Päivän teksti
Esaun jälkeläiset
Tämä on luettelo Esaun eli Edomin jälkeläisistä. Esau otti vaimoikseen kaksi kanaanilaisnaista: Adan, heettiläisen Elonin tyttären, ja Oholibaman, joka oli horilaisen Sibeonin pojan Anan tytär. Heidän lisäkseen hän otti vaimokseen Ismaelin tyttären Basematin, joka oli Nebajotin sisar. Ada synnytti Esaulle Elifasin, Basemat synnytti Reuelin, ja Oholibama synnytti Jeusin, Jaelamin ja Korahin. Nämä olivat Esaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaaninmaassa.
Sitten Esau otti mukaan vaimonsa, poikansa, tyttärensä ja kaiken väkensä, karjansa, kaikki juhtansa ja kaiken maassa hankkimansa omaisuuden ja muutti toiseen maahan veljensä Jaakobin tieltä. Heillä oli kummallakin niin runsaasti karjaa, etteivät he enää mahtuneet asumaan samalla seudulla eikä maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt antamaan elantoa heille molemmille heidän suurten laumojensa vuoksi. Esau eli Edom asettui asumaan Seirin vuorille.
Tämä on luettelo Esaun, Edomin kantaisän, jälkeläisistä, jotka asuvat Seirin vuoristossa. Nämä olivat Esaun poikien nimet: Elifas, Esaun vaimon Adan poika; Reuel, Esaun vaimon Basematin poika. Elifasin pojat olivat Teman, Omar, Sefo, Gaetam ja Kenas. Esaun pojalla Elifasilla oli myös sivuvaimo Timna, joka synnytti hänelle Amalekin. Tässä olivat Esaun vaimon Adan jälkeläiset. Reuelin pojat olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa. He olivat Esaun vaimon Basematin jälkeläisiä. Pojat, jotka Esaun vaimo Oholibama, Sibeonin pojan Anan tytär, synnytti Esaulle, olivat Jeus, Jaelam ja Korah.
Seuraavassa luetellaan Esaun jälkeläisten heimokunnat. Esaun esikoisen Elifasin jälkeläisiä olivat nämä heimokunnat: Teman, Omar, Sefo, Kenas, Korah, Gaetam ja Amalek. Tässä olivat Elifasin suvun heimokunnat, jotka asuivat Edomin maassa. Nämä olivat Adan jälkeläisiä.
Esaun pojan Reuelin jälkeläisten heimokunnat olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa. Tässä olivat Reuelin suvun heimokunnat, jotka nekin asuivat Edomin maassa. Nämä olivat Esaun vaimon Basematin jälkeläisiä.
Esaun vaimon Oholibaman pojat olivat Jeus, Jaelam ja Korah. Heistä saivat nimensä Esaun vaimon Oholibaman, Anan tyttären, jälkeläisten heimokunnat. Tässä olivat Esaun pojat ja heistä polveutuneet heimokunnat. Tämä oli Edomin suku.
Seirin jälkeläiset
Nämä olivat horilaisen Seirin pojat, jotka entuudestaan asuivat Edomin maassa: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana, Dison, Eser ja Disan. Heistä saivat nimensä horilaisten, Seirin jälkeläisten, heimokunnat Edomin maassa. Lotanin pojat olivat Hori ja Hemam, ja Lotanilla oli sisar nimeltä Timna. Sobalin pojat olivat Alvan, Manahat, Ebal, Sefo ja Onam. Sibeonin pojat olivat Aija ja Ana; hän oli se Ana, joka löysi kuumat lähteet autiomaasta paimentaessaan isänsä Sibeonin aaseja. Anan poika oli Dison, ja hänen tyttärensä oli Oholibama. Disonin pojat olivat Hemdan, Esban, Jitran ja Keran. Eserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja Akan. Ja Disanin pojat olivat Us ja Aran.
Nämä olivat horilaisten heimokunnat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana, Dison, Eser ja Disan. Tässä olivat Seirin maassa asuvat horilaisten heimokunnat järjestyksessä lueteltuina.
Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa ennen kuin israelilaisilla oli kuningasta hallitsijanaan: Edomin ensimmäinen kuningas oli Bela, Beorin poika, ja hänen hallituskaupunkinsa nimi oli Dinhaba. Belan kuoltua tuli kuninkaaksi Jobab, Serahin poika, kotoisin Bosrasta. Jobabin kuoltua tuli kuninkaaksi Husam, kotoisin Temanin maasta. Husamin kuoltua tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, se joka voitti midianilaiset Moabin tasangolla. Hänen hallituskaupunkinsa oli Avit. Hadadin kuoltua tuli kuninkaaksi Samla, kotoisin Masrekasta. Samlan kuoltua tuli kuninkaaksi Saul, kotoisin Rehobot-Naharista. Saulin kuoltua tuli kuninkaaksi Baal-Hanan, Akborin poika. Kun Baal-Hanan, Akborin poika, kuoli, tuli kuninkaaksi Hadar. Hänen hallituskaupunkinsa oli Pau. Hänen vaimonsa oli Mehetabel, Matredin tytär; Matred puolestaan oli Me-Sahabin tytär.
Nämä olivat Esaun jälkeläisten heimokunnat lueteltuina suvuittain ja asuinpaikkojensa mukaan: Timna, Alva, Jetet, Oholibama, Ela, Pinon, Kenas, Teman, Mibsar, Magdiel ja Iram. Tässä olivat Edomin maan heimokunnat lueteltuina asuinpaikkojensa mukaan. Tämä oli Esaun, Edomin kantaisän, suku.
Joosef ja hänen unensa
Jaakob jäi asumaan Kanaaninmaahan, missä jo hänen isänsä oli asunut muukalaisena. Tämä on kertomus Jaakobin suvun vaiheista.
Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, hän paimensi lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan poikien kanssa, ja hänellä oli tapana kannella heistä isälleen. Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.
Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän. Hän näet sanoi heille: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.» Veljet sanoivat hänelle: »Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?» Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.
Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.» Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: »Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?» Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan.
Joosef myydään orjaksi Egyptiin
Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille, Israel sanoi Joosefille: »Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.» Joosef vastasi: »Hyvä on, isä.» Ja Jaakob sanoi hänelle: »Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle.» Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.
Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja kysyi: »Mitä etsit?» Joosef vastasi: »Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?» Mies sanoi: »He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dotaniin.’» Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista. He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. He sanoivat toisilleen: »Tuolla se unien näkijä nyt tulee. Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.»
Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: »Ei sentään lyödä häntä hengiltä. Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä.» Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.
Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.
Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina. Silloin Juuda sanoi veljilleen: »Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme.» Hänen veljensä olivat samaa mieltä. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.
Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa. Hän meni veljiensä luo ja sanoi: »Poika on poissa! Kuinka minun nyt käy?» Mutta veljet ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen. Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat: »Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei.» Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: »Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!» Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa. Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: »Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.» Ja isä itki Joosefia.
Mutta midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö.
Juuda ja Tamar
Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hira. Siellä Juuda tapasi kanaanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen Er. Sitten nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan. Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä. Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. Silloin Juuda sanoi Onanille: »Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku.» Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla. Juuda sanoi silloin miniälleen Tamarille: »Muuta isäsi taloon ja asu siellä leskenä, kunnes poikani Sela on kasvanut aikuiseksi.» Hän näet pelkäsi, että Selakin kuolisi veljiensä tavoin. Ja Tamar asettui isänsä taloon asumaan.
Pitkän ajan kuluttua kuoli Suan tytär, Juudan vaimo. Suruajan jälkeen Juuda lähti adullamilaisen ystävänsä Hiran kanssa Timnaan lampaiden keritsiäisiin. Kun Tamar sai tietää, että hänen appensa oli menossa Timnaan keritsemään lampaitaan, hän riisui leskenpukunsa, koristautui, peitti kasvonsa hunnulla ja istuutui Enaimin risteykseen Timnan tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä haluttu antaa Selalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo aikuinen.
Juuda näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa. Hän poikkesi Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: »Minä haluan maata kanssasi.» Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tamar kysyi: »Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?» Juuda vastasi: »Minä lähetän sinulle vuohen laumastani.» Tamar sanoi: »Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen.» Juuda kysyi: »Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?» Tamar vastasi: »Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi.» Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi. Tamar lähti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas leskenpukuunsa.
Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä Hiran viemään vuohen naiselle saadakseen panttinsa takaisin, mutta tämä ei löytänyt naista. Hira kyseli paikkakunnan miehiltä: »Missä on se pyhäkköportto, joka istui Enaimin tienristeyksessä?» He vastasivat: »Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» Niin hän palasi Juudan luo ja sanoi: »Minä en löytänyt sitä naista, ja paikkakunnan miehetkin sanoivat, ettei siellä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.» Juuda sanoi: »Pitäköön nainen sitten pantin, muuten joudumme suotta naurunalaisiksi. Minä olen yrittänyt toimittaa hänelle tämän vuohen, mutta sinä et ole pystynyt löytämään häntä.»
Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin kertomaan: »Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi.» Juuda sanoi: »Viekää hänet poltettavaksi.» Tamaria oltiin jo viemässä, kun hän lähetti apelleen sanan: »Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä esineet ovat.» Ja hän käski vielä sanoa: »Katso, kenelle tämä sinetti ja sen nauha sekä tämä sauva kuuluvat.» Juuda tunsi ne ja sanoi: »Hän on oikeassa. Minä tein häntä kohtaan väärin, kun en antanut häntä pojalleni Selalle vaimoksi.» Juuda ei enää maannut Tamarin kanssa.
Kun Tamarin piti synnyttää, kävi ilmi, että hänellä oli kohdussaan kaksoset. Hänen synnyttäessään toinen lapsista työnsi kätensä ulos, ja kätilövaimo sitoi lapsen käteen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi: »Tämä tuli ensimmäisenä ulos.» Mutta lapsi veti kätensä takaisin, ja ulos tulikin hänen veljensä. Kätilövaimo sanoi: »Millaisen repeämän oletkaan saanut aikaan!» Siksi lapsi sai nimekseen Peres. Sitten syntyi hänen veljensä, jolla oli kirkkaanpunainen lanka kädessään, ja hän sai nimekseen Serah.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
