Päivän teksti
Oikea paasto ja sapatin vietto
Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile,
anna äänesi kaikua kuin pasuuna!
Kerro kansalleni sen rikokset,
Jaakobin suvulle sen synnit.
Minua he ovat etsivinään päivästä päivään
ja kyselevät tietoa minun teistäni
niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta
eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta.
He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita,
he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat:
»Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme?
Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?»
Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne,
te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.
Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa,
raakoja nyrkiniskuja.
Te ette enää pidä sellaista paastoa,
joka kantaa rukoukset taivaisiin.
Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan,
tuollaista itsenne kurittamisen päivää?
Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko,
pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa,
sitäkö te kutsutte paastoksi,
Herran mielen mukaiseksi päiväksi?
Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi
ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.
Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä,
kun huudat apua, hän sanoo: »Tässä minä olen.»
Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,
niin sinun pimeyteesi koittaa valo
ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.
Ja Herra on alati ohjaava sinua.
Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi
ja vahvistaa jäsenesi.
Sinä olet kuin vehmas puutarha,
kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.
Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen,
pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille,
ja niin sinun nimesi on oleva:
sortuneiden muurien korjaaja,
maan asutuksen elvyttäjä.
Jos et polje tomuun sapattia
etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni,
jos nimität sapattia ilon päiväksi
ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi,
jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi,
et käy kauppaa etkä aja omia etujasi,
silloin saat iloita Herrasta.
Minä annan sinun kulkea kaikkien vuorten yli,
ja olet saava elantosi isäsi Jaakobin perintömaasta.
Näin on Herra puhunut.
Teidän rikkomuksenne erottavat teidät Herrasta
Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.
Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne.
Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois,
niin ettei hän teitä kuule,
sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat,
teidän sormenne vääryyden saastuttamat,
teidän huulenne puhuvat valheita
ja kielenne kuiskii petosta.
Kukaan ei käy oikeutta rehellisesti,
kukaan ei esitä totuudenmukaista syytettä.
Kaikki luottavat olemattomaan ja puhuvat perättömiä,
kaikki kantavat kohdussaan pahaa
ja synnyttävät turmion.
Myrkkykäärmeen munia he hautovat,
hämähäkinseittejä kutovat.
Jos niitä munia joku syö,
hän kuolee.
Jos niistä jokin särkyy,
siitä kuoriutuu kyy.
Ei tule vaatetta heidän seiteistään,
eivät he voi pukeutua kättensä töihin.
Heidän työnsä ovat turmion töitä,
heidän kätensä ovat väkivaltaa täynnä.
Heidän jalkansa rientävät pahoihin tekoihin,
he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta.
Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia,
he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä.
Rauhan tietä he eivät tunne,
oikeus ei johda heidän askeliaan.
He astelevat mutkaisia polkuja
– joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.
Kansa tunnustaa syntinsä
Nyt oikeus on meistä kaukana
eikä vanhurskaus meihin yllä.
Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys,
me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa.
Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin,
tunnustelemme tietä kuin ne, jotka ovat silmiä vailla,
keskellä päivää me kompastelemme niin kuin hämärissä,
parhaassa iässämme olemme jo kuolleitten kaltaisia,
me murisemme kuin karhut,
valitamme ja vaikerramme kuin kyyhkyset.
Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole,
kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana.
Paljon olemme rikkoneet sinua vastaan,
alati syntimme syyttävät meitä
ja rikkomuksemme seuraavat meitä kaikkialle.
Me tunnemme pahat tekomme:
olemme luopuneet Herrasta, kieltäneet hänet,
pakoilleet Jumalaamme,
puhuneet sorron sanoja, kapinan sanoja,
hautoneet valheita sydämessämme, lausuneet ne julki.
Näin oikeus on työnnetty syrjään
ja vanhurskaus on jäänyt kauas,
näin totuus poljetaan tomuun torilla
eikä rehellisyydelle ole täällä sijaa.
Totuus on kaikonnut kauas.
Joka varoo tekemästä pahaa, joutuu itse ryöstäjän uhriksi.
Herra puuttuu asiaan
Kaiken tämän Herra näki,
ja se oli hänen silmissään paha:
maassa ei vallinnut oikeus.
Hän näki, ettei siellä ollut ketään,
joka olisi puuttunut asiaan,
ja hän ihmetteli sitä.
Niin hän päätti ryhtyä siihen itse, omin käsin,
ja oikeus oli hänen tukenaan.
Vanhurskauden hän puki haarniskaksi ylleen,
pelastuksen kypärän hän pani päähänsä,
hän pukeutui koston vaatteisiin,
kuin viittaan hän verhoutui kiivauteensa.
Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan,
vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen
ja kostaa myös kaukaisille rannoille,
niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä
ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta.
Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta,
jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle.
Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana,
Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana,
kun he luopuvat rikkomuksistaan,
sanoo Herra.
Herra sanoo heille: »Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta», sanoo Herra, »ei nyt eikä milloinkaan.»
Nouse, loista kirkkaana
Nouse, loista kirkkaana, Jerusalem,
sillä sinun valosi saapuu
ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi.
Katso, pimeys peittää maan,
yön synkkyys kansat.
Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi,
Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi.
Niin kansat tulevat sinun valosi luo
ja kuninkaat sinun aamunkoittoosi.
Kansat tuovat lahjansa Jerusalemiin
Nosta silmäsi, katso ympärillesi:
he kaikki ovat kokoontuneet, he saapuvat,
sinun poikasi, jotka tulevat kaukaa,
sinun tyttäresi, joita sylissä kannetaan.
Sinä näet tämän kaiken ja loistat ilosta,
rajusti lyö sydämesi, rintasi avartuu,
kun meren rikkaudet vyöryvät rannoillesi
ja sinun käsiisi annetaan kansojen vauraus,
kun sinut peittää kamelien paljous,
Midianin ja Efan kamelintammojen vyöry.
Koko Saban väki saapuu,
kultaa ja suitsuketta kantaen,
ja kaikki he ylistävät Herraa.
Kedarin laumat kerätään sinun luoksesi,
Nebajotin pässit ovat sinun,
niitä uhrataan otollisina uhreina minun alttarillani.
Niin minä kirkastan asumukseni loiston.
Entä nuo, jotka kiitävät tänne kuin pilvi,
kuin kyyhkyt lakkaansa – keitä he ovat?
Kaukaisten rantojen alukset kerääntyvät,
kärjessä Tarsisin-laivat.
Ne tuovat poikasi kaukaa,
tuovat heidän hopeansa ja kultansa
Herran, sinun Jumalasi, nimen kunniaksi,
kunniaksi Israelin Pyhälle.
Hän antaa sinulle loiston ja mahdin.
Muukalaiset rakentavat sinun muurisi,
heidän kuninkaansa palvelevat sinua.
Vihassani olen sinua lyönyt,
mutta rakkaudessani minä sinua armahdan.
Sinun porttisi ovat aina avoinna,
niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä.
Niiden kautta sinulle tuodaan kansojen rikkaudet,
niistä saatetaan kuninkaat sinun luoksesi.
Mutta kansa tai valtakunta, joka ei palvele sinua, on tuhon oma, se hävitetään maan päältä.
Libanonin rikkaus saapuu luoksesi,
sypressit, puksipuut, vuorimännyt,
kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa.
Tämän jalkojeni sijan minä korotan kunniaan.
Pää kumarassa saapuvat luoksesi
sortajiesi pojat,
ja kaikki, jotka ovat sinua halveksineet,
heittäytyvät suutelemaan jalkojasi.
He antavat sinulle nimen Herran kaupunki
ja nimen Siion, Israelin Pyhän asumus.
Vaikka olit syrjitty,
vaikka sinua hyljeksittiin eikä kukaan käynyt luonasi,
minä olen korottanut sinut pysyvään kunniaan,
iloksi tuleville sukupolville.
Vieraat kansat imettävät sinua,
kuninkaat sinua ruokkivat,
ja silloin tiedät, että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,
että sinun lunastajasi on Jaakobin Väkevä.
Herra on Jerusalemin aurinko
Pronssin sijaan minä tuon sinulle kultaa
ja raudan sijaan hopeaa,
minä tuon puun sijaan pronssia
ja kiven sijaan rautaa.
Minä asetan sinun hallitsijaksesi rauhan
ja valtiaaksesi oikeuden.
Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi,
ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä.
Minun apuni on sinun muurinasi
ja minun ylistykseni sinun portteinasi.
Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona
eikä kuu kirkasta sinun teitäsi,
vaan Herra on sinun ikuinen valosi
ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi.
Sinun aurinkosi ei enää laske
eikä kuu katoa,
sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.
Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt.
Vanhurskaita ovat silloin kaikki kansasi jäsenet,
maa on iäti oleva heidän.
He ovat taimia minun tarhassani,
minun kätteni työ, jolla osoitan kirkkauteni.
Pienimmästäkin tulee tuhatlukuinen heimo,
vähäisimmästäkin kasvaa mahtava kansa.
Minä, Herra, toteutan tämän äkkiarvaamatta,
kun hetki on tullut.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
