Päivän teksti
Tola ja Jair tuomareina
Abimelekin kuoltua tuli Israelin pelastajaksi Isaskarin heimoon kuuluva Tola, Puan poika ja Dodon pojanpoika. Hän asui Samirissa, Efraimin vuoristossa. Hän oli Israelissa tuomarina kaksikymmentäkolme vuotta, ja hänet on haudattu Samiriin.
Hänen jälkeensä tuli Israelin tuomariksi gileadilainen Jair, joka oli tuomarina kaksikymmentäkaksi vuotta. Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla, ja heillä oli Gileadissa kolmekymmentä kaupunkia. Niitä nimitetään vielä tänäkin päivänä Jairin leirikyliksi. Jair on haudattu Kamoniin.
Ammonilaiset ahdistavat Israelia
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä aramealaisten, foinikialaisten, moabilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran ja lakkasivat palvelemasta häntä. Silloin Herra vihastui israelilaisiin ja jätti heidät filistealaisten ja ammonilaisten käsiin. Siitä alkaen nämä vainosivat ja sortivat kahdeksantoista vuoden ajan kaikkia niitä israelilaisia, jotka asuivat Jordanin itäpuolella Gileadissa, amorilaisten maassa. Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli ja kävivät Juudan, Benjaminin ja Efraimin heimojen kimppuun. Näin Israel joutui suureen ahdinkoon.
Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: »Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, olemme hylänneet Jumalamme ja palvelleet baaleja.» Herra vastasi israelilaisille: »Kun egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, foinikialaiset, amalekilaiset ja maonilaiset sortivat teitä ja te huusitte minua avuksenne, minä pelastin teidät heidän käsistään. Mutta te hylkäsitte minut ja ryhdyitte palvelemaan muita jumalia. Siksi minä en enää pelasta teitä. Menkää huutamaan avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Ne saavat pelastaa teidät, kun olette hädässä.»
Israelilaiset sanoivat Herralle: »Me olemme tehneet syntiä. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät.» Israelilaiset luopuivat vieraista jumalistaan ja palvelivat jälleen Herraa. Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä.
Jefta valitaan gileadilaisten päälliköksi
Ammonilaiset kokosivat sotajoukon ja pystyttivät leirinsä Gileadin alueelle. Silloin myös israelilaiset kokoontuivat, ja he leiriytyivät Mispaan. Gileadilaiset ja heidän päällikkönsä sanoivat toisilleen: »Se, joka ensimmäisenä lähtee taisteluun ammonilaisia vastaan, on tästedes kaikkien gileadilaisten päämies.»
Gileadilainen Jefta oli urhea soturi. Hän oli erään porton ja Gilead-nimisen miehen poika. Gileadilla oli poikia myös vaimonsa kanssa. Aikuisiksi tultuaan pojat ajoivat Jeftan pois ja sanoivat hänelle: »Sinulle ei kuulu perintöosaa isämme omaisuudesta, sillä sinä olet vieraan naisen poika.» Jefta pakeni veljiään Tobin maahan ja asettui sinne asumaan. Siellä hänen ympärilleen kokoontui joutilaita miehiä, jotka seurasivat häntä hänen retkillään.
Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset aloittivat sodan israelilaisia vastaan. Heidän hyökättyään israelilaisten kimppuun gileadilaisten vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Tobin maasta. He sanoivat Jeftalle: »Tule päälliköksemme, että voimme käydä sotaa ammonilaisia vastaan.» Mutta Jefta vastasi: »Tehän halveksitte minua ja olette karkottaneet minut isäni kodista. Miksi te tulette minun luokseni nyt, kun olette pulassa?» Vanhimmat sanoivat hänelle: »Me käännymme puoleesi, että lähtisit meidän mukaamme taistelemaan ammonilaisia vastaan. Me tahdomme sinut kaikkien gileadilaisten johtajaksi.» Jefta sanoi gileadilaisten vanhimmille: »Te siis viette minut takaisin kotiin sotimaan ammonilaisia vastaan? Teettekö minusta johtajanne, jos Herra antaa minun voittaa heidät?» He vastasivat: »Sen lupaamme. Olkoon Herra todistajanamme!» Niin Jefta lähti heidän mukaansa. Kansa nimitti hänet johtajakseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti sopimuksen sanat Herran edessä Mispassa.
Neuvottelut ammonilaisten kanssa
Jefta lähetti sananviejiä kysymään ammonilaisten kuninkaalta: »Mitä me olemme tehneet, kun tunkeudut maahamme?» Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan miehille: »Käyn sotaa siksi, että tullessaan Egyptistä Israel valloitti minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin saakka. Luovuta nyt suosiolla nuo alueet minulle takaisin.»
Jefta lähetti uudelleen sananviejiä ammonilaisten kuninkaan luo sanomaan hänelle:
»Näin sanoo Jefta:
»Israel ei ole valloittanut moabilaisten eikä ammonilaisten maata. Tullessaan Egyptistä israelilaiset kulkivat autiomaan kautta Kaislamerelle ja sieltä Kadesiin. He lähettivät Edomin kuninkaan luo sananviejiä pyytämään lupaa kulkea hänen maansa kautta, mutta Edomin kuningas ei suostunut pyyntöön. Myös Moabin kuninkaalle he lähettivät saman viestin, mutta hänkään ei suostunut, ja niin israelilaisten oli jäätävä Kadesiin. Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin ja Moabin ja tulivat Moabin itärajalle. He leiriytyivät Arnonin toiselle puolen, mutta eivät menneet tämän rajajoen yli Moabin alueelle.
»Israelilaiset lähettivät nyt sananviejiä amorilaisten kuninkaan Sihonin luo, joka hallitsi Hesbonissa. He sanoivat hänelle: ’Tahtoisimme vain kulkea alueesi halki omaan maahamme.’ Mutta Sihon ei luottanut kylliksi israelilaisiin päästääkseen heidät kulkemaan alueensa läpi. Hän kokosi kaikki joukkonsa, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taistelemaan Israelia vastaan. Herra, Israelin Jumala, antoi Sihonin ja hänen joukkonsa israelilaisten käsiin, ja Israel kukisti amorilaiset. Sitten Israel valloitti koko maan siellä asuvilta amorilaisilta. Israelilaiset ottivat haltuunsa amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin ja itäisestä autiomaasta Jordaniin asti.
»Kun siis Herra, Israelin Jumala, on nyt hävittänyt oman kansansa tieltä amorilaiset, mikä sinä olet ottamaan omaksesi israelilaisten maan? Pidäthän sinäkin itselläsi kaiken sen maan, jonka jumalasi Kemos antaa haltuusi. Aivan samoin mekin otamme haltuumme sen alueen, jonka asukkaat Herra, meidän Jumalamme, hävittää meidän tieltämme. Luuletko olevasi parempi kuin Moabin kuningas Balak, Sipporin poika? Haastoiko hän koskaan riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän sotimaan Israelia vastaan? Israelilaiset ovat asuneet Hesbonissa ja Aroerissa sekä niiden ympäristökylissä ja Arnonin jokivarren kaupungeissa jo kolmesataa vuotta. Mikset ole ennen ottanut niitä haltuusi? Me emme ole rikkoneet teitä vastaan, mutta te teette meille pahaa ryhtyessänne sotaan meitä vastaan. Ratkaiskoon Herra nyt israelilaisten ja ammonilaisten välisen riidan!»
Mutta ammonilaisten kuningas ei piitannut viestistä, jonka Jeftan sananviejät hänelle esittivät.
Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen
Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: »Jos sallit minun voittaa ammonilaiset, minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina.»
Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel-Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: »Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa.» Silloin tytär sanoi hänelle: »Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille.» Hän jatkoi: »Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena.» Jefta sanoi hänelle: »Mene vain, tyttäreni.»
Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana. Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi, että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.
Jefta voittaa efraimilaiset
Efraimilaiset kutsuivat joukkonsa koolle ja marssivat Safoniin. He sanoivat Jeftalle: »Miksi et kutsunut meitä mukaasi, kun lähdit sotimaan ammonilaisia vastaan? Me poltamme poroksi sinun talosi ja sinut sen mukana.» Jefta vastasi heille: »Minä ja minun joukkoni kävimme ankaran taistelun ammonilaisia vastaan, mutta te ette tulleet apuun, vaikka minä silloin kutsuin teitä. Kun teitä ei kuulunut, minä lähdin henkeni kaupalla ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi minun saavuttaa heistä voiton. Miksi te nyt olette lähteneet sotaretkelle minua vastaan?»
Sitten Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet, kävi taisteluun efraimilaisia vastaan ja löi heidät. Efraimilaiset olivat sanoneet: »Te gileadilaiset olette Efraimista karanneita, teidän maannehan on Efraimin ja Manassen välissä.» Gileadilaiset valtasivat Jordanin kahlaamot ja jäivät odottamaan efraimilaisia. Kun joelle saapui pakenevia miehiä, jotka pyysivät päästä yli, gileadilaiset kysyivät jokaiselta: »Oletko efraimilainen?» Jos mies vastasi kieltävästi, he käskivät hänen sanoa »šibbolet». Jos hän sanoi »sibbolet», kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Jordanin kahlaamoilla kaatui silloin neljäkymmentäkaksituhatta efraimilaista.
Jefta oli Israelissa tuomarina kuusi vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa, joka oli Gileadissa.
Ibsan, Elon ja Abdon tuomareina
Jeftan jälkeen Israelissa oli tuomarina betlehemiläinen Ibsan. Hänellä oli kolmekymmentä poikaa ja kolmekymmentä tytärtä. Hän naitti kaikki kolmekymmentä tytärtään suvun ulkopuolelle ja otti suvun ulkopuolelta kolmekymmentä tyttöä pojilleen vaimoiksi. Ibsan oli tuomarina seitsemän vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin Betlehemiin.
Ibsanin jälkeen Israelin tuomariksi tuli sebulonilainen Elon. Hän oli tuomarina kymmenen vuotta. Sitten Elon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin Sebulonin alueelle.
Elonin jälkeen Israelin tuomariksi tuli pireatonilainen Abdon, Hillelin poika. Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, ja heillä oli ratsuina seitsemänkymmentä aasia. Abdon oli tuomarina kahdeksan vuotta. Sitten Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Pireatoniin, joka on Efraimin alueella amalekilaisten vuoristossa.
Simsonin syntymä
Israelilaiset rikkoivat jälleen Herraa vastaan, ja Herra jätti heidät neljäksikymmeneksi vuodeksi filistealaisten armoille.
Soreassa eli siihen aikaan Danin heimoon kuuluva mies, jonka nimi oli Manoah. Hänen vaimonsa oli lapseton. Eräänä päivänä Herran enkeli ilmestyi Manoahin vaimolle ja sanoi: »Minä tiedän, että sinä olet hedelmätön etkä ole voinut saada lapsia. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Et saa juoda viiniä etkä olutta etkä syödä mitään epäpuhdasta raskautesi aikana, sillä poika, jonka synnytät, on Jumalan nasiiri jo äidinkohdusta asti, eikä veitsi milloinkaan saa koskettaa hänen hiuksiaan. Hän ryhtyy taistelemaan filistealaisia vastaan ja aloittaa Israelin vapauttamisen.» Nainen meni sanomaan miehelleen: »Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän näytti Jumalan enkeliltä, hyvin pelottavalta. En kysynyt häneltä, mistä hän tuli, eikä hän sanonut minulle nimeään. Hän sanoi minulle: ’Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä olutta äläkä syö mitään epäpuhdasta, sillä poika on Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.’»
Silloin Manoah rukoili Herraa: »Oi, Herra, anna tuon lähettämäsi Jumalan miehen vielä tulla kertomaan meille, mitä meidän on tehtävä, kun nyt saamme pojan.» Jumala kuuli Manoahin rukouksen, ja enkeli tuli uudelleen naisen luo tämän ollessa pellolla. Hänen miehensä Manoah ei ollut silloin paikalla. Nainen juoksi heti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: »Se mies, joka silloin tuli minun luokseni, näyttäytyi minulle taas!» Manoah lähti vaimonsa mukaan. Hän meni miehen luo ja kysyi: »Oletko sinä se mies, joka puhui vaimolleni?» Mies vastasi: »Olen.» Silloin Manoah sanoi: »Nyt kun sinun sanasi käyvät toteen, sano meille, mitä pojalle on tehtävä ja miten hänen tulee elää.» Herran enkeli sanoi Manoahille: »Vaimosi on tarkoin noudatettava minun neuvojani. Hän ei saa syödä mitään, mikä on viiniköynnöksestä peräisin. Hän ei saa juoda viiniä eikä olutta eikä syödä mitään epäpuhdasta. Hänen tulee noudattaa kaikkia minun määräyksiäni.»
Manoah sanoi vielä Herran enkelille: »Etkö voisi jäädä tänne vähäksi aikaa? Tahtoisimme valmistaa sinulle ateriaksi nuoren pukin.» Herran enkeli vastasi Manoahille: »Vaikka jäisinkin tänne sinun pyynnöstäsi, en söisi samaa ruokaa kuin sinä. Mutta jos tahdot, voit valmistaa polttouhrin ja uhrata sen Herralle.» Manoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli, ja siksi hän kysyi: »Mikä on nimesi? Tahtoisimme osoittaa sinulle kiitollisuuttamme sitten, kun sanasi käyvät toteen.» Mutta Herran enkeli vastasi: »Miksi kysyt minun nimeäni? Minun nimeni on salattu ja ihmeellinen.»
Manoah haki nuoren pukin ja ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Manoahin ja hänen vaimonsa katsellessa tapahtui ihme: kun liekki nousi alttarilta kohti taivasta, Herran enkeli kohosi ylös liekkien mukana. Tämän nähdessään Manoah ja hänen vaimonsa lankesivat kasvoilleen maahan. Herran enkeli ei sen jälkeen enää ilmestynyt Manoahille eikä hänen vaimolleen. Manoah käsitti, että mies oli ollut Herran enkeli, ja hän sanoi vaimolleen: »Nyt me varmasti kuolemme. Me olemme nähneet Jumalan.» Mutta vaimo sanoi hänelle: »Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria eikä ruokauhria. Hän ei myöskään olisi antanut meidän nähdä eikä kuulla tätä kaikkea.»
Nainen synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. Herran henki alkoi ajaa häntä tekoihin hänen asuessaan Mahane-Danissa, Sorean ja Estaolin välillä.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
