Päivän teksti
En ole kulkenut vääryyden teitä
Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen:
koskaan en katsele naisten puoleen.
Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt?
Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?
Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin,
eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?
Näkeehän Jumala kaikki tieni
ja laskee jokaisen askeleni.
Olenko kulkenut vääryyden teitä,
ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?
Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla,
niin hän näkee, että olen viaton.
Jos minun jalkani on poikennut tieltä,
jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn,
jos käteni ovat vääryyden tahraamat,
syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt,
ja revittäköön maasta minun peltoni oras!
Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon,
jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,
jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä
ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.
Se tekoni vaatisi rangaistusta,
se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.
Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa,
se repisi juurineen maasta koko minun satoni.
Olenko loukannut palvelijani oikeuksia?
Olenko loukannut palvelijani oikeuksia,
kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?
Jos niin olen tehnyt,
miten voisin puolustautua,
kun Jumala nousee tuomitsemaan,
mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?
Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon,
muovasi myös minun palvelijani.
Me olemme saman käden tekoa.
Olenko kieltänyt avuttomalta avun,
sammuttanut lesken silmistä toivon?
Olenko syönyt leipäni yksin
ja jättänyt orvon vaille osaansa?
Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä,
koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.
Olenko piittaamatta katsellut köyhää,
jolla ei ole ollut vaatetta ylleen,
tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?
Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua,
eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?
Olenko uhkaillut orpoa
tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?
Jos niin olen tehnyt,
vääntykööt olkapääni hartioista irti
ja katketkoon käsivarteni!
Minä pelkään Jumalan rangaistusta.
Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?
Olenko luottanut väärään voimaan?
Olenko pannut turvani kultaan,
olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?
Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani
ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?
Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,
tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,
niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan
ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?
Jos niin olen tehnyt,
olen ansainnut tuomion.
Olenhan silloin kieltänyt
Jumalan, joka on taivaassa.
En ole edes salaa tehnyt syntiä
Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,
en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.
En ole antanut kieleni tehdä syntiä,
vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.
Minun oma väkeni sanoi kiittäen:
»Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»
Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,
minä avasin oveni matkalaiselle.
En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,
en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.
Siksi en pelkää ihmisiä,
en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,
en piileksi mykkänä taloni suojassa.
Vastaa minulle, Kaikkivaltias!
Kunpa joku kuuntelisi minua!
Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.
Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!
Missä on syytekirja? Näytä se!
Minä levitän sen viitaksi harteilleni,
kierrän sen seppeleeksi päähäni!
Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni
ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.
Jos oma peltoni minua syyttää,
jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,
jos olen syönyt sen voiman
antamatta mitään tilalle
ja suututtanut sen,
kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää,
tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa!
Tähän päättyivät Jobin puheet.
Elihun puheet
Elihu ottaa puheenvuoron
Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä. Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä, ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä. Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia. Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.
Elihun ensimmäinen puhe
Eivät vanhat aina ole oikeassa
Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi:
– Vähät ovat minun elämäni päivät,
kun vertaan teihin, vanhuksiin.
Siksi minä arastelin
ja pelkäsin lähteä kertomaan,
mitä minä tiedän.
Ajattelin: »Puhukoot nuo vanhat,
puhukoot viisauden sanoja
ne, joilla on takanaan paljon vuosia.»
Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi,
Kaikkivaltiaan henkäys.
Ei ikä yksin tuo viisautta,
eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.
Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua,
nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.
Olen kuunnellut teitä
Minä odotin, mitä te sanoisitte,
ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne,
kun te etsitte oikeita sanoja.
Tarkoin minä kuuntelin,
mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille,
kukaan ei osannut ojentaa häntä.
Älkää nyt sanoko: »Olemme nähneet,
että vain Jumala voi hänet vaientaa,
ei ihminen.»
Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan,
enkä minä puolestani aio vastata hänelle
sillä tavoin kuin te.
Olen pakahtumaisillani sanojen paineesta
Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi,
enää he eivät vastaa,
sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.
Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat,
kun he vain seisovat tuossa
sanomatta sanaakaan vastaan?
Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua
ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.
Minä olen täynnä sanoja,
henkeni kuohuu, olen pakahtua,
olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä,
sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.
Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi.
Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.
En puhu kenenkään mieliksi,
ketään en liehakoi,
en osaa niitä puheita.
Jos sellaisiin ryhtyisin,
Luojani kohta ottaisi minut pois.
Vastaa minulle, Job
Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani,
kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.
Nyt minä avaan suuni,
kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.
Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä,
minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.
Jumalan henki on minut tehnyt,
Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
Vastaa minulle, jos voit,
esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.
Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä,
samasta savesta meidät on tehty.
Miksi siis pelkäisit minua?
Minun käteni ei sinua maahan paina.
Sinä vakuutat olevasi puhdas
Minä kuulin sinun puheesi,
omin korvin kuulin, kuinka sanoit:
»Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä.
En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.
Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan
ja kohtelee minua vihollisenaan.
Hän kytkee minut jalkapuuhun,
hän tarkkaa kaikkia teitäni.»
Minun on pakko sanoa:
sinä olet väärässä.
Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.
Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan?
Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?
Jumala puhuu monin tavoin
Kyllä Jumala puhuu,
puhuu toisenkin kerran,
mutta ihmiset eivät sitä huomaa.
Unessa, öisessä näyssä hän puhuu.
Kun ihminen vaipuu uneen,
kun hän nukkuu vuoteellaan,
silloin Jumala avaa hänen korvansa
ja varoittaa ja uhkaa
saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista
ja karsiakseen hänestä ylpeyden,
sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan
tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.
Sairauskin voi puhutella
Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä,
kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.
Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä,
edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.
Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin,
kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.
Hänen tiensä käy hautaa kohden,
tuonelan mahdit odottavat häntä.
Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli,
puolestapuhuja, yksi tuhansista,
niistä, jotka ilmoittavat ihmisille,
mikä on oikein.
Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille:
»Vapauta hänet vaipumasta hautaan,
olen saanut hänestä lunnaat!»
Silloin hänen ruumiinsa elpyy,
hänestä tulee yhtä uljas
kuin hän oli nuoruutensa päivinä.
Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen,
hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.
Jumala on hänet pelastanut.
Hän laulaa kaikille ihmisille:
»Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran,
mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.
Hän lunasti minut, en joutunut hautaan,
minä saan yhä kulkea valossa.»
Näin Jumala tekee ihmiselle.
Kerran toisensa jälkeen
Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta.
Hän saa yhä katsella elämän valoa.
Vastaa, Job, tai vaikene ja kuuntele!
Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua,
ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.
Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa,
sano toki –
mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!
Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua
ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle,
mitä viisaus on.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
