Päivän teksti
Ilmestys lopun aikojen tapahtumista
Jumalan tuomio kohtaa maailmaa
Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen,
runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat.
Samalla tavoin käy papin kuin kansankin,
niin isännän kuin orjankin,
niin emännän kuin orjattaren,
niin myyjän kuin ostajan,
niin lainan antajan kuin sen saajan,
niin velkojan kuin velallisenkin.
Autioksi maa autioituu,
tyhjäksi se ryöstetään.
Näin on Herra puhunut.
Maa kulottuu ja kuivuu,
maanpiiri riutuu ja kuivuu,
maan lailla taivaskin riutuu.
Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla,
sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain,
rikkoneet käskyt,
tehneet tyhjäksi ikuisen liiton.
Siksi kirous syö maan,
sen asukkaat saavat maksaa teoistaan.
Siksi maan asukkaat käyvät vähiin,
vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.
Viini ja ilo ehtyvät
Rypäleen mehu ehtyy,
viiniköynnökset kuivuvat
ja kaikki ilosydämiset alkavat huokailla.
Rumpujen riemu vaimenee,
iloinen kohina hiljenee,
vaikenee harppujen ääni.
Enää ei juoda viiniä, ei lauleta,
juoma on käynyt juojilleen karvaaksi.
Kaupunki on kukistunut,
se on sekasorron vallassa,
jokainen ovi on sisältä teljetty.
Kujilla kaikuu valitus viinin loppumisesta,
kaikki ilo on poissa, riemu on maasta paennut.
Vain autius on jäljellä, vain tyhjyys,
kaupungin portit on murrettu.
Näin käy maailman kansoille:
niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja
puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee,
sen verran kuin voi löytää rypäleitä,
kun viininkorjuu on ohi.
Eloon jääneet ylistävät Herraa
Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,
he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.
Huutakaa siis lännessä
ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,
kunnioittakaa Herraa.
Meren saarilla ja rannoilla
kunnioittakaa Herran nimeä,
hänen, joka on Israelin Jumala.
Maan ääriltä saakka
me kuulemme laulujen kaikuvan
ylistykseksi Vanhurskaalle.
Viimeinen ahdistus ja Herran kunnia
Minä sanon: En jaksa, en jaksa, voi minua!
Petosta petoksen jälkeen
ja petoksen jälkeen vielä petos!
Kauhu ja kuoppa ja loukku
uhkaavat sinua, maan asukas.
Joka pakenee kauhun huutoa,
se putoaa kuoppaan,
ja jos hän kuopasta nousee,
hän jää loukkuun.
Sillä taivaan akkunat aukenevat
ja maan perustukset järkkyvät,
maa järisee, maa järisee,
maa aaltoaa ja huojuu,
maa aaltoaa ja sortuu,
maa horjuu kuin juopunut,
vaappuu kuin vartiolava tuulessa.
Raskaana sitä painaa sen rikkomus,
se kaatuu eikä enää nouse.
Sinä päivänä Herra vaatii tilille
korkeuksissa asuvat korkeuden joukot
ja maan päällä elävät maan kuninkaat.
Heidät kootaan yhteen:
yhteen ja samaan vankikuoppaan,
samaan tyrmään heidät teljetään,
ja vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin.
Kuu kalpenee, aurinko häpeää,
kun Herra Sebaot hallitsee
Siionin vuorella ja Jerusalemissa
ja hänen kunniansa loistaa hänen kansansa vanhimmille.
Vapautetun kiitoslaulu
Herra, sinä olet minun Jumalani!
Sinun korkeuttasi laulan, sinun nimeäsi ylistän,
sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman,
kaukaa harkitun, varman ja luotettavan.
Sinä muutit kaupungin kiviröykkiöksi,
linnoitetun kaupungin rauniokasaksi.
Sinä hävitit kaupungista sortajien palatsit,
eikä niitä koskaan rakenneta uudelleen.
Sen tähden voimakas kansa kunnioittaa sinua
ja julmien muukalaisten kaupungit pelkäävät sinua.
Sinä olit turvapaikka heikolle,
pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana,
suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.
Sillä väkivaltaisten mieli on kuin talvinen rankkasade,
kuin helle autiomaassa.
Vihollisten kerskailun sinä vaiennat.
Niin kuin helle pilven varjostaessa,
niin vaimenee väkivaltaisten voittolaulu.
Juhla-ateria Siionin vuorella
Tällä vuorella Herra Sebaot
valmistaa pidot kaikille kansoille,
herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:
ydinrasvalla maustettuja herkkuja,
kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.
Tällä vuorella hän repäisee pois verhon,
verhon kaikkien kansojen yltä,
vaatteen joka on levitetty niiden ylle.
Kuolema on nielty ainiaaksi.
Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä
kaikkialla maan päällä.
Näin on Herra puhunut.
Sinä päivänä sanotaan:
»Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme,
ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.
Herran käsi suojaa tätä vuorta.»
Moab murskataan
Mutta Moab poljetaan murskaksi omilla asuinseuduillaan
niin kuin olkiläjä tallataan lantaveteen.
Siellä se haroo käsillään
niin kuin hukkuva haroo pysyäkseen pinnalla.
Mutta Herra painaa alas sen ylpeyden
kaikesta sen rimpuilusta huolimatta.
Ja sinun kaupunkisi lujat ja korkeat muurit
hän kaataa maahan.
Hän raastaa ne alas maan tomuun.
Ylistyslaulu lujalle kaupungille
Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tätä laulua:
– Meillä on lujasti varustettu kaupunki,
meidän turvaksemme hän on rakentanut
muurit ja vallit.
Avatkaa portit,
että vanhurskas kansa saa astua sisään,
kansa, jonka uskollisuus ei horju.
Sille, jonka mieli on luja ja vakaa,
sinä turvaat rauhan,
kun hän turvautuu sinuun.
Ajasta aikaan luottakaa Herraan,
sillä Herrassa on turva, Herra on ikuinen kallio.
Tietäkää: Herra on syössyt alas korkealla asuvat
ja heidän ylhäisen kaupunkinsa,
hän raastoi sen alas,
raastoi alas maan tomuun.
Jalat sitä tallaavat,
köyhien jalat,
maan vähäisten askelet.
Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus
Oikeamielisten polku on suora,
sinä tasoitat vanhurskaan tiet.
Sinun tahtosi tielle, Herra,
me ikävöimme,
me kaipaamme sinua,
me toistamme nimeäsi.
Sinua minun sieluni yöllä janoaa,
sinua minun henkeni etsii.
Kun sinä panet tuomiosi täytäntöön maan päällä,
maanpiirin asukkaat oppivat tuntemaan vanhurskauden.
Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin,
ei opi elämään vanhurskaan tavoin.
Hän vääristää oikeuden,
ei hän näe Herran valtasuuruutta.
Sinun kätesi on korkealla, Herra.
Sinun vihollisesi eivät sitä näe.
Mutta vielä he näkevät, miten sinä kiivastut
kansasi puolesta.
Mikä häpeä heille!
Tuli heidät syököön,
nuo sinun vihamiehesi.
Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.
Herra, meidän Jumalamme,
meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.
Nyt vain sinun nimesi on huulillamme.
He ovat kuolleet, eivät herää eloon,
nuo mahtajat eivät nouse manalta,
sillä sinä olet vaatinut heidät tilille ja tuhonnut heidät
ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.
Suureksi olet tehnyt kansasi, Herra,
olet lisännyt sen määrää,
olet osoittanut suuruutesi
ja työntänyt kauas kaikki maan rajat.
Kun jouduimme ahdinkoon, me etsimme sinua, Herra,
sinun kurituksesi sai meidät suremaan ja huokailemaan.
Niin kuin raskaana oleva nainen, jonka aika on tullut,
vääntelehtii ja huutaa kipuaan,
niin olimme edessäsi, Herra.
Me olimme raskaana, me vääntelehdimme,
mutta niin kuin tuulta oli se mitä synnytimme.
Mitään apua emme pystyneet tuomaan,
ketään emme synnyttäneet asumaan maata.
Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon,
heidän ruumiinsa nousevat ylös.
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa!
Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan,
ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.
Tuomion päivä maalla ja meressä
Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle,
sulje ovet jäljessäsi.
Pysy piilossa lyhyt hetki,
kunnes raivo on ohi.
Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan
vaatiakseen maan asukkaat tilille
kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet.
Silloin maa paljastaa kaiken siihen vuodatetun veren
eikä enää peitä surmattujen ruumiita.
Sinä päivänä Herra vaatii tilille ja lyö
suurella, vahvalla ja terävällä miekallaan
Leviatanin, nopealiikkeisen käärmeen,
Leviatanin, kiemurtavan käärmeen,
iskee hengiltä syvyyden hirviön.
Uusi laulu viinitarhasta
Sinä päivänä saamme kuulla:
»Ihana viinitarha! Laulakaa siitä!»
– Minä, Herra, olen sen vartija,
yhtenään minä kastelen sitä.
Minä vartioin sitä päivin ja öin,
jottei sitä kukaan vahingoittaisi.
Vihani hehku on ohi.
Mutta jos vain näen ohdakkeita ja orjantappuroita,
käyn taisteluun niitä vastaan
ja poltan ne kaikki,
jolleivät etsi minusta turvaa
ja tee rauhaa kanssani,
rauhaa minun kanssani.
Tulevina aikoina Jaakob juurtuu,
Israel kukkii ja kukoistaa,
ja hedelmiin peittyvät maan kasvot.
– Onko hän lyönyt teitä yhtä ankarasti
kuin hän löi teidän lyöjiänne?
Onko hän tappanut teitä yhtä säälimättömästi
kuin hän tappoi teidän kansanne tappajia?
Vain hätistämällä pois, karkottamalla hän teitä ojensi,
kiivaalla henkäyksellään hän ajoi teidät tiehenne
itätuulen päivänä.
Näin sovitetaan Jaakobin synnit,
tämä on kääntymyksen hedelmä:
Jaakob murskaa kaikki väärien alttarien kivet
niin kuin kalkkikivi murskataan,
eikä maahan enää nouse asera-paaluja,
ei suitsutusalttareita.
Hylätty kaupunki
Yksin jää linnoitettu kaupunki
niin kuin heitteille jätetty laidun,
hylätyksi kuin autiomaa.
Siellä vasikat kulkevat laitumella,
siellä ne oleilevat, kaluavat pensaat paljaiksi,
ja kun oksat kuivettuvat risuiksi,
naiset tulevat ja katkovat ne polttopuiksi.
Se kansa hylkää viisauden.
Siksi sen luoja ei sitä sääli,
hän, joka sen loi, ei sitä armahda.
Hajalle lyödyn Israelin paluu
Sinä päivänä
Herra karistaa tähkistä irti jyvät
Eufratilta aina Egyptin rajapurolle saakka,
ja jyvä jyvältä teidät poimitaan talteen,
te Israelin lapset.
Ja sinä päivänä
puhalletaan suureen torveen,
ja Assyrian maahan kadonneet
ja Egyptin maahan hajaantuneet
tulevat ja kumartuvat Herran eteen
Jerusalemin pyhällä vuorella.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
