Päivän teksti
Jeremia heitetään kaivoon
Sefatja, Mattanin poika, Gedalja, Pashurin poika, Jukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat, kun Jeremia puhui kaikelle kansalle näin:
»Herra sanoo: ’Joka jää tähän kaupunkiin, kuolee miekkaan, nälkään tai ruttoon. Mutta joka menee babylonialaisten puolelle, pelastuu ja säilyttää henkensä.’ Herra sanoo vielä: ’Tämä kaupunki joutuu Babylonian kuninkaan käsiin. Hän valloittaa sen.’»
Kuultuaan Jeremian sanat päämiehet sanoivat kuninkaalle: »Tämä mies on ansainnut kuoleman! Jos hän jatkaa tuollaisia puheita, hän murtaa niiden sotilaiden rohkeuden, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja muutkin asukkaat menettävät toivonsa. Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa.» Kuningas Sidkia sanoi heille: »Tehkää hänelle mitä tahdotte! En minä teille mitään mahda!» Niin he tarttuivat Jeremiaan ja laskivat hänet köysillä kuninkaan pojan Malkian sadevesikaivoon, joka oli päävartion pihassa. Kaivossa ei ollut vettä, sen pohjalla oli vain liejua, ja Jeremia vajosi siihen.
Jeremia pelastetaan kaivosta
Nubialainen Ebed-Melek, kuninkaan hovin eunukki, sai tietää, että Jeremia oli heitetty sadevesikaivoon. Ebed-Melek lähti palatsista tapaamaan kuningasta, joka oli Benjamininportin luona, ja sanoi hänelle: »Armollinen kuningas! Nuo miehet ovat kohdelleet törkeästi profeetta Jeremiaa. He heittivät hänet kaivoon ja jättivät hänet kuolemaan nälkään. Eihän kaupungissa ole muutoinkaan enää leipää.»
Silloin kuningas antoi nubialaiselle Ebed-Melekille käskyn: »Ota täältä mukaasi kolmekymmentä miestä ja vedä profeetta Jeremia ylös kaivosta, ennen kuin hän kuolee!» Niin Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaanlinnan varastoihin hakemaan lumppuja ja vaateriekaleita. Hän laski ne köysillä alas kaivoon Jeremialle ja sanoi hänelle: »Pane nämä lumput ja riekaleet kainaloihisi, etteivät köydet hierrä rikki ihoasi.» Jeremia teki niin. Sitten miehet vetivät hänet köysillä ylös kaivosta. Jeremia jäi edelleen päävartioon.
Kuningas kutsuu Jeremian luokseen
Eräänä päivänä kuningas Sidkia käski hakea profeetta Jeremian luokseen Herran temppelin kolmannelle portille. Kuningas sanoi Jeremialle: »Minä pyydän sinulta ennussanaa. Älä salaa minulta mitään!» Jeremia vastasi Sidkialle: »Jos kerron sinulle totuuden, sinä surmautat minut, ja jos neuvon sinua, sinä et kuuntele.» Silloin kuningas Sidkia vannoi Jeremialle kahden kesken: »Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on antanut meille elämän, minä en surmauta sinua enkä anna sinua niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi!»
Jeremia sanoi Sidkialle: »Näin sanoo Herra Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos antaudut Babylonian kuninkaan sotapäälliköille, sinä säilytät henkesi eikä tätä kaupunkia polteta. Sinä itse ja perheesi saatte jäädä eloon. Mutta jos et antaudu, tämä kaupunki joutuu kaldealaisten valtaan. He polttavat Jerusalemin tuhkaksi, etkä sinäkään pelastu heidän käsistään.»
Kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: »Minä pelkään niitä Juudan asukkaita, jotka ovat siirtyneet babylonialaisten puolelle. Babylonialaiset saattavat antaa minut heidän käsiinsä, ja silloin joudun heidän armoilleen.»
Jeremia vakuutti:
»Ei sinua luovuteta! Kuule nyt Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle sanon. Jos antaudut, sinulle käy hyvin ja saat pitää henkesi. Mutta jos kieltäydyt antautumasta, toteutuu sana, jonka Herra on minulle ilmoittanut: Minä näin, kuinka kaikki naiset, jotka olivat jäljellä Juudan kuninkaan palatsissa, vietiin Babylonian kuninkaan sotapäälliköiden luo. Naiset lauloivat sinusta tätä laulua:
– Ystäväsi johtivat sinut harhaan,
he olivat sinua vahvempia.
Kun jalkasi vajosivat syvälle mutaan,
he väistyivät sinun luotasi.
»Kaikki vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luo, etkä sinä itsekään pelastu vihollisen käsistä. Babylonian kuningas ottaa sinut vangiksi, ja tämä kaupunki palaa tuhkaksi.»
Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: »Älköön kukaan saako tietää, mitä olemme puhuneet keskenämme – muuten sinä kuolet! Kun päämiehet kuulevat, että minä olen keskustellut sinun kanssasi, he tulevat luoksesi ja sanovat: ’Kerro meille, mitä sinä sanoit kuninkaalle ja mitä kuningas sanoi sinulle. Älä salaa meiltä mitään, tai me tapamme sinut!’ Vastaa heille: ’Minä pyysin hartaasti kuninkaalta, ettei hän lähettäisi minua takaisin Jonatanin taloon, sillä siellä minä kuolisin.’»
Kun päämiehet tulivat Jeremian luo ja kyselivät häneltä keskustelusta, hän vastasi heille niin kuin kuningas oli käskenyt. Silloin he jättivät hänet rauhaan, ja asia pysyi salassa. Jeremia jäi päävartioon siihen päivään saakka, jona Jerusalem valloitettiin.
Jerusalem valloitetaan
Juudan kuninkaan Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, sen kymmenennessä kuussa, tuli Babylonian kuningas Nebukadnessar kaikkine sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle ja alkoi piirittää kaupunkia. Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena, neljännen kuukauden yhdeksäntenä päivänä, babylonialaiset tunkeutuivat Jerusalemiin. Kun kaupunki oli vallattu, Babylonian kuninkaan ylimmät miehet perustivat päämajansa kaupungin keskimmäiseen porttiin. Heidän joukossaan olivat Sin-Magirin käskynhaltija Nergal-Sareser, hovin päällikkö Nebu-Sarsekim ja sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser.
Kun Juudan kuningas Sidkia ja hänen sotilaansa näkivät, mitä oli tapahtunut, he pakenivat yöllä kaupungista. He pääsivät pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla, ja suuntasivat kulkunsa Jordanin laaksoa kohti. Mutta babylonialaisten sotajoukko lähti ajamaan heitä takaa ja tavoitti Sidkian Jerikon tasangolla. Babylonialaiset ottivat Sidkian vangiksi ja veivät hänet kuningas Nebukadnessarin eteen Riblaan, Hamatin maahan. Siellä Nebukadnessar julisti vangeilleen tuomion. Babylonian kuningas surmautti Sidkian pojat Riblassa heidän isänsä nähden. Myös kaikki Juudan ylimykset Nebukadnessar surmautti. Sitten hän käski sokaista Sidkialta silmät, panna hänet pronssikahleisiin ja viedä hänet Babyloniaan.
Babylonialaiset polttivat kuninkaan palatsin ja Jerusalemin asukkaiden talot sekä repivät maahan kaupungin muurit. Sen jälkeen henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan kaikki Jerusalemin jäljellä olevat asukkaat: sekä ne, jotka olivat jääneet kaupunkiin, että ne, jotka olivat karanneet babylonialaisten puolelle. Mutta osan köyhistä, niistä, joilla ei ollut mitään omaisuutta, Nebusaradan jätti Juudaan, ja hän antoi heille viinitarhoja ja peltopalstoja.
Jeremia vapautetaan
Babylonian kuningas Nebukadnessar oli antanut henkikaartin päällikölle Nebusaradanille seuraavan käskyn: »Etsi Jeremia käsiisi ja pidä hänestä hyvää huolta! Älä tee hänelle mitään pahaa. Jos hän jotakin pyytää, täytä hänen pyyntönsä.»
Tämän käskyn perusteella henkikaartin päällikkö Nebusaradan, hovin päällikkö Nebusasban, sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser sekä muut Babylonian kuninkaan ylimmät miehet käskivät hakea Jeremian päävartiosta. He antoivat hänet Gedaljan, Ahikamin pojan, Safanin pojanpojan, huostaan, jotta tämä veisi hänet kotiin. Niin Jeremia jäi asumaan kansan keskuuteen.
Herran sana Ebed-Melekille
Kun Jeremia oli vielä vangittuna päävartiossa, hänelle tuli tämä Herran sana:
»Mene nubialaisen Ebed-Melekin luo ja kerro hänelle: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Nyt minä annan toteutua sen, mitä olen tästä kaupungista puhunut: se ei pelastu, vaan tuhoutuu! Saat nähdä sen omin silmin, kun tuhon päivä tulee. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra. Et joudu niiden käsiin, joita pelkäät. Koska olet turvautunut minuun, minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan vaan säilytät henkesi. Tämän minä, Herra, lupaan.»
Jeremia siirtyy Mispaan Gedaljan luo
Tämä on kertomus siitä, mitä Herra antoi tapahtua Jeremialle sen jälkeen, kun henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli päästänyt hänet vapaaksi Ramassa. Jeremia oli ollut kädet kahlittuina niiden vankien joukossa, jotka oli määrä viedä Jerusalemista ja Juudasta Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen.
Henkikaartin päällikkö otti Jeremian erilleen muista ja sanoi hänelle: »Herra, sinun Jumalasi, uhkasi tätä maata onnettomuudella. Nyt hän on toteuttanut sanansa ja tehnyt niin kuin oli puhunut. Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä, teille kävi näin. Mutta sinun kätesi minä päästän tänään kahleista, olet vapaa. Jos katsot parhaaksi lähteä minun kanssani Babyloniaan, niin tule mukaani. Minä pidän sinusta hyvää huolta. Mutta ellet halua lähteä Babyloniaan, niin hyvä on! Koko maa on avoinna edessäsi, mene, minne parhaaksi näet.»
Kun Jeremia vielä empi, Nebusaradan sanoi hänelle: »Voit palata myös Gedaljan luo, joka on Safanin pojan Ahikamin poika. Babylonian kuningas on asettanut hänet Juudan kaupunkien käskynhaltijaksi. Asu hänen luonaan kansan parissa tai asetu jonnekin muualle, jos niin haluat.» Sitten henkikaartin päällikkö antoi hänelle ruokaa ja lahjoja ja päästi hänet menemään. Jeremia lähti Mispaan Gedaljan luo ja asettui asumaan maahan jääneen kansan keskuuteen.
Gedalja Juudan käskynhaltijana
Osa Juudan sotapäälliköistä piileskeli maaseudulla. He olivat Ismael, Netanjan poika, Johanan ja Jonatan, Kareahin pojat, Seraja, Tanhumetin poika, netofalaisen Efain pojat sekä Jesanja, joka oli kotoisin Maakasta. He ja heidän miehensä saivat tietää, että Babylonian kuningas oli määrännyt Gedaljan, Ahikamin pojan, Juudan käskynhaltijaksi ja asettanut hänen alaisuuteensa ne miehet, naiset ja lapset, maassa olevat köyhät, joita ei ollut viety pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Silloin päälliköt miehineen lähtivät Mispaan tapaamaan Gedaljaa. Gedalja vakuutti heille ja heidän miehilleen: »Teillä ei ole mitään pelättävää, jos alistutte babylonialaisten valtaan. Jääkää rauhassa tähän maahan ja palvelkaa Babylonian kuningasta, niin teidän käy hyvin. Minä jään tänne Mispaan ja toimin teidän edustajananne, kun tänne tulee babylonialaisia. Kootkaa viinirypäleitä, oliiveja ja muita hedelmiä, pankaa sato varastoihinne ja asettukaa kaupunkeihin, jotka olette ottaneet haltuunne.»
Monet Juudan asukkaat olivat paenneet Moabiin, Ammoniin, Edomiin ja muihin maihin. Kun he kuulivat, että Babylonian kuningas oli jättänyt osan kansasta Juudaan ja asettanut sen käskynhaltijaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan, he palasivat takaisin Juudaan kaikkialta, minne olivat paenneet, ja tunnustautuivat Mispassa Gedaljan alamaisiksi. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato.
Gedalja murhataan
Johanan, Kareahin poika, ja muut sotajoukkojen päälliköt, jotka olivat piileskelleet maaseudulla ja tulleet Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan, sanoivat Gedaljalle: »Sinun on hyvä tietää, että Baalis, ammonilaisten kuningas, on lähettänyt Ismaelin, Netanjan pojan, murhaamaan sinut.» Mutta Gedalja ei uskonut heitä. Silloin Johanan sanoi kahden kesken Gedaljalle Mispassa: »Anna minun surmata Ismael. Minä voin sen tehdä tulematta ilmi. Miksi hän saisi murhata sinut? Silloin kaikki ne Juudan asukkaat, jotka ovat kokoontuneet sinun ympärillesi, hajaantuisivat jälleen ja viimeisetkin joutuisivat tuhon omaksi.» Mutta Gedalja sanoi Johananille: »Älä tee sitä. Ei ole totta, mitä puhut Ismaelista!»
Saman vuoden seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, tuli kymmenen miehen kanssa Gedaljan luo Mispaan. Ismael kuului kuninkaalliseen sukuun ja oli ollut kuninkaan korkeimpia upseereita. Kun he kaikki istuivat Mispassa yhteisellä aterialla, Ismael ja hänen kymmenen miestään nousivat ja löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan. Näin he tappoivat käskynhaltijan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut maahan. Ismael surmasi myös kaikki Gedaljan luo Mispaan kokoontuneet Juudan miehet sekä paikalla olevat babylonialaiset sotilaat.
Ismael murhaa joukon pyhiinvaeltajia
Seuraavana päivänä, kun kukaan ei vielä tiennyt Gedaljan murhasta, Mispaa lähestyi kahdeksankymmentä miestä. He olivat leikanneet partansa, repineet vaatteensa ja viileskelleet ihonsa haavoille. He olivat tulossa Sikemistä, Silosta ja Samariasta ja aikoivat tuoda uhrilahjoja sekä suitsuketta Herran pyhäkköön. Ismael, Netanjan poika, meni Mispasta heitä vastaan itkua teeskennellen. Kohdatessaan heidät hän sanoi: »Tulkaa Gedaljan, Ahikamin pojan luo!» Kun he olivat ehtineet kaupunkiin, Ismael ja hänen miehensä surmasivat heidät ja heittivät ruumiit kaivoon. Vain kymmenen heistä pelastui – he näet sanoivat Ismaelille: »Älä tapa meitä! Meillä on tuolla kätkössä vehnää, ohraa, oliiviöljyä ja hunajaa.» Ismael säästi heidät eikä surmannut heitä muiden joukkoon.
Kaivo, johon Ismael heitti surmaamiensa miesten ruumiit, oli kuningas Asan hakkauttama suuri vesisäiliö. Hän oli tehnyt sen siihen aikaan, kun hän kävi sotaa Israelin kuningasta Baesaa vastaan. Tämän vesisäiliön Ismael täytti nyt ruumiilla.
Ismael pakenee ammonilaisten luo
Ismael, Netanjan poika, otti vangiksi kaiken väen, joka oli jäljellä Mispassa, myös kuninkaan tyttäret – kaikki, joiden käskynhaltijaksi henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Sitten Ismael lähti matkaan kohti ammonilaisten maata mukanaan kaikki vangitut.
Kun Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt saivat tietää, millaisia julmuuksia Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt, he lähtivät miehineen ajamaan häntä takaa. He tavoittivat Ismaelin suuren vesilammikon luona Gibeonissa. Väki, jonka Ismael oli ottanut vangiksi Mispassa ja vienyt mukanaan, ilahtui suuresti nähdessään Johananin ja muiden sotapäälliköiden lähestyvän. Vangitut lähtivät heitä vastaan ja siirtyivät Johananin turviin. Ismael ja kahdeksan hänen miestään pääsivät pakoon ja menivät ammonilaisten maahan.
Mispan asukkaat aikovat paeta Egyptiin
Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt ottivat turviinsa sen väen, jonka Ismael, Netanjan poika, oli pakottanut mukaansa Mispasta murhattuaan Gedaljan, Ahikamin pojan. Joukkoon kuului miehiä, naisia ja lapsia, sotilaita ja hoviväkeä. Heidät kaikki Johanan toi pois Gibeonista. Mutta Johanan ja hänen väkensä eivät palanneetkaan Mispaan vaan asettuivat aluksi Kimhamin majatalolle lähelle Betlehemiä. Sieltä heidän aikomuksenaan oli jatkaa matkaa Egyptiin babylonialaisia pakoon. He olivat peloissaan, koska Ismael oli surmannut Gedaljan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut Juudan käskynhaltijaksi.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
