhistukaa pahaa ja pitäkää kiinni hyvästä. Rakastakaa toisianne kuin sisarukset ja kilpailkaa siitä, kuka kunnioittaa toisia eniten. Ahkeroikaa, älkää laiskotelko. Olkaa tulisieluisia Herran palvelijoita.” (Room. 12:9–11)

Kenelle teemme hyviä tekoja?

”Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” (Luuk. 6:27–28)

Jumala ei tarvitse tekojamme. Hän näkee uskomme ilman niitä. Kenelle me siis hyvät tekomme teemme? Roomalaiskirjeessä meitä kehotetaan rakastamaan toisia ihmisiä kuin sisaruksia ja kilpailemaan siitä, kuka kunnioittaa toisia eniten. Hyvät tekomme tulisi siis tehdä toisille ihmisille. Meidän on käsketty rakastaa lähimmäistä, kuten itseä. Hyvillä teoilla osoitamme rakkautemme muita ihmisiä, lähimmäisiämme, kohtaan.

Lähimmäiset eivät kuitenkaan ole vain niitä, joita me rakastamme ja jotka rakastavat meitä. Lähimmäiset eivät ole vain niitä, jotka ovat meidän kanssamme samaa mieltä. Heidän rakastamisensa on helppoa, mutta rakkauden kaksoiskäsky sisällyttää jokaisen ihmisen. Se ei valikoi ja niin emme voi tehdä mekään. Uskoomme tukeutuen meidän tulee osoittaa rakkautemme toisillemme. Uskomme näkyy suvaitsevaisuudessamme, kyvyssämme ymmärtää ja rakastaa erilaisia ihmisiä. Se näkyy kyvyssämme tehdä hyviä tekoja jokaiselle ihmiselle.

”Teette hyvin, jos noudatatte lain kuninkaallista käskyä sellaisena kuin se pyhissä kirjoituksissa on: »Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.» Jos  kuitenkin kohtelette ihmisiä eriarvoisesti, teette syntiä ja olette lain näkökulmasta rikollisia.” (Jaak. 2:8–9)