Päivän teksti
Vain Herra antaa sadon
Pyytäkää Herralta sateita,
pitkälle kevääseen saakka!
Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet,
hän lähettää sadekuurot.
Hän antaa viljan viheriöidä
jokaisen pellolla.
Mutta kotijumalat puhuvat valheita,
ennustajat näkevät valhenäkyjä,
kertovat joutavia uniaan,
lohduttavat tyhjillä lupauksilla.
Sen tähden kansa harhailee kuin lammaslauma
uupuneena ja kurjana.
Paimenta ei ole.
Kotiinpaluun lupauksia Juudalle ja Israelille
Näin sanoo Herra:
– Minun vihani on syttynyt!
Minä rankaisen paimenia
ja rankaisen lauman kellokkaita.
Herra Sebaot pitää huolta laumastaan, Juudan heimosta, ja tekee siitä itselleen uljaan sotaratsun.
– Juudan heimon johtoon nousevat sen omat miehet,
he ovat kulmakivi, he ovat teltan vaarna,
he ovat sotajousi.
Juudan miehet sotivat kuin sankarit,
polkevat taistelussa vihollisen murskaksi,
kuin tallaisivat katujen lokaa.
He taistelevat voitokkaasti,
sillä Herra on heidän puolellaan.
Tappiolle jäävät
vihollisen ratsujoukot.
Minä teen Juudan heimosta vahvan,
ja Joosefin heimoa minä autan.
Minä annan niiden palata takaisin,
sillä minä armahdan kansaani.
He ovat jälleen minun omiani,
ikään kuin en olisi koskaan heitä hylännyt.
Minä olen Herra, heidän Jumalansa,
minä kuulen heidän rukouksensa.
Efraimilaiset ovat uljaita sotureita,
heidän silmänsä hehkuvat ilosta
niin kuin viinistä.
Heidän lapsensa katselevat ja iloitsevat,
heidän sydämensä riemuitsee Herrasta.
Hetki tulee, jolloin minä vihellän merkin
vieraisiin maihin joutuneille
ja kokoan heidät,
minä lunastan heidät vapaiksi.
Minun kansani on oleva suuri,
yhtä suuri kuin se kerran oli.
Vaikka olen sirotellut heidät kansojen joukkoon,
he ja heidän lapsensa saavat jäädä eloon
ja palata takaisin,
kun he kaukaisissa maissa muistavat minua.
Minä tuon heidät takaisin Egyptin maasta,
kokoan heidät Assyriasta.
Minä annan heille myös Gileadin maan ja Libanonin vuoret –
mutta sielläkään ei ole heille riittävästi tilaa.
He kulkevat pois orjuudesta meren poikki,
sen aallot minä lyön pois tieltä.
Niili kuivuu pohjiaan myöten,
Assyrian mahti murtuu,
ja valtikka otetaan pois Egyptiltä.
Minä, Herra, teen kansani väkeväksi,
ja minun omanani se vaeltaa,
sanoo Herra.
Avaa porttisi, Libanon,
niin tuli pääsee syömään setrisi!
Valittakaa, sypressit!
Setrit ovat kaatuneet,
mahtavat puut on hävitetty.
Valittakaa, Basanin tammet!
Sankka metsä on sortunut.
Kuulkaa paimenten valitusta,
heidän rehevät laitumensa on hävitetty.
Kuulkaa nuorten leijonien karjuntaa,
kun Jordanin tiheikkö on tuhottu.
Kaksi paimenta
Herra, minun Jumalani, sanoi: »Paimenna teuraslampaita, joita niiden omistajat tappavat tuntematta syyllisyyttä. He myyvät niitä, ja jokainen sanoo: ’Jumalan kiitos, minä olen rikastunut!’ Edes paimenet eivät sääli lampaita. En minäkään enää säästä maanpiirin asukkaita, sanoo Herra. Minä annan ihmisten käydä toistensa kimppuun ja joutua kuninkaittensa mielivallan alle. Vaikka he hävittäisivät koko maailman, minä en pelasta ketään heidän käsistään.»
Minä paimensin kauppiaille myytyjä teuraslampaita. Valitsin itselleni kaksi sauvaa, toiselle annoin nimen »Armo» ja toiselle nimen »Sopu». Niitä minä käytin paimentaessani lampaita. Mutta yhden kuukauden kuluessa minä panin pois kolme paimenta. Myös lampaita kohtaan kärsivällisyyteni loppui, ja nekin kyllästyivät minuun. Sanoin lampaille: »En halua enää paimentaa teitä. Joka teistä kuolee, kuolkoon, ja joka katoaa, kadotkoon! Ja jäljelle jäävät syökööt toistensa lihaa.» Tämän sanottuani löin palasiksi toisen sauvoista, »Armon», ja näin kumosin sen liiton, jonka Herra oli solminut kaikkien kansojen kanssa.
Näin siis purkautui tämä liitto sinä päivänä. Kun kauppiaat näkivät, mitä tein, he ymmärsivät, että toimin Herran käskystä. Sitten sanoin heille: »Jos hyväksi näette, maksakaa minulle palkkani. Ellei se käy, olkaa maksamatta.» Niin he antoivat minulle palkaksi vaivaiset kolmekymmentä hopearahaa. Herra sanoi minulle: »Vie ne temppeliin ja viskaa metallinsulattajalle. Näin korkean hinnan arvoisena he minua pitävät!» Minä viskasin ne kolmekymmentä hopearahaa metallinsulattajalle, Herran temppeliin. Sen jälkeen löin poikki toisenkin sauvani, »Sovun», ja näin särjin Juudan ja Israelin veljeyden.
Herra sanoi minulle: »Ota vielä itsellesi paimenen varusteet. Nyt sinun tulee esiintyä kelvottomana paimenena. Minä näet annan tähän maahan tulla sellaisen paimenen, joka ei pidä huolta nääntyneistä, ei etsi kadonneita, ei hoida loukkaantuneita eikä hanki uupuneille ruokaa. Se paimen halkaisee lampailta sorkat, etteivät ne pääsisi karkuun, ja syö itse lihavimmat lampaat.»
– Voi kelvotonta paimenta,
joka hylkää lauman!
Miekka viiltäköön hänen käsivartensa
ja hänen oikean silmänsä!
Kuivettukoon se käsivarsi,
ja tulkoon se silmä sokeaksi!
Jerusalemin pelastus
Ennussana.
Tämä on Herran sana Israelille. Näin sanoo Herra, joka on levittänyt taivaat, laskenut maan perustukset ja luonut hengen ihmisen sisimpään:
»Minä teen Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille. Myös Juuda joutuu ahdinkoon, kun Jerusalemia piiritetään. Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä. Tuona päivänä – näin kuuluu Herran sana – minä annan hevosten vauhkoontua ja ratsastajien joutua sekasortoon.
»Minä kiinnitän katseeni Juudan heimoon ja varjelen sitä, mutta teen sokeiksi viholliskansojen ratsut. Juudan sukujen päämiehet sanovat silloin: ’Jerusalemin asukkaat ovat meidän tukenamme. Herra Sebaot, heidän Jumalansa, auttaa heitä.’ Sinä päivänä minä teen Juudan heimojen päämiehet liekeiksi keskelle kuivaa metsää, ikään kuin tulisoihduksi lyhteiden sekaan, ja tuli tuhoaa kansat oikealta ja vasemmalta. Mutta Jerusalemin asukkaat pysyvät yhä paikoillaan kaupungissaan.
»Sinä päivänä Herra on kilpenä Jerusalemin asukkaiden ympärillä, ja silloin heikoinkin heistä on kuin Daavid, ja Daavidin suku heidän johdossaan on kuin Jumala, kuin Herran enkeli. Mutta Herra pelastaa ensiksi Juudan asuinsijat, etteivät Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat saisi suurempaa kunniaa kuin Juuda.
Koko maa valittaa häntä, joka on lävistetty
»Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan. Silloin Jerusalemissa itketään yhtä äänekkäästi kuin itkettiin Hadad-Rimmonia Megiddon laaksossa. Koko maa on täynnä valitusta. Kukin suku valittaa erikseen, ja erikseen niiden miehet ja naiset: Daavidin suku, Natanin suku, Leevin suku, Simein suku ja kaikki muutkin suvut, jokainen niistä erikseen ja erikseen niiden miehet ja naiset.
Väärien profeettojen tuho
»Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta.
»Silloin – näin sanoo Herra Sebaot – minä hävitän epäjumalat maasta, niin ettei niiden nimiäkään enää tunneta. Minä poistan maasta myös saastaisen hengen ja väärät profeetat. Jos joku vielä profetoi, hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – sanovat hänelle: ’Sinun täytyy kuolla, sillä sinä olet puhunut valhetta Herran nimissä.’ Ja hänen isänsä ja äitinsä – hänen omat vanhempansa – pistävät hänet kuoliaaksi, koska hän rupesi profeetaksi. Siihen aikaan profeetat varovat kertomasta näkyjään, eikä kukaan enää pukeudu karkeaan viittaan tekeytyäkseen profeetaksi. He sanovat: ’En ole profeetta, minä viljelen maata. Nuoruudestani lähtien olen tehnyt peltotöitä.’ Jos heiltä kysytään, mistä he ovat nyt saaneet haavat rintaansa, he vastaavat: ’Minua lyötiin ystävieni luona.’»
Paimen kuolee, lauma hajotetaan
– Kohoa, miekka, paimentani kohti,
nouse uskottuani vastaan!
sanoo Herra Sebaot.
Minä lyön paimenen maahan,
ja lauman lampaat joutuvat hajalle,
pienimpiäkin vastaan minä kohotan käteni.
Näin sanoo Herra:
– Kaksi kolmasosaa tämän maan asukkaista
joutuu tuhoon ja kuolee,
vain yksi kolmannes jää jäljelle.
Tämän kolmanneksen minä vien tuleen,
puhdistan sen kuin hopean
ja koettelen sitä tulessa niin kuin kulta koetellaan.
He huutavat avuksi minun nimeäni,
ja minä vastaan heille.
Minä sanon: »He ovat minun kansani.»
He vastaavat: »Herra, meidän Jumalamme.»
Herran päivä
Jerusalem,
Herran päivä on jo lähellä!
Sinä päivänä sinut ryöstetään tyhjäksi,
ja saalis jaetaan muuriesi sisällä.
Minä kokoan kaikki kansat
taistelemaan Jerusalemia vastaan.
Kaupunki valloitetaan,
talot ryöstetään,
naiset raiskataan,
puolet kaupungin asukkaista
viedään vieraaseen maahan.
Mutta jäljelle jääneitä ei tuhota.
Herra itse lähtee sotaan viholliskansoja vastaan,
niin kuin hän on lähtenyt ennenkin
vihollisen hyökätessä.
Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.
Sinä päivänä ei ole hellettä,
ei pakkasta eikä jäätä.
Kerran tulee aika
– milloin, sen Herra tietää –
jolloin yö on kirkas kuin päivä
eikä ilta enää pimene.
Silloin virtaavat Jerusalemista
elämää antavat vedet.
Puolet niistä juoksee itäiseen mereen,
puolet läntiseen mereen
kesät ja talvet, ehtymättä.
Sinä päivänä Herra on oleva
koko maanpiirin kuningas.
Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala
ja hänen nimensä ainoa,
jota avuksi huudetaan.
Koko maa Jerusalemin ympärillä Gebasta etelään, Rimmoniin saakka, on muuttuva tasangoksi. Mutta Jerusalem kohoaa korkealla, ja siellä asutaan niin kuin ennen. Kaupunki tulee ulottumaan Benjamininportilta entiselle Kulmaportille asti ja Hananelintornilta kuninkaan viininpuristamolle saakka. Mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Siellä saadaan elää turvassa.
Mutta Herra lyö vitsauksella kaikkia niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan. Ihmisiltä mätänee ruumis heidän vielä seisoessaan, silmät mätänevät kuopissaan, ja kieli mätänee heidän suuhunsa.
Sinä päivänä Herra saattaa heidät
täyteen sekasortoon.
He käyvät käsiksi toinen toiseensa,
nostavat käden toistaan vastaan.
Silloin Juuda taistelee Jerusalemin rinnalla,
ja ympärillä asuvien kansojen rikkaudet kootaan saaliina yhteen:
kultaa, hopeaa ja vaatteita suuret määrät.
Sama vitsaus on kohtaava hevosia, muuleja, kameleita ja aaseja, kaikkia eläimiä, jotka ovat noissa leireissä.
Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista,
jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan,
tulevat nyt sinne vuosi vuodelta
kumartaen rukoilemaan
Kuningasta, Herraa Sebaotia,
ja viettämään lehtimajanjuhlaa.
Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta. Jos egyptiläiset eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan. Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa.
Silloin on hevosten kulkusissa kirjoitus: »Herralle pyhitetty.» Ja Herran temppelin padat ovat yhtä pyhät kuin alttarin edessä olevat vihmontamaljat. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
