Päivän teksti

Daavidin jälkeläinen tuo oikeuden ja rauhan

 

Iisain kannosta nousee verso,

vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille oikean tuomion

ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla

ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.

Vanhurskaus on hänellä varustuksena

ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.

 

Silloin susi kulkee karitsan kanssa

ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä

ja pikkupoika on niiden paimenena.

Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään

kohti myrkkykäärmeen luolaa.

Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta

niin kuin meri on vettä tulvillaan.

Sinä päivänä

Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat,

hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

 

Suuren paluun päivä

 

Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä

vapauttaakseen kansansa jäännöksen

Assyriasta ja Egyptistä

ja Patrosista ja Nubiasta ja Elamista

ja Sinearista ja Hamatista,

tuodakseen kansansa takaisin

meren saarista ja kaukaisilta rannoilta.

Hän kohottaa merkkiviirin kansoille,

hän korjaa talteen Israelista pois ajetut

ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut

maailman neljältä kulmalta.

Efraimin kateus haihtuu,

Juudan katkeruus häviää.

Efraim ei enää kadehdi Juudaa,

eikä Juuda vainoa Efraimia.

Rinta rinnan he ryntäävät länteen, Filisteaan,

yhdessä he saalistavat idän heimojen alueilla,

heidän valtansa yltää Edomiin ja Moabiin,

ja ammonilaisista tulee heidän alamaisiaan.

 

Herra halkaisee Egyptin merenlahden

ja heristää kättään Eufratia kohden,

hän hajottaa sen polttavalla henkäyksellään

seitsemään uomaan,

joiden yli voi kulkea jalkojen kastumatta.

Niin avautuu valtatie

hänen kansansa jäännöksen kulkea

– sen, joka on jäljellä Assyriassa –

samalla tavalla kuin tie aukeni Israelille

sinä päivänä, jolloin se lähti Egyptin maasta.

 

Pelastuneitten kiitosvirsi

 

Sinä päivänä sinä sanot:

»Minä kiitän sinua, Herra.

Sinä olit minulle vihoissasi,

mutta vihasi väistyi

ja sinä lohdutit minua.

Ja niin Jumala on minun pelastajani.

Minä luotan häneen, en pelkää,

sillä Herra on minun väkeni ja voimani,

hän pelasti minut.»

Te saatte riemuiten ammentaa vettä

pelastuksen lähteistä.

Sinä päivänä te sanotte:

»Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa!

Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa,

julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen.

Laulakaa ylistystä Herralle,

valtaisat ovat hänen tekonsa!

Levitköön tieto niistä yli maanpiirin.

Huutakaa ja riemuitkaa, te Siionin asukkaat!

Suuri on Israelin Pyhä,

hän, joka on teidän keskellänne.»

 

Eri kansoja koskevia ennustuksia

13—23

 

Babylonin hetki on lähellä

 

Ennussana Babylonista. Tämän sai näyssä Jesaja, Amosin poika.

 

Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri,

korottakaa äänenne, huutakaa sotureille,

viittokaa heitä käymään sisälle

ylhäisten porteista.

Minä, Herra, olen antanut käskyn

sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt,

vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini.

Minun mahtini on heidän ylpeytenään.

Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä.

Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni,

kokoontuvien kansanheimojen ääni,

kokonaisten valtakuntien kohina!

Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.

Kaukaisesta maasta,

taivaanrannan ääreltä he saapuvat,

Herra ja hänen vihansa aseet,

hävittämään koko maan.

 

Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä.

Kaiken lyö Korkein maan tasalle.

Sen tähden herpoaa jokainen käsi

ja jokainen sydän jähmettyy.

Kaikki säikähtävät,

ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan,

he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,

katselevat hämmentyneinä toisiaan,

heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.

Herran päivä tulee ankarana,

täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa,

se muuttaa maan autioksi

ja hävittää sen syntiset asukkaat.

Taivaan tähdet ja tähtikuviot

kieltävät silloin valonsa loiston.

Pimeänä nousee aurinko,

eikä kuu säteile valoa.

 

Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan

ja jumalattomat synneistään.

Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä,

painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,

ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa,

vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.

 

Sen tähden taivaat järisevät

ja maa järkkyy sijoiltaan

Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi

hänen vihansa päivänä.

Kuin pakosalle ajetut gasellit,

kuin lampaat, joilla ei ole paimenta,

niin kukin karkaa oman kansansa luo

ja pakenee omaan maahansa.

Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään,

jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.

Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi

heidän silmiensä edessä,

heidän talonsa ryöstetään

ja naiset raiskataan.

 

Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset,

jotka eivät hopeaa huoli

eivätkä kultaa kumarra.

Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset.

Kohdun hedelmää he eivät sääli,

eivät armahda lasta.

Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun,

kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen,

kuten kävi Sodoman ja Gomorran,

jotka Jumala pyyhkäisi pois.

Koskaan siellä ei asuta,

se jää autioksi polvesta polveen.

Ei arabi pystytä sinne telttaansa,

ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.

Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät,

huuhkajat pesivät huoneissa,

strutsit ovat asettuneet taloksi

ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.

Sakaalit ulvovat sen palatseissa,

huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru.

 

Babylonin hetki on lähellä,

sen päivät ovat käyneet vähiin.

 

Israel palaa Herran maahan

 

Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin. Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.

 

Pilkkalaulu Babylonin kuninkaan kukistumisesta

 

Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta, sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun:

 

– Jo tuli loppu valtiaasta,

loppu sorrosta ja vainosta!

Herra taittoi jumalattomilta sauvan,

hallitsijoilta ruoskan,

joka raivon vallassa löi kansoja,

löi ja löi,

joka vallitsi kansoja vihansa voimalla

ja ahdisti niitä säästelemättä.

Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan,

riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.

Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi,

Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat:

»Nyt kun sinä makaat maassa,

ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»

 

Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä,

siellä odotetaan sinun tuloasi.

Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget:

kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia

ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita,

kaikki ovat nousseet istuimiltaan.

Kaikki he puhkeavat puhumaan

ja lausuvat sinulle:

»Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me,

olet yksi meistä.

Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi,

sinun harppujesi helkytys.

Sinun allasi ovat vuoteena madot,

sinun ylläsi peitteenä toukat.

Voi, sinä putosit taivaalta,

sinä Kointähti, sarastuksen poika!

Alas maahan sinut survaistiin,

sinä kansojen kukistaja.»

 

Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut:

»Minä tahdon nousta taivaisiin!

Minä pystytän valtaistuimeni

Jumalan tähtiä korkeammalle,

minä tahdon istua jumalten vuorella

kaukana pohjoisessa,

minä nousen pilviä ylemmäksi,

olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»

Mutta tuonelaan sinut on syösty,

sen pohjimmaiseen kuiluun.

Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan,

tuijottaa sinua ihmetellen:

»Tämäkö on se maailman järkyttäjä,

valtakuntien vapisuttaja,

joka hävitti maanpiirin autioksi

ja murskasi sen kaupungit

eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»

Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa

kukin omassa kammiossaan,

mutta sinut on viskattu kauas haudastasi

kuin kelvoton villiverso,

sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa

manalan kuilun pohjakivillä

kuin tallattu raato.

Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan,

koska olet hävittänyt maasi

ja tuhonnut kansasi.

Eikä kukaan enää koskaan mainitse

rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.

Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten

heidän isiensä syyllisyyden tähden!

Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan

ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.

 

Babylonin lopullinen autioituminen

 

Minä nousen Babylonia vastaan

– näin sanoo Herra Sebaot –

ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston,

perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.

Minä teen siitä villieläinten perintömaan

ja muutan sen kaislarämeiköksi

ja lakaisen sen pois tuhon luudalla

– näin sanoo Herra Sebaot.

 

Assyrian armeijan tuho

 

Näin on Herra Sebaot vannonut:

– Mitä minä suunnittelen, se toteutuu,

mitä minä päätän, se tapahtuu.

Olen päättänyt tuhota Assyrian omassa maassani.

Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi,

ja ies heltiää Israelin hartioilta

ja valjaat sen olkapäiltä.

Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita.

Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.

Kun Herra Sebaot on tehnyt päätöksen, kuka sen kumoaa?

Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?

 

Älä iloitse, Filistea!

 

Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:

 

– Älä iloitse, sinä Filistean maa,

vaikka kurittajasi ruoska on katkennut!

Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy,

ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.

 

Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät,

maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni.

Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään

ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.

 

Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki!

Luovu toivosta, koko Filistean maa!

Savupilvi vyöryy pohjoisesta,

vihollisjoukko lähestyy,

eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.

Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille?

Että Herra on laskenut Siionin perustukset

ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.

 

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.