Päivän teksti

Kahdeksas näky: neljät vaunut

 

Kohottaessani jälleen katseeni näin neljät vaunut, jotka tulivat kahden vuoren välistä. Ne vuoret olivat vaskivuoria. Ensimmäisiä vaunuja vetivät punaruskeat hevoset ja toisia vaunuja mustat hevoset. Sitten tulivat kolmannet vaunut, valkoisten hevosten vetäminä, ja lopuksi neljännet, edessään kirjavat hevoset. Kaikki ne olivat vahvoja hevosia.

 

Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: »Mitä nämä tarkoittavat?» Enkeli vastasi: »Ne ovat taivaan neljä tuulta, jotka lähtevät liikkeelle koko maailman valtiaan edestä. Mustien hevosten vetämät vaunut ovat lähdössä kohti pohjoista maata, valkoisten vetämät länttä kohti ja kirjavien hevosten vetämät vaunut etelään päin.»

 

Kaikki nämä vahvat hevoset odottivat innokkaina käskyä lähteäkseen liikkeelle. Herra sanoi: »Menkää kiertelemään maata!» Niin ne lähtivät kaikkiin suuntiin. Minulle hän sanoi: »Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä.»

 

Profeetalle tulee käsky kruunata Joosua

 

Minulle tuli tämä Herran sana:

 

»Mene tänä päivänä Josian, Sefanjan pojan, taloon. Siellä tapaat Heldain, Tobian ja Jedajan, jotka ovat tulleet Babyloniasta maanmiestesi parista. Ota vastaan hopea ja kulta, jonka he ovat tuoneet. Tee niistä kruunu ja pane se ylipappi Joosuan, Josadakin pojan, päähän. Sano hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot:

 

– Mies, jonka nimi on Uusi Verso,

nousee tästä maasta

ja rakentaa Herran temppelin.

Hän on rakentava Herran temppelin,

hän saa osakseen kunniaa,

ja hän istuu ja hallitsee valtaistuimellaan.

Pappi on seisova hänen valtaistuimensa vieressä,

yksimielisinä he toimivat toinen toisensa rinnalla.

 

»Kruunu jääköön muistoksi minun temppeliini kertomaan Heldaista, Tobiasta ja Jedajasta sekä Sefanjan pojan anteliaisuudesta. Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia.»

 

Kun näin tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Kaikki tämä toteutuu, jos te noudatatte Herran, Jumalanne, tahtoa.

 

Onko jo aika lakata itkemästä Jerusalemin hävitystä?

 

Kuningas Dareioksen neljäntenä hallitusvuotena, yhdeksännen kuukauden eli kislev-kuun neljäntenä päivänä, tuli Herran sana Sakarjalle. Betelistä oli lähetetty Sar-Eser ja Regem-Melek sekä joitakin muita miehiä uhraamaan Herralle ja rukoilemaan häneltä armoa. Heidän tuli kysyä papeilta, jotka palvelivat Herran Sebaotin temppelissä, sekä profeetoilta näin: »Pitääkö Betelissä edelleenkin viettää katumus- ja paastopäivää viidennessä kuussa, niin kuin on tehty jo monet vuodet?»

 

Silloin minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

 

»Sano koko kansalle ja papeille näin:

 

– Te olette kyllä paastonneet ja pitäneet valittajaisia

viidennessä ja seitsemännessä kuussa

jo seitsemänkymmenen vuoden ajan.

Mutta oletteko paastonneet minun kunniakseni?

Ja kun te uhriaterioillanne syötte ja juotte,

ettekö te syö ja juo vain omaksi nautinnoksenne?

 

»Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja?»

 

Sakarjalle tuli tämä Herran sana:

 

»Näin sanoo Herra Sebaot:

 

– Tuomitkaa oikein,

osoittakaa toinen toisellenne

hyvyyttä ja laupeutta.

Leskeä ja orpoa,

muukalaista ja köyhää

älkää sortako,

älkää suunnitelko pahaa

toinen toisellenne.

 

»Näin minä sanoin teidän isillenne, mutta he kieltäytyivät kuuntelemasta, käänsivät selkänsä ja olivat kuin kuuroja. Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikaisempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin. Niin kuin he eivät kuunnelleet minua, kun minä kutsuin heitä, niin en minäkään kuunnellut, kun he vuorostaan huusivat minua avuksi, sanoo Herra Sebaot. Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet. Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi.»

 

Jerusalemin onnellinen tulevaisuus

 

Minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

»Näin sanoo Herra Sebaot:

 

– Minä rakastan palavasti Siionia

ja pidän lujasti oman kaupunkini puolta.

Näin sanoo Herra:

– Minä palaan takaisin Siioniin

ja asun Jerusalemissa.

Silloin Jerusalemin nimenä on Uskollinen kaupunki

ja Herran Sebaotin vuoren nimenä Pyhä vuori.

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Jälleen tulee aika, jolloin Jerusalemin toreilla

istuu vanhoja miehiä ja naisia.

Korkeaan ikään he ovat jo ehtineet,

he kulkevat keppi tukenaan.

Ja Jerusalemin kadut

ovat täynnä tyttöjä ja poikia,

he leikkivät kaupungin kujilla.

Näin sanoo Herra Sebaot:

Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä,

jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta,

tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni?

kysyy Herra Sebaot.

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Vielä minä pelastan oman kansani

auringonnousun ja auringonlaskun maista.

Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan.

He ovat minun kansani,

ja minä olen heidän Jumalansa,

uskollinen ja vanhurskas.

 

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Rohkaiskaa mielenne,

kun nyt kuulette profeettojen julistavan nämä sanani.

He julistivat ne jo silloin,

kun Herran Sebaotin temppelin perustukset laskettiin.

Ennen noita aikoja

ihmiset eivät saaneet työstään elatusta

eikä karjalla ollut tarpeeksi ruokaa.

Ei kukaan, joka liikkui ulkona,

ollut turvassa väkivallalta.

Minä annoin kaikkien

käydä toistensa kimppuun.

Mutta vastedes minä en kohtele

tästä kansasta jäljelle jääneitä

niin kuin ennen kohtelin tätä kansaa,

sanoo Herra Sebaot.

Minä kylvän rauhaa ja menestystä.

Viiniköynnös antaa hedelmänsä,

maa tuottaa satonsa,

ja taivas antaa sateensa.

Kaiken tämän minä lahjoitan

kansastani jäljelle jääneille.

Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,

olette olleet kansojen keskuudessa

merkkinä minun kirouksestani,

niin te tulette olemaan

merkkinä minun siunauksestani,

kun minä olen pelastanut teidät.

Älkää pelätkö!

Rohkaiskaa mielenne!

 

»Näin sanoo Herra Sebaot: Kun teidän isänne olivat vihastuttaneet minut, minä päätin syöstä teidät onnettomuuteen, enkä katunut sitä, sanoo Herra Sebaot. Nyt olen yhtä vakaasti päättänyt tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää siis pelätkö!

 

– Nämä teidän tulee pitää:

Puhukaa totta toisillenne!

Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,

niin että rauha vallitsee keskuudessanne.

Älkää suunnitelko pahaa

toinen toisellenne.

Varokaa tekemästä väärää valaa.

Minä vihaan kaikkea vääryyttä,

sanoo Herra.»

 

Minulle tuli tämä Herran Sebaotin sana:

»Näin sanoo Herra Sebaot:

 

– Neljännen ja viidennen,

seitsemännen ja kymmenennen kuukauden paastopäivät

ovat vielä kerran Juudan heimolle ilon ja riemun päiviä,

onnellisen juhlan aikaa.

Rakastakaa totuutta ja rauhaa!

Näin sanoo Herra Sebaot:

– Vielä on tapahtuva, että monet kansat

ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle.

He kulkevat kaupungista toiseen

ja sanovat:

»Lähtekää tekin mukaan,

menkäämme yhdessä Jerusalemiin

uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa,

rukoilemaan Herraa Sebaotia.»

Ja kaikkialta kuuluu huuto: »Minä tulen mukaan!»

Kansanjoukot ja mahtavat kansat

saapuvat Jerusalemiin

rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia,

uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.

 

»Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.’»

 

Naapurikansojen kohtalo

 

Ennussana.

 

Herran sana on läsnä Hadrakin maassa, Damaskos on sen asuinpaikka, sillä Herran on Damaskos, Syyrian helmi, niin kuin kaikki Israelin heimotkin. Herran sana toteutuu myös Hamatissa, Damaskoksen rajanaapurissa, jopa Tyroksessa ja Sidonissa, eikä niiden viisaus voi sitä estää.

 

Tyros on rakentanut suojakseen mahtavan muurin,

koonnut hopeaa kuin hiekkaa,

kerännyt kasoittain kultaa.

Mutta Herra valloittaa kaupungin

ja lyö mereen sen muurit.

Tuli tuhoaa sen kokonaan.

Askelon näkee Tyroksen kohtalon

ja joutuu pelon valtaan.

Gaza vapisee kauhuissaan,

samoin Ekron, sillä tyhjiin raukeaa sen toivo.

Gazan kuningas kukistuu,

Askelon muuttuu autioksi,

Asdodissa on asuva

sekarotuinen lauma.

Minä, Herra, lannistan filistealaisten ylpeyden.

Minä otan verisen lihan pois heidän suustaan,

tempaan iljettävät, saastaiset ruoat

heidän hampaistaan.

Silloin jäljelle jääneet filistealaiset

tulevat minun omikseni.

Heidät otetaan Juudan sukukuntien joukkoon,

Ekronin asukkaat liitetään minun kansaani

niin kuin jebusilaiset ennen.

Minä itse asetun vartioon

suojaamaan temppeliäni sotajoukoilta,

jotka kulkevat tässä maassa.

Kukaan ei enää ahdista minun kansaani.

Minä vartioin sitä nyt omin silmin.

 

Rauhanruhtinas saapuu Jerusalemiin

 

Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista

ja hevoset Jerusalemista,

sotajouset hän lyö rikki.

Hän julistaa kansoille rauhaa,

hänen valtansa ulottuu merestä mereen,

Eufratista maan ääriin asti.

 

Herra taistelee kansansa puolesta

 

– Kuule, Jerusalem!

Verellä vahvistetun liiton tähden

minä vapautan vankeuteen viedyt asukkaasi

syvästä ja pimeästä kuopasta.

Palatkaa, vangitut,

takaisin turvapaikkaanne,

te ette ole turhaan eläneet toivossa!

Vielä tänäänkin lupaan:

kaksinkertaisen hyvityksen

minä annan sinulle, Siion.

 

Juudan minä jännitän jousekseni,

asetan Efraimin nuoleksi sen jänteelle.

Sinun poikasi, Siion,

minä nostan kreikkalaisia vastaan

ja teen sinusta käteeni sankarin miekan.

 

– Herra ilmestyy omiensa avuksi.

Kuin salaman hän sinkoaa nuolensa.

Herra Jumala puhaltaa pasuunaan,

hän kiitää etelästä polttavassa myrskyssä.

Herra Sebaot suojelee omiaan.

Hän kaataa linkokivillään viholliset,

lyö heidät maahan.

Veri vuotaa valtoimenaan kuin viini.

Herran soturit ovat yltä päältä vihollisten veressä

niin kuin täydet uhrimaljat,

niin kuin alttarin kulmat, verellä vihmotut.

 

Tuona päivänä Herra Jumala pelastaa kansansa,

kokoaa omansa yhteen kuin lammaslauman.

He loistavat hänen maassaan

kuin kruunussa sädehtivät jalokivet.

Kuinka kauniiksi tulee maa,

kuinka ihanaksi!

Maa tuottaa viljan ja viinin,

nuorukaiset ja neidot kukoistavat.

 

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.