Päivän teksti

Josafatin hallituskauden alku

Asan jälkeen tuli kuninkaaksi hänen poikansa Josafat. Hänestä tuli maahan vahva hallitsija. Hän sijoitti joukkoja kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin ja perusti varuskuntia Juudan alueelle sekä niihin Efraimin alueen kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Asa oli valloittanut.

 

Herra auttoi Josafatia, sillä hän vaelsi samoja teitä, joita hänen isänsä oli hallituskautensa alussa kulkenut. Hän ei palvellut baaleja, hän palveli isänsä Jumalaa ja noudatti hänen käskyjään, toisin kuin israelilaiset tekivät. Herran avulla hänestä tuli voimakas kuningas. Juudan asukkaat toivat Josafatille lahjoja, ja hän sai paljon rikkautta ja kunniaa. Hän kulki horjumatta Herran tietä ja hävitti jälleen Juudasta kukkulapyhäköt ja asera-tarhat.

 

Kolmantena hallitusvuotenaan Josafat lähetti virkamiehensä Ben-Hajilin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikan Juudan kaupunkeihin opettamaan kansaa. Heidän kanssaan hän lähetti leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asaelin, Semiramotin, Jonatanin, Adonian, Tobian ja Tob-Adonian sekä lisäksi papit Elisaman ja Joramin. He kaikki opettivat Juudassa. Herran lain kirja mukanaan he kiersivät Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

 

Juudan naapurivaltakunnissa syntyi sellainen kauhu Herraa kohtaan, etteivät ne uskaltaneet ryhtyä sotaan Josafatia vastaan. Jotkut filistealaiset toivat Josafatille lahjoja ja verona hopeaa, ja arabialaiset toivat hänelle pikkukarjaa, seitsemäntuhatta seitsemänsataa pässiä ja seitsemäntuhatta seitsemänsataa pukkia.

 

Josafat tuli yhä mahtavammaksi, ja hän rakensi Juudan alueelle linnoituksia ja varastokaupunkeja. Hänellä oli Juudan kaupungeissa tekeillä suuria linnoitustöitä, ja Jerusalemissa hänellä oli urheita taistelujoukkoja. Joukot oli järjestetty suvuittain. Juudassa olivat ylimpinä päällikköinä Adna, jolla oli kolmesataatuhatta soturia, Johanan, jolla oli kaksisataakahdeksankymmentätuhatta soturia, sekä Amasja, Sikrin poika, joka vapaaehtoisesti palveli Herraa kahdensadantuhannen soturin johtajana. Benjaminin heimosta oli sotapäällikkönä Eljada, jolla oli johdossaan kaksisataatuhatta jousin ja kilvin aseistettua miestä. Hänen lisäkseen oli Josabad, jolla oli satakahdeksankymmentätuhatta taisteluvalmista miestä. Näin paljon sotaväkeä kuninkaalla oli, ja lisäksi tulivat vielä ne, jotka kuningas oli sijoittanut Juudan varuskuntakaupunkeihin.

 

Ahab ja Josafat valmistelevat yhteistä sotaretkeä

Josafatilla oli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän otti pojalleen puolisoksi Ahabin tyttären. Muutaman vuoden kuluttua hän meni käymään Ahabin luona Samariassa. Ahab teurastutti paljon lampaita ja nautoja Josafatia ja hänen seuruettaan varten ja alkoi sitten taivuttaa häntä lähtemään sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan. Ahab, Israelin kuningas, kysyi Josafatilta, Juudan kuninkaalta: »Lähdetkö kanssani Ramot-Gileadiin?» Josafat vastasi hänelle: »Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin. Minä lähden kanssasi sotaan.»

 

Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: »Kysy sentään ensin Herran mieltä.» Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: »Tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» He vastasivat: »Lähde matkaan! Jumala antaa kaupungin sinun käsiisi.» Josafat kysyi: »Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?» Israelin kuningas vastasi Josafatille: »Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.» »Noin ei kuningas saisi puhua», sanoi Josafat. Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: »Toimita heti tänne Miika, Jimlan poika.»

 

Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään. Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: »Näin sanoo Herra: ’Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.’» Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: »Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»

 

Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: »Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää.» Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani sanoo.»

 

Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: »Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» Miika vastasi: »Lähtekää vain. Voitto on teidän. Kaupunki annetaan teidän käsiinne.» Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä?»

 

Silloin Miika sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’» Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa.»

 

Miika sanoi vielä: »Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. Ja Herra sanoi: ’Kuka eksyttäisi Ahabin, Israelin kuninkaan, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?’ Yksi vastasi yhtä, toinen toista, kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä eksytän hänet.’ ’Millä tavoin?’ kysyi Herra. Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’ Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!»

 

Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?» Miika vastasi: »Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.»

 

Israelin kuningas sanoi silloin: »Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.» Miika sanoi siihen: »Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.» Ja vielä hän sanoi: »Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!»

 

Ahab kuolee, Josafat pelastuu

Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin. Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita, ja niin he lähtivät taisteluun. Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa päälliköille käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.» Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on Israelin kuningas», ja he piirittivät hänet käydäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Josafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä ja houkutteli miehet pois hänen ympäriltään. Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.

 

Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Israelin kuningasta haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.» Mutta taistelu riehui koko päivän kiivaana, ja niin Israelin kuningas joutui olemaan vaunuissaan taistelukentällä iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.

 

Josafat järjestää oikeudenkäytön

Juudan kuningas Josafat palasi onnellisesti kotiinsa Jerusalemiin. Näkijä Jehu, Hananin poika, tuli kuninkaan luo ja sanoi hänelle: »Pitikö sinun auttaa jumalatonta? Sinähän olet Herran vihollisten ystävä. Tämän vuoksi sinua kohtaa Herran viha. Mutta on sinussa sentään hyvääkin. Olet hävittänyt maasta asera-tarhat ja palvellut uskollisesti Jumalaa.»

 

Tämän jälkeen Josafat pysytteli omassa maassaan. Hän liikkui kuitenkin paljon kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan jälleen palvelemaan Herraa, isiensä Jumalaa. Hän asetti maahan tuomareita, omat tuomarit kuhunkin Juudan linnoitettuun kaupunkiin. Hän sanoi heille: »Harkitkaa tarkoin, mitä teette, sillä te ette ole vastuussa ihmisille, vaan Herralle. Hän on mukana, kun te lausutte tuomion. Pelätkää Herraa ja olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei suvaitse vääryyttä, puolueellisuutta eikä lahjusten ottoa.» Myös Jerusalemiin Josafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin sukujen päämiehiä antamaan tuomioita Herran lain mukaan ja ratkaisemaan Jerusalemin asukkaiden välisiä riita-asioita.

 

Hän antoi heille tällaiset määräykset: »Ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin! Kun muissa kaupungeissa asuvat virkaveljenne tuovat oikeusasioita teidän ratkaistaviksenne – olipa kysymyksessä murha tai tappo tai muu rikkomus lakia, käskyjä, säädöksiä tai ohjeita vastaan – varoittakaa heitä, jotta he pysyisivät nuhteettomina Herran edessä ja jotta Herran viha ei kohtaisi heitä ja teitä itseänne. Toimikaa näin, niin olette puhtaat Jumalan edessä. Pappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran lakia koskevissa asioissa ja Juudan heimon päämies Sebadja, Ismaelin poika, kaikessa mikä koskee kuningasta. Leeviläiset saavat toimia teidän kirjureinanne. Ryhtykää tarmokkaasti työhön! Olkoon Herra niiden kanssa, jotka tekevät hyvää.»

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.