Päivän teksti
Daavidin voittolaulu
Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
– Herra, sinä päästit minut turvaan,
sinä olet vuorilinnani.
Jumalani, sinuun minä turvaudun,
sinä olet kallio,
olet kilpeni, pelastukseni sarvi,
olet vuori ja turvapaikka.
Sinä olet pelastajani,
sinä autat minut turvaan vainoojilta.
Kun kutsun Herraa, ylistettyä,
saan avun vihollisiani vastaan.
Kuoleman aallokko saartoi jo minut,
turmion pyörteet minua kauhistivat,
tuonelan paulat vangitsivat minut,
näin edessäni kuoleman ansat.
Silloin huusin hädässäni Herraa,
minä kutsuin apuun Jumalaani.
Ääneni kantautui hänen temppeliinsä,
ja hän kuuli minun huutoni.
Maa tärisi ja järkkyi,
taivaan pilarit vavahtelivat,
hänen vihansa sai ne horjumaan.
Hänen sieraimistaan nousi savu
ja kaikennielevä liekki hänen suustaan,
se suitsusi hiilten hehkua.
Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas
pimeä pilvi jalkojensa alla,
hän lensi kerubi ratsunaan
ja kiiti tuulen siivin.
Hän teki majakseen pimeyden,
sateiden lähteen, raskaat pilvet.
Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
Herra jylisi taivaasta,
Korkein antoi äänensä kaikua,
hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,
hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
Merten lähteet paljastuivat
ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,
kun Herra nuhteli merta,
kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen,
sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,
sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
Minä olen kulkenut Herran teitä
enkä ole luopunut Jumalasta.
Hänen käskynsä ovat alati mielessäni,
minä noudatan aina hänen lakejaan.
Olen ollut vilpitön hänen edessään
ja varonut lankeamasta syntiin.
Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta,
koska olen puhdas hänen edessään.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,
vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,
puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat,
mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.
Sinä, Herra, olet lamppuni.
Sinä tuot pimeyteeni valon.
Sinun avullasi ryntään yli vallien,
Jumalani avulla hyppään muurien yli.
Jumalan ohjeet ovat täydelliset,
Herran sana on kirkas ja puhdas.
Kuin kilpi hän suojaa niitä,
jotka hakevat hänestä turvaa.
Kuka on Jumala, jollei Herra,
kuka turvamme, jollei Jumalamme?
Jumala on luja linnani.
Hän tekee tieni suoraksi,
hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat
ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
Hän opettaa käteni sotimaan,
käsivarteni jännittämään jousta.
Herra, sinä asetut kilveksi eteeni,
sinun apusi vahvistaa minut,
sinä teet varmoiksi askeleeni,
polveni eivät horju.
Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät,
palaan vasta kun heitä ei enää ole,
minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse.
He sortuvat jalkojeni alle.
Sinulta saan voiman taisteluun,
vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
Sinä ajat viholliseni pakoon,
ja minä teen heistä lopun.
He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta,
he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
Minä murskaan heidät maan tomuun,
poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.
Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi,
asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita.
Kansat, joita en tuntenut,
ovat nyt valtani alla.
Muukalaiset liehittelevät minua,
he tottelevat jo ennen kuin käsken,
heidän voimansa on hervonnut,
vavisten he tulevat ulos linnoistaan.
Herra elää!
Kiitetty olkoon puolustajani,
ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
Jumala kostaa puolestani
ja alistaa kansat valtani alle,
hän pelastaa minut vihollisteni käsistä
ja antaa voiton vihamiehistäni,
vainoojista hän minut päästää.
Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä,
laulan kiitosta sinun nimellesi.
Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan,
sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut,
Daavidille ja hänen suvulleen,
nyt ja aina.
Daavidin viimeiset sanat
Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat:
– Näin sanoo Daavid, Iisain poika,
näin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut,
Jaakobin Jumalan voideltu,
hän, jota Israelin laulut ylistävät:
Herran henki puhuu minun kauttani,
hänen sanansa on minun kielelläni.
Israelin Jumala on puhunut,
Israelin turvakallio on minulle lausunut:
»Joka oikeamielisenä hallitsee ihmisiä,
joka hallitsee heitä Jumalaa peläten,
hän sädehtii niin kuin pilvetön aamu
auringonnousun aikaan,
kun ruoho valon loisteessa
versoo maasta sateen jälkeen.»
Eikö näin ole Jumalan edessä minun sukuni laita?
Hän on solminut kanssani ikuisen liiton,
hyvin säädetyn, kestävän ja lujan.
Mikä on minulle avuksi ja mitä toivon,
sen kaiken hän sallii menestyä.
Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet,
jotka viskataan pois,
joita kukaan ei ota käteensä.
Niihin kosketaan vain raudalla ja keihäänvarrella.
Tulenliekeissä ne poltetaan.
Daavidin soturit
Nämä ovat Daavidin parhaiden soturien nimet:
Hakmonilainen Isboset, kolmesta suurimmasta soturista ensimmäinen. Hänen raivoisa sotakirveensä kaatoi yhdellä kertaa kahdeksansataa miestä.
Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Kun israelilaiset lähtivät pakoon, hän pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pääsivät suoraan ryöstämään kaatuneita.
Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä, mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.
Kolmenkymmenen päällikön joukosta lähti kerran kolme Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leirissä Refaiminlaaksossa. Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli etuvartionsa Betlehemissä. Daavid tuli lausuneeksi: »Toisipa joku minulle vettä siitä kaivosta, joka on Betlehemin portilla!» Nuo kolme soturia tunkeutuivat silloin filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettä ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonutkaan juoda, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle. Hän sanoi: »Herra minua varjelkoon juomasta tätä! Tämähän on kuin niiden miesten verta, jotka ovat hakeneet sen henkensä uhalla.» Eikä hän suostunut juomaan. Tällaisia tekoja tekivät nuo kolme sankaria.
Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi kolmesataa miestä, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla. Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkain, ja hän oli heidän päällikkönsä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja.
Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan. Hän surmasi myös erään isokokoisen egyptiläisen. Tällä oli kädessään keihäs, ja Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan, tempasi häneltä keihään ja tappoi hänet sillä. Tällaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla. Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkaimpia, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.
Noiden kolmenkymmenen joukossa oli myös Asael, Joabin veli, sekä betlehemiläinen Elhanan, Dodon poika, harodilainen Samma, harodilainen Elika, peletiläinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika, anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai, ahoahilainen Salmon, netofalainen Mahrai, netofalainen Heleb, Baanan poika, Ittai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta, pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hiddai, bet-arabalainen Abi-Albon, bahurimilainen Asmavet, saalbonilainen Eljahba, gunilainen Jasen, hararilainen Jonatan, Samman poika, ararilainen Ahiam, Sararin poika, Elifelet, Ahasbain poika, maakalainen Hefer, gilolainen Eliam, Ahitofelin poika, karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai, sobalainen Jigal, Natanin poika, gadilainen Bani, ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja, jeteriläinen Ira, jeteriläinen Gareb ja heettiläinen Uria, kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.
Daavid toimittaa väenlaskun
Herra vihastui jälleen Israeliin, ja yllyttääkseen Daavidia kansaa vastaan hän sanoi: »Mene ja laske Israelin ja Juudan väki.» Kuningas sanoi sotaväkensä päällikölle Joabille: »Käykää läpi kaikki Israelin heimot Danista Beersebaan asti ja tarkastakaa väki, niin että saan tietää sen luvun.» Joab vastasi: »Herra, sinun Jumalasi, kasvattakoon väen satakertaiseksi, olipa se nyt minkä kokoinen tahansa, ja saakoon herrani ja kuninkaani omin silmin nähdä näin tapahtuvan. Mutta miksi sinä tällaista haluat?» Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli antanut Joabille ja sotaväen päälliköille.
Joab lähti sotaväen päälliköiden kanssa kuninkaan luota laskemaan Israelin väkeä. He kulkivat Jordanin yli, tulivat ensin Aroeriin ja jokilaakson keskellä olevaan kaupunkiin ja jatkoivat sieltä matkaa kohti Gadia ja Jaeseria. Sieltä he kulkivat Gileadiin ja heettiläisten alueelle Kadesiin, saapuivat Daniin ja kääntyivät Sidoniin. He kävivät Tyroksen linnoituksessa ja kaikissa hivviläisten ja kanaanilaisten kaupungeissa ja lähtivät sitten Juudan Negeviin päin, kohti Beersebaa.
Kierreltyään kaikkialla maassa he palasivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua Jerusalemiin. Joab ilmoitti kuninkaalle väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miekkamiehiä kahdeksansataatuhatta, Juudassa viisisataatuhatta.
Laskettuaan väen Daavid sai piston sydämeensä. Hän sanoi Herralle: »Tämä tekoni oli suuri synti. Herra, anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi.»
Kun Daavid aamulla nousi, oli hänen näkijälleen, profeetta Gadille, tullut näin kuuluva Herran sana: »Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: ’Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.’» Gad tuli kertomaan tämän Daavidille ja sanoi: »Tahdotko, että maahasi tulee seitsemän nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan vihamiehiäsi, jotka ajavat sinua takaa? Vai annatko ruton tulla maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti.» Daavid vastasi Gadille: »Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.»
Niin Herra antoi Israeliin tulla ruton, jota kesti siitä aamusta hänen säätämäänsä hetkeen asti. Kansaa kuoli Danista Beersebaan seitsemänkymmentätuhatta henkeä. Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuodakseen hävityksen sinne, Herra katui tuhotyötä ja sanoi enkelille, joka hävitti kansaa: »Jo riittää. Laske kätesi.» Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.
Nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: »Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun.» Silloin Gad tuli Daavidin luo ja sanoi hänelle: »Mene jebusilaisen Araunan puimatantereelle ja pystytä sinne alttari Herralle.» Daavid teki kuten Gad oli sanonut ja lähti paikalle, jonka Herra oli määrännyt.
Kun Arauna katsahti alas rinteelle, hän näki kuninkaan ja kuninkaan miesten olevan tulossa. Hän lähti heitä vastaan ja heittäytyi maahan kuninkaan eteen. Arauna kysyi: »Minkä vuoksi herrani ja kuninkaani tulee palvelijansa luo?» Daavid vastasi: »Ostamaan sinulta puimatannerta. Aion rakentaa siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta.» Arauna sanoi Daavidille: »Herrani ja kuninkaani voi uhrata mielensä mukaan. Tässä on härkiä polttouhriksi ja puimarekiä ja härkien ikeitä polttopuiksi. Kaiken tämän Arauna antaa sinulle, kuningas.» Ja hän jatkoi: »Herra, sinun Jumalasi, täyttäköön toiveesi!» Mutta kuningas vastasi: »Ei, minä ostan sinulta kaiken täydestä hinnasta. Minä en uhraa Herralleni ja Jumalalleni ilmaiseksi saatuja polttouhreja.»
Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
