Päivän teksti
Minä panen käden suulleni
Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:
– Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta,
käydä oikeutta häntä vastaan?
Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa,
on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.
Silloin Job sanoi Herralle:
– Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle?
Minä panen käden suulleni ja vaikenen.
Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee.
Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.
Jumalan toinen puhe
Onko sinun käsivartesi Jumalan käsivarsi?
Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
– Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
Väitätkö sinä,
että minä en tuomitse oikein?
Syytätkö minua vääryydestä,
jotta itse saisit olla oikeassa?
Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?
Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?
Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas,
pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!
Päästä vihasi valloilleen,
etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!
Lannista ylpeät,
tallaa jumalattomat maahan!
Peitä heidät kaikki maan multaan,
kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.
Silloin minäkin ylistän sinua,
olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!
Minä olen luonut virtahevon
Näetkö virtahevon?
Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut.
Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet,
näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?
Sen häntä on kuin setrin runko,
reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.
Luut ovat kuin pronssiputket,
selkäranka on kuin rautaa.
Se on Jumalan luomisteoista uljain,
vain sen luoja voi sitä käskeä.
Vuoret antavat sille ruokaa,
metsän eläimet leikkivät sen lähellä.
Lootuspensaan alla se makaa
kaislojen keskellä, liejun kätköissä.
Lootuspensaat suojaavat sitä,
antavat sille varjonsa,
rannan pajut sen ympäröivät.
Se ei säiky, vaikka virta on väkevä,
se lepää kaikessa rauhassa,
vaikka vesi tunkeutuu suuhun.
Kuka astuu sen silmien eteen?
Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?
Minä olen luonut krokotiilin
Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin?
Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
sitooko ruokoköytesi sen kidan,
lävistääkö atraimesi sen leuan?
Rukoileeko se sinulta armoa,
yrittääkö se lepytellä sinua?
Suostuuko se sinun ehtoihisi,
antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään,
annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa,
meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja,
lävistätkö harppuunalla sen pään?
Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi,
ajattele, millainen kamppailu siitä nousee,
ja jätä se rauhaan!
Älä kuvittele turhia:
sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään.
Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
Kuka siis voisi astua minun eteeni
vaatimaan palvelusta palveluksesta?
Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
Puhun vielä sen jäsenistä,
sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin,
kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
Kuka on avannut ammolleen sen kidan?
Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
Sen selkää kattavat panssarikilvet
kuin piinkovat sinettirivit.
Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan,
edes tuuli ei pääse niiden väliin.
Ne niveltyvät toisiinsa
kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
Kun se aivastaa, näkyy leimahdus.
Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
Sen kidasta lyövät lieskat,
tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
Savu suitsuaa sen sieraimista
niin kuin tulella kiehuvan padan alta,
kun tulta lietsotaan.
Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin,
tulenlieska iskee sen suusta.
Sen kaula uhkuu voimaa,
sen edellä leviää kauhu.
Jäntevät ovat sen vatsan lihakset,
kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
Kiveä on sen sydän,
kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat
ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
Jos siihen osuu miekka, terä murtuu.
Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
Pelkkää olkea on sille rauta,
kuin lahoa puuta on sille pronssi.
Nuoli ei aja sitä pakosalle,
olkipalloja ovat sille lingon kivet,
kuin heinänkorsi on sille nuija,
miekan kalskeelle se vain nauraa.
Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä,
jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu,
virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
Sen perässä kimaltaa vaahto
hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
Ei ole sille vertaa maan päällä!
Luoja jätti sen pelkoa vaille.
Vahvimpiakin se ylväänä katsoo.
Se on kaikkien petojen kuningas.
Jobin vastaus
Nyt silmäni ovat nähneet sinut!
Silloin Job sanoi Herralle:
– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: »Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?»
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä –
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: »Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.»
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani
ja kadun niitä
tomussa ja tuhkassa.
Loppusanat
Herran sanat Jobin ystäville
Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: »Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.»
Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.
Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.
Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.
Jobin uusi vauraus ja onni
Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa. Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia* ja kolmannelle Keren-Puk* . Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.
Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
