Päivän teksti
Mies:
Rakkaani, kihlattuni!
Minä tulen puutarhaani
ja poimin mirhani ja balsamini,
avaan hunajakennoni ja syön hunajan,
juon viinini ja maitoni.
Muut:
Syökää, ystävät!
Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset!
Toivon ja pettymyksen yö
Neito:
Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi.
Kuulin koputusta – rakkaani tulee!
Mies:
Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani,
pieni kyyhkyni, kaikkeni!
Tukkani on kasteesta märkä,
yön pisarat noruvat hiuksiltani.
Neito:
Minä jo ehdin riisua vaatteeni –
miksi pukeutuisin uudelleen?
Jalkanikin jo pesin –
miksi tahraisin ne taas?
Neito:
Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta,
ja sydämeni hypähti.
Minä nousin avaamaan rakkaalleni,
ja käteni helmeilivät mirhaa,
sulaa mirhaa oli minun sormissani
ja oven salvassa.
Minä avasin armaalleni,
mutta hän oli mennyt.
Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa!
Minä etsin häntä, mutta en löytänyt,
minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut.
Vastaani tuli vartijoita
öisellä kierroksellaan.
He löivät minut mustelmille
ja repivät huivin yltäni,
kaupungin vartiomiehet!
Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä:
Jos löydätte hänet, jota rakastan,
mitä sanotte hänelle?
Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!
Tällainen on minun rakkaani
Muut:
Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi,
sinä naisista kaunein?
Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista,
kun noin meitä vannotat?
Neito:
Minun rakkaani on komea ja verevä,
hän erottuu tuhansien joukosta!
Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta,
hänen kiharansa ovat korpinmustat,
tuuheat kuin taatelin kukinnot.
Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä,
jotka lepäävät puron äärellä,
kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään
istuvat maljan reunalla.
Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha,
tuoksuvat kuin voiderasia,
hänen huulensa ovat liljankukat,
niillä helmeilee kirkas mirha.
Hänen käsivartensa ovat kultatangot,
Tarsisin kivillä kirjaillut.
Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi,
jota peittävät safiirit.
Hänen säärensä ovat marmoripylväät,
kultajalustalle pystytetyt.
Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret,
ylväs kuin setripuu.
Hänen suunsa maistuu makealta –
kaikki hänessä houkuttaa!
Tällainen on minun rakkaani,
tällainen on minun ystäväni,
Jerusalemin tytöt!
Rakkaani on minun, minä olen hänen
Muut:
Minne on rakkaasi mennyt,
sinä naisista kaunein?
Minne on rakkaasi lähtenyt?
Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!
Neito:
Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
Sinun silmäsi lumoavat minut
Mies:
Kalleimpani!
Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,
ihana kuin Jerusalem,
pelottava kuin sotajoukon viirit.
Käännä silmäsi pois,
ne lumoavat minut!
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vedestä nousevat lampaat.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
Vain yksi on minulle rakas
Mies:
Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,
olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa
ja nuoria neitoja luvuton joukko –
yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,
emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.
Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,
kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
»Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko,
hän on kaunis kuin kuu,
sädehtivä kuin päivänpaiste,
pelottava kuin sotajoukon viirit.»
Sulamin neito tanssii
Neito:
Menin pähkinätarhaan,
menin ihailemaan laakson vehreyttä,
katsomaan, joko viiniköynnös versoo,
joko kukkii granaattiomenapuu.
Miten minun kävikään?
Tunteeni saivat minussa vallan,
ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!
Muut:
Tule takaisin, tule, Sulamin neito!
Tule, anna meidän ihailla sinua!
Neito:
Mitä ihmeellistä minussa on,
Sulamin tytössä,
kahden joukon keskellä tanssivassa?
Sinä hurmaat kuninkaatkin
Mies:
Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat,
sinä jalosukuinen neito!
Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut,
kuin taitajan muovaamat taokset.
Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja –
olkoon se täynnä mausteviiniä!
Sinun vatsasi on vehnäkumpu,
liljoilla ympäröity.
Rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset.
Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni,
silmäsi ovat Hesbonin lammikot,
Bat-Rabbimin portin vedet.
Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni,
joka tähystää kohti Damaskosta.
Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel,
sinun tukkasi aaltoilee purppuravirtana,
se hukuttaa kuninkaatkin!
Rakkauden palmupuu
Mies:
Miten kaunis, miten ihana oletkaan,
rakastettuni, riemuni!
Sinun vartalosi on kuin palmupuu,
sinun rintasi ovat sen tertut.
Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen,
sen hedelmiin minä tartun!
Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi,
hengityksessäsi on omenan tuoksu,
sinun suusi maistuu jalolta viiniltä,
joka kiihdyttää rakkauttani
ja kostuttaa uinuvien huulet.
Neito:
Minä olen rakkaani oma,
minuun hän tuntee halua!
Tule kedolle, rakkaani!
Neito:
Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle,
tule hennapensaiden keskelle yöksi!
Aamulla lähdemme viinitarhoihin
katsomaan, joko viiniköynnös versoo
ja nuput aukenevat,
joko kukkii granaattiomenapuu.
Siellä annan sinulle rakkauteni.
Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan,
kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme,
uudet ja vanhat.
Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!
Olisitpa oma veljeni!
Neito:
Olisitpa oma veljeni,
äitini imettämä!
Saisin suudella sinua kun kohtaamme,
eikä kukaan moittisi minua.
Saisin ottaa sinut mukaani,
saisin viedä sinut äitini taloon.
Siellä sinä opastaisit minua
ja minä antaisin juodaksesi maustettua viiniä
ja granaattiomenoitteni mehua.
Hänen vasen kätensä on pääni alla,
hänen oikea kätensä hyväilee minua.
Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt:
älkää häiritkö rakkauttamme,
älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
Rakkaus on väkevä kuin kuolema
Muut:
Kuka tuolta tulee? Kuka saapuu autiolta kedolta
rakastettuunsa nojaten?
Neito:
Omenapuun alla minä herätin rakkautesi,
siellä, missä sinä sait alkusi,
siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat
rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Veljet kiusoittelevat sisartaan
Muut:
Meillä on pikkusisar,
jolla ei vielä ole rintoja.
Mitä me teemme sisarellemme,
kun häntä aletaan kysellä?
Jos hän olisi muuri,
hopeasakaroin sen varustaisimme!
Jos hän olisi ovi,
vahvistaisimme sen setrilaudoin.
Neito:
Muuri minä olenkin,
ja rintani ovat kuin tornit!
Mutta kun rakastettuni tulee,
olen antautumaan valmis.
Salomolla oli viinitarha
Mies:
Salomolla oli viinitarha
Baal-Hamonissa.
Sen hedelmistä maksaisi kuka vain
tuhat sekeliä hopeaa,
ja siksi kuningas
pani sinne vartijat.
Minun yksin on oma viinitarhani.
Pidä tuhantesi, Salomo!
Vartijoillekin anna parisataa!
Tule, rakkaani!
Mies:
Rakkaani, puutarhan kukka,
kaikki odottavat kutsuasi.
Kutsu minut!
Neito:
Tule, rakkaani!
Riennä kuin gaselli,
kuin nuori peura
tuoksuville vuorille!
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
