Päivän teksti
Kolme miestä tulisessa uunissa
Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan. Sen korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää. Hän pystytti sen Duran tasangolle Babylonin maakuntaan. Ja kuningas Nebukadnessar käski kutsua satraapit, käskynhaltijat ja maaherrat, neuvonantajat, rahavarainhoitajat, tuomarit ja poliisipäälliköt ja kaikki maakuntien korkeat virkamiehet patsaan vihkimisjuhlaan.
Niin tulivat satraapit, käskynhaltijat ja maaherrat, neuvonantajat, rahavarainhoitajat, tuomarit, poliisipäälliköt ja kaikki maakuntien korkeat virkamiehet kuningas Nebukadnessarin pystyttämän patsaan vihkimisjuhlaan, ja he asettuivat patsaan eteen. Kuuluttaja julisti kaikuvalla äänellä: »Kuulkaa, kaikki kansat, kansakunnat ja kielet, mitä teille sanotaan! Heti kun te kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, teidän tulee heittäytyä maahan ja kumartaa tätä kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Se, joka ei heittäydy maahan ja kumarra, heitetään heti tuliseen uuniin.» Kuullessaan torven, huilun, sitran, harpun, luutun ja koko juhlamusiikin soivan kaikki, mitä kansaa ja kansakuntaa he olivatkin, heittäytyivät oitis maahan ja kumarsivat kultaista patsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.
Silloin astui esiin muutamia kaldealaisia miehiä, jotka alkoivat syyttää juutalaisia. He puhuttelivat kuningas Nebukadnessaria ja sanoivat: »Ikuisesti eläköön kuningas! Sinä, kuningas, olet antanut määräyksen, että jokaisen, joka kuulee torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, tulee heittäytyä maahan ja kumartaa kultaista patsasta ja että se, joka ei heittäydy maahan ja kumarra, heitetään tuliseen uuniin. On juutalaisia miehiä, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, jotka olet pannut hoitamaan Babylonin maakunnan hallintoa. He eivät ole piitanneet sinun määräyksestäsi, kuningas. He eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumarra kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt.»
Silloin Nebukadnessar raivoisan vihan vallassa käski noutaa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon. Kun miehet tuotiin kuninkaan eteen, Nebukadnessar puhutteli heitä ja sanoi: »Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan teettämääni patsasta heti kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?»
Sadrak, Mesak ja Abed-Nego sanoivat kuningas Nebukadnessarille: »Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata. Jumala, jota me palvelemme, pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista, ja hän voi pelastaa meidät myös sinun käsistäsi, kuningas. Ja vaikka niin ei kävisikään, kuningas, saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra.»
Silloin Nebukadnessar tuli täyteen vihaa Sadrakia, Mesakia ja Abed-Negoa kohtaan, ja hänen kasvonsa vääristyivät. Hän käski heti kuumentaa uunin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti, ja hän käski muutamien vahvojen sotilaittensa sitoa Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon ja heittää heidät uuniin. Niin nämä miehet sidottiin ja heitettiin uuniin täysissä vaatteissaan, takki ja housut yllä ja päähine päässä. Koska uunia oli kuninkaan ankaran käskyn mukaan kovin kuumennettu, tulen lieska surmasi ne miehet, jotka veivät Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon uunin suulle. Ja nämä kolme miestä, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, putosivat sidottuina tuliseen pätsiin.
Pelastus ja hyvitys
Kuningas Nebukadnessar nousi äkkiä pystyyn ja sanoi hämmästyneenä hovimiehilleen: »Eikö tuleen heitetty kolme sidottua miestä?» »Varmasti, kuningas!» hovimiehet vastasivat kuninkaalle. Hän sanoi: »Mutta minä näen nyt neljä miestä kävelemässä vapaina tulen keskellä, eivätkä he ole vahingoittuneet! Ja neljäs näyttää aivan jumalolennolta.» Nebukadnessar meni tulisen uunin suulle ja sanoi: »Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, korkeimman Jumalan palvelijat! Astukaa ulos ja tulkaa tänne!» Silloin Sadrak, Mesak ja Abed-Nego astuivat ulos tulen keskeltä. Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan hovimiehet kerääntyivät paikalle katsomaan miehiä ja havaitsivat, että tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua.
Silloin Nebukadnessar sanoi: »Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka luottivat häneen eivätkä välittäneet kuninkaan käskystä, vaan mieluummin panivat henkensä alttiiksi kuin suostuivat palvelemaan muuta jumalaa kuin omaansa! Siksi minä käsken nyt näin: Jokainen – olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa tai kieltä tahansa – joka puhuu loukkaavasti Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa hajotettakoon soraläjäksi. Tällaisesta vaarasta ei mikään muu jumala olisi pystynyt pelastamaan.» Ja kuningas antoi Sadrakille, Mesakille ja Abed-Negolle Babylonin maakunnassa entistä suuremman vallan.
Nebukadnessarin uni suuresta puusta
Kuningas Nebukadnessarin viesti kaikille maailman kansoille, kansakunnille ja kielille:
»Kaikkinainen menestys teille! Olen nähnyt hyväksi kertoa ne ennusmerkit ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle näyttänyt.
– Kuinka ihmeelliset ovatkaan hänen merkkinsä,
kuinka suuret hänen tekonsa!
Hänen valtakuntansa on ikuinen valtakunta,
hänen kuninkuutensa pysyy polvesta polveen.
»Minä, Nebukadnessar, elin rauhassa talossani ja onnellisena palatsissani. Sitten minä näin unen, ja se kauhistutti minua. Näyt, jotka vuoteellani sain, pelästyttivät minut, ja minä käskin tuoda eteeni kaikki Babylonian viisaat, jotta he ilmoittaisivat minulle unen selityksen. Silloin tulivat enteidenselittäjät, loitsupapit, kaldealaiset viisaat ja manaajat, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät osanneet selittää sitä minulle.
»Lopulta tuli eteeni Daniel, jonka nimenä on Beltesassar minun jumalani nimen mukaisesti ja jossa asuu pyhien jumalien henki. Minä kerroin hänelle unen: ’Beltesassar, sinä ylin enteidenselittäjä! Minä tiedän, että sinussa asuu pyhien jumalien henki ja ettei mikään salaisuus ole sinulle selittämätön. Kuule uni, jonka olen nähnyt, ja selitä se. Tällaisen näyn minä vuoteellani näin:
– Oli puu keskellä maata, ja se oli ylen korkea.
Se puu kasvoi ja vahvistui,
sen latva ulottui taivaaseen asti
ja se näkyi kaikkialle maailmaan.
Sen lehvistö oli kaunis ja sen hedelmät runsaat,
ja siitä riitti ravintoa kaikille.
Sen alta hakivat suojaa maan eläimet,
sen lehvistössä asustivat taivaan linnut,
ja kaikki elävät olennot löysivät siitä ravintonsa.
»Ja vuoteellani minä näyssäni uneksin, että pyhä valvojaenkeli laskeutui alas taivaasta ja huusi kovalla äänellä:
– Hakatkaa poikki se puu ja katkaiskaa sen oksat,
riipikää irti sen lehvät
ja hajottakaa ympäriinsä sen hedelmät!
Paetkoot eläimet sen alta
ja linnut sen oksilta!
Mutta sen kanto jättäkää maahan,
rauta- ja pronssikahleissa jättäkää se ruohikkoon.
Yökasteesta se kastukoon,
ja yhdessä eläinten kanssa se saakoon elantonsa
maan ruohosta.
Sen sydän lakatkoon olemasta ihmisen sydän,
saakoon se sijaan eläimen sydämen,
ja sellaisena se olkoon seitsemän vuotta.
Valvojaenkelit ovat tämän asian päättäneet,
pyhät enkelit tästä sanansa sanoneet,
jotta elävät tulisivat tietämään,
että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntia
ja että hän antaa kuninkuuden kenelle tahtoo
ja voi nostaa valtaan alhaisimmankin ihmisistä.
»Tämän unen minä, kuningas Nebukadnessar, olen nähnyt. Selitä sinä, Beltesassar, se nyt minulle, kun kukaan valtakuntani viisaista ei siihen pysty. Sinä pystyt siihen, sillä sinussa asuu pyhien jumalien henki.’»
Daniel, myös Beltesassariksi kutsuttu, oli säikähdyksestä hetken vaiti. Se, mikä täytti hänen mielensä, pelotti häntä. Silloin kuningas lausui: »Selitä minulle tämä uni, ei sinun tarvitse pelätä.»
Beltesassar sanoi:
»Herrani! Kunpa uni koskisi sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi! Puu, jonka näit, joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen, puu, joka näkyi kaikkialle maailmaan ja jonka lehvistö oli kaunis ja hedelmät runsaat ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla asustivat maan eläimet ja jonka oksilla majailivat taivaan linnut, se puu olet sinä, kuningas! Sinä olet kasvanut ja vahvistunut, sinun mahtisi on kohonnut taivaaseen asti, ja sinun valtasi on saavuttanut maan ääret. Sinä näit pyhän valvojaenkelin laskeutuvan taivaasta ja sanovan: ’Hakatkaa poikki se puu ja hävittäkää se, mutta jättäkää sen kanto maahan, rauta- ja pronssikahleissa ruohikkoon, ja kastukoon se yökasteesta ja saakoon elantonsa yhdessä eläinten kanssa, kunnes seitsemän vuotta on kulunut.’
»Unen selitys on tämä, kuningas, ja se on Korkeimman päätös herrani ja kuninkaani kohtalosta: Sinut ajetaan pois ihmisten joukosta, ja olet asuva villieläinten parissa. Härkien tavoin olet saava ruohoa ruoaksesi, ja yökaste on sinut kasteleva. Seitsemän vuotta vierii sinun ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo. Sen puun kanto käskettiin jättää jäljelle, ja tämä tarkoittaa, että saat takaisin valtakuntasi, kun olet oppinut tietämään, että todellinen valta on Taivaan. Siksi, kuningas, olkoon tämä neuvoni sinulle mieluisa: sovita syntisi tekemällä hyvää ja pahat tekosi olemalla suopea köyhille. Jospa onnesi siten kestäisi kauemmin.»
Kaikki tämä tuli kuningas Nebukadnessarin osaksi. Kun kuningas kahdentoista kuukauden kuluttua oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa kattotasanteella Babylonissa, hän sanoi: »Tämä on se suuri Babylon, jonka minä olen väkevällä voimalla rakentanut kuninkaalliseksi kaupungikseni ja omalle mahdilleni kunniaksi!» Sana oli vielä kuninkaan huulilla, kun taivaasta kuului ääni: »Tämä sana on sinulle, kuningas Nebukadnessar: Olet menettänyt valtakuntasi! Ihmisten joukosta sinut ajetaan pois, sinä olet asuva eläinten parissa, saat syödä ruohoa kuin härät, ja seitsemän vuotta on vierivä ylitsesi, kunnes opit tietämään, että Korkein on hallitsija ihmisten valtakunnassa ja että hän antaa sen kuninkuuden kenelle tahtoo.»
Se sana kävi heti toteen: Nebukadnessar ajettiin pois ihmisten joukosta, ja hän söi ruohoa kuin härät ja hänen ruumiinsa kastui yökasteesta. Hänen partansa ja hiuksensa kasvoivat tuuheiksi ja pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä pitkiksi kuin lintujen kynnet.
»Päivien kuluttua umpeen minä, Nebukadnessar, nostin silmäni kohti taivasta ja sain ymmärrykseni takaisin, ja minä kiitin Korkeinta ja ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ikuisesti:
– Totisesti, hänen valtansa on ikuinen valta
ja hänen valtakuntansa pysyy polvesta polveen!
Maan asukkaat ovat kaikki tyhjän veroiset.
Tahtonsa mukaisesti hän tekee
taivaan joukoille ja maan asukkaille,
eikä ole ketään, joka voisi estää hänen työtään
ja joka voisi sanoa hänelle: »Mitä sinä teet?»
»Silloin minä sain takaisin ymmärrykseni, ja kuninkaallinen mahtini ja loistoni annettiin minulle jälleen. Hovimieheni ja ylimykseni noutivat minut, ja kuninkuuteeni palautettiin ennalleen ja valtani lisääntyi entisestään. Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan Taivaan Kuningasta, jonka kaikki teot ovat oikeat ja kaikki tiet oikeudenmukaiset ja joka pystyy nöyryyttämään ne, jotka elävät ylpeyden vallassa.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
