Päivän teksti
Moabin tuho
Ennussana Moabista.
Näin käy: yöllä se murskataan,
autio on Ar-Moab.
Näin käy: yöllä se murskataan,
autio on Kir-Moab.
Itkemään uhrikukkuloille
nousevat Dibonin asukkaat.
Nebonvuorella ja Medebassa
Moab valittaa.
Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi,
jokaisen parta leikattu pois.
Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä
he kulkevat kujilla,
katoilta kuuluu itkua,
toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.
Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale,
Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni.
Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan,
Moabin rohkeus pettää.
Minun sydämeni huutaa Moabin hätää.
Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti.
He nousevat itkien Luhitin solaa,
sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat
Horonaimin tiellä.
Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi,
ruoho kuivuu, kasvit katoavat,
ei mikään vihannoi.
Pakenijat kantavat tavaransa,
sen mitä heillä on jäljellä,
Arabimin uoman yli.
Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan,
valitus kaikuu Eglaimiin,
kaikuu Beer-Elimiin saakka.
Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina.
Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa:
lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun,
niiden rippeiden kimppuun,
jotka jäivät jäljelle Moabista.
Moab pyytää apua Jerusalemilta
»Lähettäkää verolampaat maan hallitsijalle,
viekää ne Selan seudulta autiomaan tietä
tytär Siionin vuorelle!»
Pakenevien lintujen,
pesästä säikytetyn poikueen lailla
Moabin tyttäret valittavat Arnonin kahlaamoilla:
»Neuvo meitä, tee päätös, auta!
Levitä suojaava varjo kuin yö
keskipäivän kirkkauteen,
piilota pakenijat,
pesästään säikytettyjä älä paljasta.
Salli Moabin pakolaisten asua luonasi,
kätke heidät kansasi keskuuteen
vainoojan lähestyessä!»
Kun hävitys on päättynyt ja sorto on lopussa,
kun maahanpolkijan aika on ohi,
silloin pystytetään jälleen Daavidin majaan
uskollisuuden lujittama valtaistuin
ja sillä istuu luotettava tuomari,
joka tuntee lain
ja toteuttaa oikeuden.
Jerusalemin torjuva vastaus
– Me olemme kuulleet Moabin ylpeydestä
– miten kopea se on ollut! –
ja sen ylimielisyydestä ja ylvästelystä,
pöyhkeydestä ja turhista puheista.
Siksi kaikki nyt valittelevat Moabissa,
koko Moab valittelee surkeuttaan.
Kir-Haresetin rypäleitä muistaessaan
se vaipuu maahan itkien, nyyhkyttäen,
sillä kuihtuneet ovat Hesbonin rinteiden tarhat
ja Sibman viiniköynnökset,
joiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen ruhtinaita.
Kerran ne ulottivat kasvunsa Jaeseriin,
haaroivat autiomaahan saakka
ja rönsyilivät yli meren.
Sen tähden minä itken Jaeserin kanssa,
itken Sibman viiniköynnöksiä.
Kyynelilläni minä juotan teidät kylläisiksi,
Hesbon ja Eleale,
sillä kesken korjuujuhlien riemun
on kajahtanut sotahuuto.
Tarhoista on korjattu pois ilo ja riemu,
viinitarhoista ei kantaudu riemuhuutoja,
viinikuurnissa ei poljeta rypäleitä,
ilon äänet ovat vaienneet.
Siksi minun sisimpäni valittaa kuin harppu
Moabin tähden,
minun sydämeni valittaa Kir-Haresetin tähden.
Mutta kun Moab uhrikukkulallaan
uuvuttaa itsensä juhlamenoissa
ja pyhäkössään suorittaa kaikki rukoukset,
se näkee vaivaa turhan tähden.
Tämän Herra on jo puhunut Moabista. Nyt hän sanoo vielä näin: »Kolmessa vuodessa – laskettuna tarkalleen kuin palkkasoturin päivät – Moabin mahti katoaa, sen väki vähenee olemattomiin, ja jäljelle jää vain arvoton, mitätön ripe.»
Rangaistus Syyrialle ja Israelille
Ennussana Damaskoksesta.
Näin käy: Damaskos ei enää ole kaupunki,
siitä on tullut rauniokasa.
Kaupungit, joita se hallitsi,
jäävät hylätyiksi,
ne jäävät karjalaumoille,
jotka makailevat siellä kenenkään häiritsemättä.
Efraim menettää suojamuurinsa,
Damaskos kadottaa kuninkuuden,
ja Syyrian jäännöksen valta sortuu kuin Israelin mahti
– näin sanoo Herra Sebaot.
Sinä päivänä
Jaakobin heimon mahti vaipuu
ja kuihtuu sen kukoistus ja hyvinvointi.
Sen käy kuin pystyssä seisovan viljan:
korjuumies tulee ja katkaisee tähkät.
Sen käy kuin Refaimin alangon pellon,
kun tähkänpoimijat ovat tehneet työnsä:
sinne jää jälkikeruuta varten
sen verran kuin ravisteltuun oliivipuuhun
– kaksi, kolme marjaa latvaan,
neljä, viisi sinne tänne oksiin.
Näin sanoo Herra, Israelin Jumala.
Sinä päivänä ihmisen silmät etsivät sitä joka hänet on luonut, kohti Israelin Pyhää kääntyy hänen katseensa. Ei hän enää käännä katsettaan alttareihin, omiin luomuksiinsa, sormiensa töihin, ei asera-paaluihin, ei suitsutusalttareihin.
Sinä päivänä teidän lujat kaupunkinne jäävät autioiksi,
yhtä autioiksi kuin ne kaupungit,
jotka hivviläiset ja amorilaiset hylkäsivät
paetessaan israelilaisten tieltä.
Ja kaikkialla on autius.
Sillä sinä, Israel,
olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa,
et ole muistanut turvakalliotasi.
Istuta vain edelleenkin istutuksiasi ihanille jumalille
ja kasvata vieraita köynnöksiä!
Sinä istutat ja saat ne heti versomaan,
sinä kylvät ja saat ne jo huomenna kukkimaan.
Mutta kun tauti puhkeaa,
sato jää sinulta nauttimatta,
eikä lääkettä kipuusi ole.
Pauhaava kansojen meri
Voi kansojen meren kohinaa!
Kumeana se pauhaa.
Voi kansanheimojen kuohuja!
Ne kohisevat kuin hyökyaallot,
ne jymisevät kuin suuret vedet.
Mutta kun Herra niille ärjäisee,
ne pakenevat maan ääriin.
Niitä ajetaan takaa,
niin kuin vuoriston tuuli ajelee akanoita,
ne kierivät niin kuin pallo-ohdakkeet myrskyssä.
Ilta on kauhuja täynnä,
aamun tullen ne ovat poissa.
Sellainen on ryöstäjiemme osa,
sellainen riistäjiemme arpa.
Nubian lähettiläät saavat Herralta vastauksen
Voi sinua, siipien sirinän maa,
sinä Nubian virtojen takainen maa!
Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin,
lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli.
– Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat!
Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne luo,
kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana,
oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan,
jonka maata virrat huuhtovat mukaansa.
Maanpiirin asukkaat,
te kaikki, joilla on asuinsijanne maan päällä,
katsokaa, milloin vuorille nostetaan merkkiviiri,
kuunnelkaa, milloin torven ääni kajahtaa!
Sillä näin on Herra minulle sanonut:
– Minä pysyn hiljaa ja katselen kaikkea asumuksestani
kuin väreilevä kuumuus kirkkaalla taivaalla
tai kuin auer elonkorjuun helteessä.
Mutta jo ennen korjuuaikaa, kun kukat ovat kukkineet
ja raakileet ovat näkyvillä, kypsymässä rypäleiksi,
köynnösten oksat katkaistaan vesurilla
ja rehevät versot revitään irti ja heitetään pois.
Ne jätetään lojumaan vuorten rinteille,
petolintujen ruoaksi
ja maan eläinten ravinnoksi.
Kesän yli viipyvät niiden äärellä petolintujen parvet,
ja kaikki maan eläimet elävät niiden äärellä yli talven.
Tulee aika, jolloin Herralle Sebaotille lähettää lahjoja kookaskasvuinen ja kiiltäväihoinen kansa, kansa, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevä, jalkojaan tömistävä kansa, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa. Ja tämän kansan lahjat tuodaan paikkaan, jonka pyhittää Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.
Egyptin koettelemukset
Ennussana Egyptistä.
Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle
keveästi kiitävällä pilvellä!
Hän saapuu Egyptiin,
ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään
ja Egyptin sydän jähmettyy.
– Minä kiihotan Egyptin Egyptiä vastaan,
ja he taistelevat mies miestä, veli veljeä vastaan,
kaupunki kaupunkia
ja kuningaskunta kuningaskuntaa vastaan.
Niin Egyptin miesten rohkeus murtuu.
Minä sekoitan heidän suunnitelmansa,
ja he anelevat neuvoa epäjumalilta ja haamuilta,
vainajahengiltä ja tietäjiltä.
Minä luovutan Egyptin maan tylyn herran käsiin,
ja ankara kuningas on hallitseva sitä,
sanoo Jumala, Herra Sebaot.
Ja Niilin vedet ehtyvät,
koko virta surkastuu ja kuivuu,
kanavien vesi alkaa lemuta,
virran haarat kuivuvat ja umpeutuvat,
kaislat ja ruo’ot ovat mustanaan täitä,
ja kaikki kaislikko Niilin varrella ja suistossa,
kaikki Niilin laakson viljava maa
kuivuu, lentää tuulen mukana jäljettömiin.
Niilin kalastajat valittavat ja murehtivat,
kaikki jotka heittävät koukkunsa virtaan
ja kaikki jotka leväyttävät verkkonsa veteen
katoavat joelta.
Pellavanviljelijät joutuvat kerjuulle,
kalpeiksi käyvät pellavanharjaajat ja kankaankutojat.
Egyptin purjeentekijät ovat luopuneet toivosta,
oluenpanijoiden mieli on maassa.
Soanin hoviherrat ovat totisesti mieltä vailla,
faraon järkevät neuvonantajat antavat järjettömiä neuvoja.
Kuinka he julkeavat sanoa faraolle:
»Minä olen viisaiden heimoa,
muinaiskuninkaiden perillinen»?
Missä nyt ovat nuo sinun viisaasi?
Eikö heidän nyt pitäisi kertoa ja ilmoittaa sinulle,
mitä Herra Sebaot on päättänyt Egyptin kohtaloksi?
Niin, Soanin hoviherrat ovat älyä vailla,
ja Memfiksen ylimykset elävät harhojen vallassa.
He johtavat maansa harhaan,
nuo Egyptin heimojen kulmakivet.
Herra on lähettänyt heihin hämmennyksen hengen.
Kaikilla toimillaan he johtavat Egyptin harhaan,
niin että se hoippuu kuin oksenteleva humalainen.
Sen vuoksi Egypti ei enää kykene tekemään mitään,
ei pää eikä häntä, ei palmunlatva eikä kaislanvarsi.
Sinä päivänä Egypti muuttuu naisen kaltaiseksi. Se säikkyy ja vapisee, kun Herra Sebaot heristää sille kättään. Niin Juuda saattaa Egyptin hämminkiin: aina kun Juudan maa mainitaan, egyptiläiset säikähtäen muistavat suunnitelman, jonka Herra Sebaot on laatinut Egyptin varalle.
Herra siunaa Egyptin, Assyrian ja Israelin
Sinä päivänä Egyptissä on oleva viisi kaupunkia, jotka puhuvat heprean kieltä ja vihkiytyvät Herran Sebaotin omiksi. Niiden joukossa on Ir-Heres.
Sinä päivänä Herralla on oleva alttari keskellä Egyptin maata ja pyhä kivi sen rajalla. Tämä on merkkinä ja todistaa Herrasta Sebaotista Egyptin asukkaille: kun he huutavat Herralta apua sortajia vastaan, hän lähettää heille auttajan, joka ajaa heidän asiaansa ja pelastaa heidät. Niin Herra tekee itsensä tunnetuksi Egyptissä. Sinä päivänä egyptiläiset oppivat tuntemaan Herran, ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrein ja tekevät hänelle uhrilupauksia ja täyttävät ne. Herra lyö lyömällä Egyptiä, mutta hän myös parantaa. Egyptiläiset kääntyvät Herran puoleen, ja hän kuulee heidän rukouksensa ja parantaa heidät.
Sinä päivänä avautuu valtatie Egyptistä Assyriaan, ja assyrialaiset tulevat käymään Egyptissä ja egyptiläiset Assyriassa, ja egyptiläiset ja assyrialaiset palvelevat yhdessä Herraa.
Sinä päivänä Israel kohoaa kolmanneksi Egyptin ja Assyrian rinnalle ja on siunauksena keskellä kaikkea maata. Herra Sebaot siunaa niitä kaikkia sanoen: »Siunattu olkoon kansani Egypti, siunattu kätteni luomus Assyria, siunattu minun oma kansani Israel!»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
