Päivän teksti
Kaikilla on sama kohtalo
Kaiken tämän olen ottanut sydämelleni, tätä punninnut mielessäni: millä tavoin hurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei ihminen itse tiedä, käykö hän kohti vihaa vai rakkautta. Kaikki, mikä hänen eteensä tulee, on turhuutta, koska kaikkien kohtalo on sama: niin jumalisen kuin jumalattoman, niin hyvän kuin pahan, puhtaan ja saastaisen, uhraajan ja sen joka ei uhraa. Hyvän käy samoin kuin syntisen, valan vannojan samoin kuin vannomista karttavan. Kaikessa, mikä auringon alla tapahtuu, on lohdutonta juuri se, että jokaisen kohtalo on sama, niin kuin sekin, että ihmisen sydän on pahuutta täynnä ja että hänen sisimmässään asuu mielettömyys koko hänen elinaikansa, ja sen jälkeen – suoraa päätä vainajien joukkoon!
Niin kauan kuin ihminen elää,
hänellä on toivoa.
»Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.»
Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla.
Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.
Vielä tämän minä havaitsin auringon alla:
Juoksu ei ole nopeiden vallassa
eikä sota sankareiden,
ei leipä viisaiden,
ei rikkaus kyvykkäiden
eikä menestys älykkäiden.
Kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.
Ihminen ei tiedä aikaansa
niin kuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat verkkoon,
eivätkä linnut, jotka takertuvat paulaan.
Niiden tavoin joutuu myös ihminen saaliiksi,
kun hänen hetkensä koittaa.
Maailman menosta
Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon:
Viisaus on parempi kuin voima,
mutta köyhän viisautta vähätellään
eikä hänen sanojaan kuunnella.
On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
kuin houkkien johtajan huutoa.
Viisaus on sota-aseita parempi.
Yksi erehdys saattaa turmella paljon arvokasta.
Kuollut kärpänenkin saa voiteentekijän öljyn pilaantumaan,
ja vähäinen tyhmyys voi vaikuttaa enemmän kuin viisaus ja kunnia.
Viisaan sydän vie onnea kohti,
tyhmän sydän onnettomuuteen.
Suoralla tielläkin tyhmän ymmärrys pettää.
Puheillaan hän paljastaa tyhmyytensä kaikille.
Jos hallitsija närkästyy sinuun,
älä menetä malttiasi.
Sävyisyys lievittää suuretkin hairahdukset.
Pahan erehdyksen olen nähnyt auringon alla,
virheen, joka on vallanpitäjän syytä:
tyhmyys on korotettu korkealle,
mutta ylhäiset ja rikkaat istuvat alhaalla.
Olen nähnyt palvelijoiden istuvan hevosten selässä
ja ruhtinaiden käyvän jalan palvelijoiden tavoin.
Joka kaivaa kuoppaa, voi pudota siihen,
muurin purkajaa voi purra käärme.
Kivenlouhija voi satuttaa itsensä kiviin,
ja puunhakkaaja joutuu työssään vaaraan.
Jos kirves on tylsä eikä sen terää tahkota,
tarvitaan enemmän voimaa.
On hyödyllistä soveltaa viisaus käytäntöön.
Jos käärme puree ennen kuin se on lumottu,
ei lumoojalle ole taidostaan hyötyä.
Viisaan sanat saavuttavat suosiota,
mutta tyhmän nielee hänen oma suunsa.
Hänen sanojensa alku on typeryyttä
ja puheensa loppu sulaa mielettömyyttä.
Tyhmä puhuu paljon,
vaikka ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kukapa osaisi kertoa hänelle,
mitä hänen jälkeensä tapahtuu?
Milloin hän väsyy omaan typeryyteensä?
Eihän hän tiedä edes tietä kaupunkiin.
Voi sinua, maa, jonka kuningas on poikanen
ja jonka ruhtinaat mässäilevät aamusta alkaen!
Onnellinen sinä, maa, jonka kuningas on jalosukuinen
ja jonka ruhtinaat viettävät pitonsa oikeaan aikaan –
arvokkaasti, eivät juopotellen!
Laiskojen asuinsijoissa katot painuvat.
Missä kädet riippuvat velttoina, siellä sataa sisään.
Pidot järjestetään ihmisten huviksi,
ja viini ilahduttaa mielen.
Ja rahallahan kaiken saa.
Älä edes ajatuksissasi kiroile kuningasta
äläkä makuukammiossasikaan rikasta –
taivaan lintu voi viedä puheesi,
siivekäs saattaa sanasi ilmi.
Elämän epävarmuus
Lähetä leipäsi veden yli,
ajan mittaan voit saada sen takaisin.
Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle –
ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.
Kun pilvet täyttyvät vedellä,
ne valavat sateen maahan,
ja kun puu kaatuu,
kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa,
niille sijoilleen se jää.
Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi,
joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy
tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,
yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,
hänen, joka kaiken luo.
Kylvä siemenesi aamulla
äläkä lepuuta kättäsi illan tullen –
ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin
vai onnistutko kenties molemmilla.
Nuoruus ja vanhuus
Suloinen on valo,
silmät iloitsevat nähdessään auringon.
Jos ihminen elää monia vuosia,
hän iloitkoon niistä kaikista,
mutta hänen on hyvä muistaa,
että pimeitäkin päiviä tulee paljon.
Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.
Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen,
nauti nuoruutesi päivistä!
Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja,
mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.
Karkota suru sydämestäsi
ja torju kärsimys ruumiistasi –
silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.
Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,
ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät
ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
Silloin talon vartijat vapisevat,
soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,
ovat jouten.
Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.
Silloin myös pelätään mäkiä
ja tie on täynnä kauhuja.
Mantelipuu kukkii
ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen
ja kapriksen nuput puhkeavat,
mutta ihminen menee iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.
Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,
kaikki on turhuutta.
Loppusanat
Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja. Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja. Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.
Ja vielä:
Poikani, paina varoitus mieleesi.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,
ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.
Tässä on lopputulos
kaikesta, mitä nyt on kuultu:
pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.
Tämä koskee jokaista ihmistä.
Jumala vaatii tuomiolle
kaikista salatuistakin teoista,
niin hyvistä kuin pahoista.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
