Talon vanha isäntä veistelee kirvesvartta. Kesän turistikausi on alussa ja isäntä juttelee itsekseen:
”On taas se kesä. Taas niitä turistejakin alkaa tulla. Enhän minä ole kuullut mitään enää viiteen vuoteen, mutta on minulla heidän käyttäytymisensä niin hyvin muistissa, että osaan vastata kuulemattakin. Tuossa ne ensin pyörii ihan eksyksissä. Kun ne ovat aikansa pyörineet, niiltä hajoaa auto.
Sitten ne tulevat pyytämään apua ja aloittavat olevinaan kohteliaasti kysymällä, että mitäs se vaari tekee? No kirvesvarttahan minä. Sitten ne heittäytyy jo vallan kohteliaiksi ja kysyy, että onko se vaari vanhakin? No, 80 vuotta sitä tuli täytettyä.
Sitten ne pääsee jo asiaan ja kysäisevät, että kun tuo autokin hajosi, niin tarvitsisi saada siihen vähän vettä. No kaivostahan sitä saapi, mutta varokaa, se on vähän laho. Sitten ne rupeaa epäilemään, että jos se auto ei liikukaan enää ollenkaan, niin olisiko vaarilla traktoria, että sen saisi hinattua korjaamolle. No, tuollahan se, navetan takana, lantakasan alla, puskurit ruosteessa. Tuskin enää liikahtaakaan.
He vallan kauhistuvat ja kysäisevät, että olisiko talossa sitten hevosia? No, olihan minulla kaksi: Länkisääri ja Umpiluinen. Kun toinen kuoli, vein sen makkaratehtaalle. Toinen on tuolla korpikylällä tukkeja ajamassa. Nyt ne vasta kauhuissaan ovatkin. Keskellä erämaata, auto rikki. Kysyvät sitten, että onkohan täällä edes puhelinta? No, eihän minulla sellaisia nykyaikaisuuksia. Mutta tuolla lahden takana Möttösen Kallella on, sitä minä ainakin käytän.
Nyt he ovat sitten aivan kauhuissaan, kun kävelymatkaakin on ainakin pari kilometriä. Eihän sellaista nykyajan ihminen jaksa kävellä. Kysyvät vielä, että oisko isännällä antaa syömistä? No, jääkaapistahan sitä saapi. Ihan vapaasti vaan. Sitten ne rohkenee pyytää, että lähtiskö isäntä mukaan sinne Kallen luo tietä näyttämään? Ja ainahan minä näyttää voin.” Vaari jatkaa itsekseen mumisemista.
Sitten paikalle saapuu turisti.
Turisti: Päivää.
Isäntä: Kirvesvartta.
Turisti: Onkos isäntä istunut siinä pitkäänkin?
Isäntä: 80 vuotta
Turisti: Onkos talossa venettä?
Isäntä: Tuolla etupihalla kaivossa, mutta varokaa, se voipi olla laho.
Turisti: Onkos talossa emäntää?
Isäntä: Tuollahan se on navetan takana, lantakasan alla, puskurit ruosteessa. Tuskin se enää
liikahtaakaan.
Turisti: No, olisiko talossa tyttäriä?
Isäntä: Olihan minulla kaksi: Länkisääri ja Umpiluinen. Kun toinen kuoli, vein sen
makkaratehtaalle, toinen on tuolla korpikylällä tukkeja ajamassa.
Turisti: Onkohan täällä edes vessaa missään?
Isäntä: Eihän minulla sellaisia nykyaikaisuuksia. Mutta tuolla lahden takana Möttösen Kallella
on, sitä minäkin aina käytän.
Turisti: Mistäs tuommoisia miehiä oikein tulee?
Isäntä: Jääkaapistahan sitä, ihan vapaasti vain.
Turisti: Kukas tässä on hullu, sinä vai minä?
Isäntä: Minä voin lähteä näyttämään …
Isäntä nousee seisomaan kirveen varsi kainalossa. Turisti säikähtää ja pinkaisee karkuun.