Päivän teksti
»Silloin», sanoo Herra, »kaivetaan haudoista Juudan kuninkaiden ja päämiesten luut, pappien, profeettojen ja Jerusalemin asukkaiden luut. Ne levitellään auringon, kuun ja kaikkien taivaan tähtien alle, joita he rakastivat ja palvelivat, joita he seurasivat, joilta kysyivät neuvoa ja joita he rukoilivat. Heidän luitaan ei enää koota hautoihin, vaan ne jäävät hajalleen maatumaan. Kaikki, jotka silloin ovat jäljellä tästä pahasta sukupolvesta, minä karkotan pois maasta. Ja minne ikinä he joutuvatkin, heidän mielestään kuolema on elämää parempi.»
Herran laki on väärennetty
– Puhu heille:
Herra sanoo näin:
– Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?
Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä,
miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa
eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Minä olen kuunnellut heitä tarkoin –
eivät he puhu niin kuin tulisi puhua.
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: »Mitä minä olenkaan tehnyt!»
Jokainen juoksee kiireesti omaa tietään
niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa,
kyyhkyset ja pääskyset
osaavat tulla, kun niiden aika on.
Mutta minun kansani ei halua tietää,
mitä Herra on sille säätänyt.
Kuinka te voitte väittää: »Me olemme viisaita,
meillä on Herran laki.»
Totisesti, lainopettajien kynä
on väärentänyt Herran lain!
Onnettomasti käy noille viisaille,
he joutuvat ymmälle ja heidät vangitaan.
He ovat hylänneet Herran sanan –
mitä viisautta heillä muka olisi!
Niinpä minä annan heidän vaimonsa vieraille
ja heidän peltonsa valloittajille.
He kaikki, pienimmästä suurimpaan,
hankkivat väärää voittoa.
Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.
Huolettomasti he parantelevat
minun kansani vammoja.
He sanovat: »Nyt on rauha, kaikki hyvin!»
vaikka rauhaa ei ole.
Heille käy onnettomasti,
koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja
mutta eivät suostu edes häpeämään –
häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin.
He kaatuvat kaatuneitten joukkoon,
heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä,
sanoo Herra.
Valitus Jerusalemin tähden
– Minä korjaan pois heidät kaikki
kuin rypäleet köynnöksestä, sanoo Herra.
Silloin viiniköynnökseen ei jää enää rypäleitä
eikä viikunapuuhun viikunoita,
lehdetkin ovat lakastuneet.
Minä annan vihollisen vyöryä tämän kansan yli.
»Miksi me emme tee mitään, istumme vain?
Kaikki koolle!
Menkäämme linnoitettuihin kaupunkeihin
ja tuhoutukaamme mieluummin siellä!
Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa meidät,
juottaa meille myrkyllistä vettä,
koska olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.
Me toivoimme rauhaa,
mutta mitään hyvää ei tullut.
Me odotimme, että parantuisimme haavoistamme,
mutta meille koittikin kauhun aika.
Danista kantautuu pelottavia ääniä,
vihollisten ratsut korskuvat.
Koko maa vapisee, kun heidän oriinsa hirnuvat.
He tulevat ja hävittävät maan, syövät sen sadon,
tuhoavat kaupungin ja sen asukkaat.»
– Katsokaa! Minä lähetän teidän kimppuunne
käärmeitä, myrkkykäärmeitä.
Niihin eivät loitsut tehoa,
vaan ne purevat teitä, sanoo Herra.
– Murhe murtaa minut,
sydämeni on sairas.
Kaikkialta maasta
kuuluu kansani, oman tyttäreni, huuto:
»Eikö Herra ole enää Siionissa,
eikö sen kuningas ole enää siellä?»
Herra vastaa:
– Miksi he ovat vihoittaneet minut patsailla,
vierailla, olemattomilla jumalilla?
»Sadonkorjuu on ohi, kesä on mennyt,
mutta me emme ole saaneet apua!»
Kansani, oma tyttäreni, on murtunut,
se isku on murtanut minutkin.
Minä pukeudun suruvaatteeseen,
toivottomuus on vallannut mieleni.
Eikö edes Gileadissa ole balsamia,
eikö sieltäkään löydy parantajaa?
Minkä vuoksi kansani haavat
eivät vieläkään arpeudu?
Kunpa minun pääni olisi kaivo
ja silmäni kyynelten lähde,
niin itkisin päivät ja yöt
rakkaan kansani kaatuneita!
Ihmiset pettävät toisiaan
– Olisipa minulla majapaikka autiomaassa!
Silloin voisin jättää kansani,
lähteä pois ihmisten luota.
Kaikki he ovat avionrikkojia,
pettureita koko joukko.
– Heidän kielensä on kuin jännitetty jousi,
aina valmiina valheeseen,
totuudesta he eivät piittaa.
He kulkevat synnistä syntiin,
minusta he eivät tahdo tietää,
sanoo Herra.
Varokaa ystäviänne,
älkää luottako veljiinnekään!
Veli pettää veljeään viekkaasti,
ystävä parjaa ystäväänsä takanapäin.
Kaikki pettävät toisiaan,
kukaan ei puhu totta,
heidän kielensä on tottunut valheeseen.
Vääryyttä he tekevät,
eivät kykene kääntymään.
Sortoa sorron jälkeen,
petosta petoksen päälle!
Minusta he eivät välitä,
sanoo Herra.
Sen vuoksi Herra Sebaot sanoo näin:
– Minä sulatan heidät kuin metallin,
minä tutkin heidät.
Mitä muuta voisin heille tehdä?
Heidän kielensä on tappava nuoli,
heidän suustaan lähtee petollisia sanoja.
He toivottavat kyllä rauhaa toinen toiselleen –
mutta sisimmässään he punovat juonia.
Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista,
enkö kostaisi tällaiselle kansalle?
Jerusalem hävitetään
– Minä itken ja valitan vuorten tähden,
laulan valitusvirren aromaan takia.
Siellä on laitumet poltettu, kukaan ei siellä liiku,
ei kuulu enää karjan ääntä.
Villieläimet ja taivaan linnutkin
ovat paenneet pois.
– Minä teen Jerusalemista rauniokasan,
jossa sakaalit asustavat.
Juudan kaupungit minä teen autiomaaksi,
jossa yksikään ihminen ei enää asu,
sanoo Herra.
Minkä vuoksi maa on hävitetty, miksi se on kuin palanut autiomaa, jossa kukaan ei kulje? Kuka on niin viisas, että tämän käsittäisi? Onko ketään, jolle Herra on sen ilmoittanut ja joka voisi sen selittää? Herra itse vastaa: »Näin on tapahtunut, koska he hylkäsivät lain, jonka minä annoin heille. He eivät kuunnelleet minua eivätkä eläneet opetukseni mukaan. Oman paatuneen sydämensä mukaan he elivät, kulkivat baalien perässä niin kuin olivat isiltään oppineet.»
Sen tähden Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo näin: »Minä syötän heille karvasta koiruohoa ja juotan heille myrkyllistä vettä. Minä hajotan heidät kansojen sekaan, joita he eivät tunne ja joita heidän isänsäkään eivät tunteneet. Minä lähetän miekan heidän kimppuunsa ja teen lopun heistä kaikista.»
Näin sanoo Herra Sebaot: »Ottakaa varteen, mitä minä olen puhunut! Lähettäkää sana itkijänaisille, kutsukaa heidät tänne. Hakekaa paikalle itkuvirsien taitajat!»
Tulkaa kiireesti ja laulakaa meistä valituslaulu, niin että silmämme vuotavat vettä ja kyyneleet valuvat pitkin poskia.
Valituksen ääni kuuluu Siionista:
»Voi meitä onnettomia,
meidät on tuhottu!
Meidän täytyy jättää maa,
kotimme ovat raunioina.»
Kuulkaa, naiset, Herran sana,
tarkatkaa, mitä hän puhuu!
Opettakaa tyttärillenne itkuvirsi,
valituslaulu toinen toisellenne:
»Kuolema on kiivennyt ikkunoistamme sisään
ja astunut saleihimme.
Se on temmannut lapset kaduilta,
nuorukaiset toreilta.»
Julista tämäkin Herran sana:
– Ruumiita makaa maassa
kuin lantaa pelloilla,
kuin lyhteitä leikkaajien jäljiltä.
Niitä ei kukaan korjaa.
Näin sanoo Herra:
– Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan,
älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä,
että tuntee minut
ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra,
minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä,
sanoo Herra.
»Aika tulee», sanoo Herra, »jolloin minä rankaisen kaikkia, joiden esinahka on ympärileikattu: Egyptiä, Juudaa, Edomia, ammonilaisia ja Moabia sekä kaikkia autiomaassa asuvia, jotka ovat leikanneet hiuksensa ohimoilta. Sydämeltään nämä kansat ovat ympärileikkaamattomia, niin kuin myös koko Israel, ja siksi minä rankaisen kaikkia niitä.»
Vain Herra on elävä Jumala
Kuule, Israelin kansa,
mitä Herra sinulle puhuu!
Näin sanoo Herra:
– Älkää omaksuko vieraiden kansojen tapoja,
älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä,
niin kuin nuo pakanat tekevät.
Heidän uskomuksensa ovat typeriä kuvitelmia.
He kaatavat metsästä puun,
ja puuseppä muodostelee sen taltallaan,
hän koristelee sen hopealla ja kullalla
ja kiinnittää sen paikoilleen vasaralla ja nauloilla,
ettei se kaadu.
Tällaisia ovat heidän jumalansa.
Ne ovat kuin linnunpelättimet kurkkumaalla,
eivät ne osaa puhua.
Ne eivät pysty liikkumaan itse,
niitä täytyy kantaa paikasta toiseen.
Älkää pelätkö niitä,
eivät ne tee teille pahaa,
mutta ei niistä apuakaan ole.
– Herra, kukaan ei ole sinun vertaisesi!
Sinä olet suuri,
suuri ja voimallinen on sinun nimesi.
Kuka ei pelkäisi sinua,
kansojen kuningas!
Sinulle kuuluu kunnia.
Ei ole ketään sinun vertaistasi
koko maailman viisaiden joukossa,
ei ketään yhdessäkään valtakunnassa!
Tyhmiä ja mielettömiä ovat vieraat kansat,
tyhjiä ovat niiden jumalien opit.
Nuo jumalat on tehty puusta,
taottu Tarsisin hopeasta ja Ufasin kullasta,
puuseppä ja kultaseppä ovat yhdessä ne valmistaneet.
Ne on puettu siniseen ja punaiseen purppuraan,
ja kaikki ne ovat taidokasta tekoa.
Mutta vain Herra on Jumala,
hän on elävä Jumala ja ikuinen kuningas.
Hänen vihastaan maa vapisee,
kansat eivät kestä hänen kiivauttaan.
Sanokaa vieraille kansoille näin: »Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata, katoavat maan päältä ja taivaan alta.»
Herra on voimallaan luonut maailman,
asettanut viisaudellaan maan paikoilleen,
levittänyt taivaan taidollaan.
Kun hän käskee,
taivaan vedet alkavat kohista.
Hän nostaa pilvet maan ääristä,
lähettää salamat tekemään tietä sateelle,
tuo tuulen kammioistaan.
Ei kukaan voi tätä käsittää.
Jumalankuvat saattavat tekijänsä häpeään,
valetut patsaat ovat pelkkää harhaa,
ei niissä ole henkeä.
Ne ovat arvottomia,
naurettavia tekeleitä!
Kun tilinteon hetki tulee,
ne eivät kestä.
Niiden kaltainen ei ole Jaakobin Jumala.
Hän on luonut kaiken,
ja Israel on hänen oma kansansa.
Hänen nimensä on Herra Sebaot.
Herra kurittaa Jerusalemia
Sitokaa nyyttinne, Jerusalemin asukkaat,
te joudutte lähtemään pois maasta.
Kaupunkinne on uhattuna.
Näin sanoo Herra:
– Nyt riittää. Nyt minä linkoan pois
tämän maan asukkaat.
Minä ajan heidät ahtaalle,
jotta he havahtuisivat ja huutaisivat:
»Voi minua onnetonta!
Vammani on parantumaton!
Ajattelin, että tämän vaivan
minä sentään kykenisin kestämään.
Mutta telttani on nyt hävitetty,
telttaköydet katkaistu.
Lapseni ovat lähteneet pois,
heitä ei enää ole.
Ei ole ketään pystyttämässä telttaani,
pingottamassa telttakankaita.
Tyhmiä olivat kansan paimenet,
he eivät kysyneet neuvoa Herralta!
Siksi he toimivat väärin,
ja niin koko heidän laumansa hajotettiin.»
Kuuletteko äänen? Se lähenee!
Kumisten ja jymisten
kiitää vihollinen pohjoisesta.
Se iskee Juudan kaupunkeihin
ja tekee ne autioiksi,
sakaalien lymypaikoiksi.
»Minä tiedän, Herra,
ettei ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan
eikä kukaan itse ohjaa askeleitaan.
Kurita minua, Herra,
mutta älä kohtuuttomasti!
Älä vihastu minuun,
muuten minusta tulee loppu.
Vuodata vihasi niihin kansoihin,
jotka eivät sinua tunne,
niihin kansanheimoihin,
jotka eivät huuda sinua avuksi.
Ne ovat hävittäneet Jaakobin heimon,
nielleet sen ja tehneet siitä lopun.
Autioina ovat nyt Jaakobin asuinpaikat.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
