Päivän teksti
Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat:
– Me syömme kyllä omaa leipäämme
ja pukeudumme omiin vaatteisiimme,
kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi
ja pääsemme naimattomuuden häpeästä.
Siionin pelastus
Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi – kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa. Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.
Laulu viinitarhasta
Ystävästäni minä tahdon laulaa,
laulun rakkaasta ystävästäni
ja hänen viinitarhastaan.
Ystävälläni oli viinitarha
hedelmällisellä rinnemaalla.
Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä
ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä,
hän rakensi sen keskelle vartiotornin
ja louhi kallioon viinikuurnan.
Hän odotti makeiden rypäleiden satoa,
mutta tarha kasvoi villimarjoja.
Ja nyt, Jerusalemin asukkaat
ja Juudan miehet,
ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!
Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni?
Mitä jäi tekemättä?
Minä odotin siltä rypäleitä,
miksi se kasvoi villimarjoja?
Nyt kerron teille,
mitä teen viinitarhalleni.
Minä revin aidan sen ympäriltä,
ja se jää eläinten laitumeksi,
minä hajotan sen muurin,
ja se jää kaikkien tallattavaksi.
Minä jätän tarhani hylkymaaksi.
Sitä ei enää kitketä, ei karsita,
siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa.
Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.
Herran Sebaotin viinitarha
on Israelin kansa
ja Juudan heimo se köynnös,
josta hän iloitsi.
Hän odotti oikeuden valtaa,
mutta kaikki oli mielivaltaa,
hän tahtoi vanhurskasta hallitusta,
mutta kuuli vain katkeraa valitusta.
Voi teitä!
Voi niitä, jotka liittävät talon taloon
ja yhdistävät pellon peltoon,
kunnes koko maa on yksin heidän
eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.
Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:
– Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,
suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.
Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä,
ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.
Voi niitä, jotka jo ani varhain
lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa,
niitä, jotka viinistä hehkuvina
valvovat yömyöhään!
Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut,
viini virtaa heidän pidoissaan.
Herran tekoja he eivät huomaa,
eivät näe hänen kättensä töitä.
Sen tähden minun kansani viedään pois maastaan,
ennen kuin kukaan arvaakaan.
Sen ylhäiset kuolevat nälkään
ja köyhä kansa nääntyy janoon.
Ja niin tuoni on levittänyt kitansa
ja avannut kurkkunsa ammolleen.
Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset,
remuava joukko ja juhlien humu.
Ihminen joutuu nöyrtymään,
miehen on pakko kumartua,
ja ylpeät silmät painuvat maahan.
Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa oikeutta,
pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista tuomioistaan.
Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan
ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.
Voi niitä,
jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,
jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat vankkureita.
He sanovat:
»Pian nyt!
Pankoon Herra heti toimeksi mitä aikoo,
niin saamme sen nähdä!
Käyköön nyt tässä toteen
Israelin Pyhän suunnitelma,
niin saamme sen kokea!»
Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi
ja hyvää pahaksi!
Pimeyden he kääntävät valoksi
ja valon pimeydeksi,
karvaan makeaksi
ja makean karvaaksi.
Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään
ja omasta mielestään ovat perin viisaita!
Voi niitä, jotka ovat sankareita
viiniruukun ääressä,
niitä, jotka ovat väkeviä
juomien sekoittajina!
Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi.
Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.
Herran viha
Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen,
niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,
niin lahoavat heidän juurensa
ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.
He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt
ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.
Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä,
hän kohottaa kätensä ja lyö.
Vuoret järähtelevät,
ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla.
Vieläkään ei väistynyt Herran viha,
hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.
Kaukainen kansa saapuu rankaisijaksi
Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle kansalle,
maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,
ja nopeasti he rientävät sieltä.
Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,
kukaan heistä ei nuku eikä torku.
Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,
eikä kenenkään kengästä katkea hihna.
Heidän nuolensa ovat teroitetut
ja kaikki jousensa jännitetyt,
hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii
ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.
He ärjyvät kuin jalopeurat,
heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,
joka karjahtaen sieppaa saaliin
ja raahaa sen mukanaan
kenenkään uskaltamatta asettua tielle.
Sinä päivänä se kaukainen kansa
ärjyen uhkaa tätä maata,
kohisten kuin meri.
Mihin katseesi luotkin,
vain pimeyttä ja ahdistusta.
Valo on kadonnut synkkiin pilviin.
Kutsumusnäky
Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät. He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!
Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.
Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun!
Minulla on saastaiset huulet,
ja saastaiset huulet on kansalla,
jonka keskellä elän,
ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,
Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi,
sinun syyllisyytesi on poissa
ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän?
Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
– Tässä olen, lähetä minut!
Hän sanoi:
– Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.
Paaduta tämän kansan sydän,
sulje sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi
eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.
Minä kysyin:
– Kuinka pitkäksi aikaa, Herra?
Hän vastasi:
– Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla
ja talot tyhjillään,
kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius.
Herra vie ihmiset kauas,
ja tyhjänä leviää hylätty maa.
Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa,
vielä sekin raastetaan maasta,
kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi.
Mutta puustakin jää kanto,
ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.
Ahas saa rohkaisevan sanoman
Siihen aikaan, kun Ahas, Jotamin poika, Ussian pojanpoika, oli Juudan kuninkaana, Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah, Remaljan poika, lähtivät sotaretkelle kohti Jerusalemia mutta eivät voineet valloittaa sitä. Kun Daavidin valtakunnassa saatiin kuulla, että syyrialaiset olivat leiriytyneet Efraimin alueelle, vavahti jokainen sydän, niin kuninkaan kuin kansankin, niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.
Silloin Herra sanoi Jesajalle: »Mene poikasi Sear-Jasubin kanssa tapaamaan Ahasia. Hän on Yläaltaan kanavan päässä Pesijänkentän tiellä. Sano hänelle: Pysy rauhallisena, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa säiky noita kahta savuavaa kekälettä – älä pelkää Resinin ja hänen syyrialaistensa tai Remaljan pojan vihaa. Syyria on kyllä suunnitellut pahaa sinun varallesi, niin myös Efraim ja sen pää Remaljan poika. He ovat sanoneet: ’Nyt hyökkäämme Juudaan ja saatamme sen kauhun valtaan! Kaappaamme sen ja asetamme sinne kuninkaaksi Tabelin pojan.’
Mutta Herra Jumala sanoo näin:
– Ei se onnistu, ei niin tule käymään.
Sillä Syyrian päänä on vain Damaskoksen kaupunki,
ja Damaskoksen päänä on vain Resin.
Kuusikymmentäviisi vuotta vielä,
ja Efraim on murskattu,
se ei enää ole mikään kansa.
Efraimin pää on vain Samarian kaupunki,
ja Samarian pää on vain Remaljan poika.
Ellette usko,
te ette kestä.»
Hänen nimensä on Immanuel
Herra puhui jälleen Ahasille ja sanoi hänelle: »Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.» Mutta Ahas vastasi: »En pyydä. En pane Herraa koetukselle.»
Niin Jesaja sanoi:
»Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä? Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel* . Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän. Mutta ennen kuin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, autioituvat ne maat, joita sinä nyt pelkäät noiden kahden kuninkaan vuoksi. Herra lähettää sinulle ja kansallesi ja omalle suvullesi ajan, jollaista ei ole ennen koettu, ei sitten sen päivän, jolloin Efraim erosi Juudasta – hän lähettää Assyrian kuninkaan.
Muukalaisten hyökkäys ja maan rappio
– Niinä päivinä
Herra viheltää tänne kärpäset,
Egyptin kärpäset Niilin ääriltä
ja mehiläiset Assyrian maasta,
ja ne tulevat ja asettuvat kaikkialle,
puronrotkojen seinämille ja kallionhalkeamiin,
orjantappurapensaikkoihin ja juottopaikoille.
Niinä päivinä
Herra ajaa teiltä hiukset ja häpykarvat
partaveitsellä, joka on palkattu Eufratin takaa.
Se veitsi on Assyrian kuningas,
ja se vie teiltä parrankin.
Niinä päivinä
maamies pitää vain yhtä lehmää ja paria vuohta,
mutta ne lypsävät niin ylen määrin,
että hän saa ravintonsa niistä.
Niin, maitoa ja hunajaa he saavat syödä,
kaikki, jotka ovat jäljellä maassa.
Niinä päivinä kasvavat viinitarhat
– myös tuhannen hopeasekelin arvoiset
tuhannen köynnöksen tarhat –
orjantappuraa ja ohdaketta.
Jousi ja nuolet mukana sinne on mentävä,
kun koko maa on täynnään orjantappuraa ja ohdaketta.
Niille vuorenrinteille,
joita nyt kuokitaan ja viljellään,
ei silloin kukaan mene:
ne kasvavat yltyleensä orjantappuraa ja ohdaketta.
Ne jäävät härkien laidunmaiksi,
ja lampaat polkevat niitä.»
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
