Päivän teksti
Jakautunut valtakunta: Israel ja Juuda
Valtakunta jakautuu
Rehabeam lähti Sikemiin, minne koko Israel oli tullut julistaakseen hänet kuninkaaksi. Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä. Hän oli vielä Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa. Nyt hän sai kutsun palata. Jerobeam ja koko Israel tulivat Rehabeamin puheille ja sanoivat: »Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi. Kevennä sinä nyt isäsi määräämää raskasta työtä ja painavaa iestä, jonka hän pani kannettavaksemme. Jos sen teet, me olemme sinun palvelijoitasi.» Rehabeam sanoi heille: »Menkää nyt pois ja tulkaa kahden päivän päästä uudelleen.» Väkijoukko lähti pois.
Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka olivat olleet hänen isänsä Salomon palveluksessa, kun tämä vielä eli. Hän kysyi: »Millaisen vastauksen neuvotte antamaan tälle kansalle?» He vastasivat hänelle: »Jos sinä tänä päivänä olet kansan palvelija ja annat sille sen mielen mukaisen vastauksen, niin kansa on kaikkina tulevina päivinä sinun palvelijasi.» Mutta Rehabeam ei välittänyt neuvosta, jonka vanhimmat hänelle antoivat. Hän kysyi neuvoa nuorilta, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan ja kuuluivat nyt hänen hoviväkeensä. »Miten te neuvotte minua vastaamaan kansalle?» hän kysyi heiltä. »Kansa pyysi minua keventämään iestä, jonka isäni on pannut sen kannettavaksi.» Nuoret, jotka olivat kasvaneet yhdessä hänen kanssaan, sanoivat hänelle: »Tämä kansa sanoo sinulle, että isäsi teki sen ikeestä raskaan, ja pyytää sinua keventämään sitä. Sano sinä kansalle: Minun pieninkin jäseneni on paksumpi kuin isäni vyötäiset. Isäni pani niskaanne painavan ikeen, mutta minä vielä lisään sen painoa. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä kuritan teitä piikkiruoskalla.»
Kahden päivän kuluttua Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli käskenyt. Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin. Hän hylkäsi neuvon, jonka oli vanhimmilta saanut, ja puhui kansalle nuorten neuvon mukaisesti. Hän sanoi: »Isäni teki teidän ikeestänne raskaan, mutta minä teen sen vielä raskaammaksi. Isäni kuritti teitä raipalla, mutta minä opetan teitä piikkiruoskalla.» Kuningas ei kuunnellut kansaa. Herra ohjasi hänet tekemään näin pannakseen täytäntöön sanansa, jotka hän silolaisen Ahian suulla oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle.
Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin:
– Mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa?
Vieras on meille Iisain poika.
Palatkaa majoillenne, Israelin miehet!
Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku!
Niin israelilaiset palasivat kotiinsa. Rehabeamista tuli vain niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.
Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoniramin israelilaisten luo, he kivittivät tämän kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin. Israel hylkäsi Daavidin kuningassuvun ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.
Jerobeamista tulee kymmenen heimon kuningas
Kun israelilaiset kautta maan saivat tietää, että Jerobeam oli palannut, he kutsuivat hänet kansankokoukseen. Siellä he julistivat hänet Israelin kuninkaaksi. Ainoastaan Juudan heimo pysyi uskollisena Daavidin suvulle.
Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle koko Juudan väen ja Benjaminin heimon, satakahdeksankymmentätuhatta nuorta soturia. Heidän oli määrä lähteä sotaan Israelin valtakuntaa vastaan ja palauttaa sen kuninkuus Rehabeamille, Salomon pojalle. Mutta Semajalle, Jumalan miehelle, tuli Herran sana: »Vie Rehabeamille, Salomon pojalle ja Juudan kuninkaalle, sekä Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle tämä viesti: Näin sanoo Herra: ’Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kaikki kotiin, sillä se, mikä on tapahtunut, on tapahtunut minun tahdostani.’» He tottelivat Herran sanaa ja palasivat kotiin, niin kuin Herra oli heitä käskenyt.
Jerobeam teettää kultaiset sonnit
Jerobeam varusti Efraimin vuoristossa olevan Sikemin ja asettui sinne. Sitten hän muutti Penueliin ja varusti sen. Mutta Jerobeam ajatteli: »Daavidin suku voi vielä päästä täällä valtaan. Jos kansa käy uhraamassa Herran temppelissä Jerusalemissa, se kääntyy taas sydämessään herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puoleen. Sitten minut surmataan, ja kansa palaa Rehabeamin, Juudan kuninkaan luo.» Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonnipatsasta. Hän sanoi kansalleen: »Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!» Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin. Tämä koitui synniksi, sillä kansa alkoi käydä patsaiden luona, toiset Betelissä, toiset Danissa.
Jerobeam rakensi uhrikukkuloille pyhäköitä ja otti papeiksi keitä tahansa, muitakin kuin leeviläisiä. Hän julisti juhlapäiväksi kahdeksannen kuun viidennentoista päivän, ja sitä juhlittiin niin kuin samaa juhlapäivää Juudassa. Hän nousi silloin Betelissä alttarille ja uhrasi sonnipatsaille, jotka oli itse tehnyt. Hän uskoi toimitukset Betelin uhrikukkulapapeille, jotka hän oli asettanut virkaan. Hän nousi Betelissä alttarille kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, itse keksimänään juhlapäivänä. Silloin hän järjesti kansalle juhlan ja nousi alttarille uhraamaan.
Herra julistaa tuomion Betelin alttarille
Kun Jerobeam seisoi alttarilla uhraamassa, Beteliin tuli Juudasta Jumalan mies, jonka Herra oli lähettänyt. Hän julisti alttarille Herran tuomion ja huusi: »Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: ’Daavidin sukuun syntyy poika, Josia on hänen nimensä. Hän uhraa tällä alttarilla kukkuloitten papit, jotka polttavat täällä uhreja. Tällä alttarilla poltetaan vielä ihmisten luita!’» Hän ilmoitti myös, että nähtäisiin ennusmerkki. Hän sanoi: »Tämä on merkki siitä, että Herra on näin puhunut: alttari halkeaa, ja tuhka leviää sen päältä ympäriinsä.»
Kun kuningas Jerobeam kuuli sanat, joilla Jumalan mies tuomitsi Betelin alttarin, hän osoitti alttarilta kädellään miestä ja huusi: »Ottakaa hänet kiinni!» Silloin hänen ojennettu kätensä jäykistyi, eikä hän voinut laskea sitä. Alttari halkesi ja tuhka levisi alttarilta sen ennustuksen mukaisesti, jonka Jumalan mies oli Herran käskystä julistanut.
Tämän nähdessään kuningas sanoi Jumalan miehelle: »Pyydä Herraa, Jumalaasi, leppymään ja rukoile puolestani, jotta voisin laskea käteni.» Jumalan mies pyysi Herraa armahtamaan kuningasta, ja kuninkaan käsi tuli entiselleen, niin että hän pystyi laskemaan sen. Kuningas sanoi Jumalan miehelle: »Tule kotiini aterialle. Minä annan sinulle lahjan.» Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: »Minä en tule mukaasi, vaikka antaisit minulle puolet talostasi. Täällä minä en syö leipää enkä juo vettä, sillä Herra on kieltänyt sen minulta. Hän sanoi minulle: ’Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa kulkemaasi tietä.’» Hän lähti pois toista kautta eikä palannut sitä tietä, jota oli tullut Beteliin.
Jumala rankaisee profeettaa tottelemattomuudesta
Betelissä asui vanha profeetta. Hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli Betelissä tehnyt. Kaiken senkin, mitä hän oli kuninkaalle sanonut, he kertoivat isälleen. Heidän isänsä kysyi heiltä: »Mitä tietä hän lähti?» Hänen poikansa näyttivät, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli mennyt. Hän sanoi pojilleen: »Satuloikaa minulle aasi.» He satuloivat hänelle aasin, ja hän nousi sen selkään. Hän lähti Jumalan miehen perään ja tapasi hänet istumassa suuren puun alla. Hän sanoi miehelle: »Oletko sinä se Jumalan mies, joka tuli Juudasta?» »Olen», tämä vastasi. Hän sanoi miehelle: »Tule kotiini syömään kanssani.» Mutta mies sanoi: »Minä en saa kääntyä takaisin enkä tulla kotiisi. Myöskään en saa syödä leipää enkä juoda vettä täällä kanssasi. Herra on kieltänyt sen minulta sanoen: ’Älä syö siellä leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota sinne menit.’» Vanhus sanoi miehelle: »Minä olen profeetta niin kuin sinäkin. Sain enkeliltä tämän Herran sanan: ’Tuo hänet kanssasi taloosi, jotta hän saisi syödä ja juoda.’» Mutta tämän hän valehteli.
Jumalan mies kääntyi takaisin hänen kanssaan ja söi leipää ja joi vettä hänen kotonaan. Kun he istuivat pöydässä, Herralta tuli sana profeetalle, joka oli hakenut miehen luokseen. Hän julisti Juudasta tulleelle Jumalan miehelle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä et ole noudattanut Herran sanaa etkä ole totellut käskyä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi. Sinä olet kääntynyt takaisin ja syönyt ja juonut paikassa, jossa kielsin sinua syömästä leipää ja juomasta vettä. Tämän vuoksi sinun ruumiisi ei pääse isiesi hautaan.’»
Kun he olivat syöneet ja juoneet, vanhus satuloi aasin profeetalle, jonka oli tuonut luokseen. Mies lähti matkaan, ja leijona tuli tiellä häntä vastaan ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa jäi tielle lojumaan. Aasi seisoi sen vieressä, ja leijona seisoi toisella puolen. Ihmisiä kulki ohi, ja he näkivät, että tiellä lojui ruumis ja leijona seisoi sen vieressä. He kertoivat tästä tultuaan kaupunkiin, jossa vanha profeetta asui.
Profeetta, joka oli tuonut miehen tieltä takaisin, kuuli puheet ja sanoi: »Se on se Jumalan mies, joka ei totellut Herran käskyä. Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on raadellut ja tappanut hänet, juuri niin kuin Herra oli hänelle sanonut.» Hän sanoi pojilleen: »Satuloikaa minulle aasi», ja he satuloivat sen. Hän lähti matkaan ja löysi miehen ruumiin tiellä lojumasta. Aasi ja leijona seisoivat ruumiin vieressä. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä raadellut aasia. Profeetta nosti Jumalan miehen ruumiin aasin selkään ja toi sen takaisin. Hän palasi kaupunkiin pitääkseen vainajalle valittajaiset ja haudatakseen hänet. Hän vei ruumiin omaan sukuhautaansa, ja vainajalle pidettiin valittajaiset. Surijat huusivat: »Oi veljeni, veljeni!»
Haudattuaan miehen vanha profeetta sanoi pojilleen: »Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Asettakaa minun luuni hänen luittensa viereen. Sillä se tuomio on käyvä toteen, jonka hän Herran käskystä langetti Betelin alttarille ja kaikille uhrikukkuloiden pyhäköille, joita on Samarian kaupungeissa.»
Jerobeamin synti ja hänen poikansa kuolema
Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä.
Siihen aikaan Jerobeamin poika Abia sairastui. Jerobeam sanoi vaimolleen: »Pane yllesi sellaiset vaatteet, ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Siloon. Siellä on profeetta Ahia, joka ennusti, että minusta tulee tämän kansan kuningas. Ota mukaasi kymmenen leipää ja kakkuja sekä ruukullinen hunajaa ja mene hänen luokseen. Häneltä saat tietää, kuinka pojan käy.»
Jerobeamin vaimo teki näin. Hän lähti Siloon ja meni siellä Ahian talolle. Ahia ei nähnyt mitään, sillä hän oli vanhuuttaan sokeutunut. Mutta Herra oli sanonut Ahialle: »Jerobeamin vaimo on tulossa kysymään sinulta pojastaan, sillä poika on sairaana. Puhu hänelle ne sanat, jotka minä annan sinulle. Hän tulee tänne tuntemattomaksi pukeutuneena.»
Kun Ahia askelten äänestä kuuli, että nainen tuli, hän sanoi:
»Tule sisään, Jerobeamin vaimo! Miksi tahdot tulla tuntemattomana? Minä olen saanut toimittaakseni sinulle ankaran sanoman.
»Mene ja sano Jerobeamille: ’Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä nostin sinut kansan keskeltä ja asetin sinut kansani Israelin valtiaaksi. Minä riistin kuninkuuden Daavidin suvulta ja annoin sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut sellainen kuin palvelijani Daavid oli. Hän noudatti käskyjäni ja seurasi minua kaikesta sydämestään. Hän teki vain sitä, mikä on oikein minun silmissäni. Sinä sen sijaan olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi. Sinä olet mennyt tekemään patsaita itsellesi jumaliksi. Sinä sait vihani heräämään, kun heitit minut selkäsi taakse. Sen tähden minä saatan Jerobeamin suvun onnettomuuteen. Minä hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin. Minä lakaisen pois Jerobeamin suvun, niin kuin lanta lakaistaan pois viimeistä kokkaretta myöten. Sen Jerobeamin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut. Näin Herra on puhunut.’
»Lähde sinä nyt kotiisi. Sillä hetkellä kun astut kaupunkiin, poika kuolee. Koko Israel pitää hänelle valittajaiset ja hautaa hänet. Kukaan muu Jerobeamin pojista ei saakaan kunniallista hautausta. Hän on siinä suvussa ainoa, jossa Herra, Israelin Jumala, on nähnyt jotakin hyvää. Herra nostaa tahtonsa toteuttajaksi Israelille kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se päivä on tuleva, ja tuho on jo alullaan. Herra ravistelee Israelia niin, että siitä tulee kuin vedessä huojuva ruoko. Hän tempaa israelilaiset pois näiltä hyviltä mailta, jotka hän antoi heidän isilleen. Hän hajottaa heidät Eufratin taakse, koska he ovat pystyttäneet asera-paaluja ja herättäneet Herran vihan. Hän antaa Israelin vihollisen valtaan, koska Jerobeam on tehnyt syntiä ja johdattanut Israelinkin synnintekoon.»
Jerobeamin vaimo lähti matkaan ja palasi Tirsaan. Juuri kun hän astui kotinsa kynnykselle, poika kuoli. Koko Israel piti hänelle valittajaiset ja hautasi hänet, niin kuin Herra oli sanonut palvelijansa, profeetta Ahian, suulla.
Jerobeamin kuolema
Kaikki muu, mitä Jerobeam teki, mitä sotia hän kävi ja miten hän hallitsi, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. Jerobeam oli kuninkaana kaksikymmentäkaksi vuotta. Hän meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Nadab.
Rehabeam Juudan kuninkaana
Salomon poika Rehabeam oli kuninkaana Juudassa. Rehabeam oli kuninkaaksi tullessaan neljänkymmenenyhden vuoden ikäinen. Hän hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, kaupungissa, jonka Herra oli kaikkien Israelin heimojen keskeltä valinnut nimensä asuinsijaksi. Hänen äitinsä oli ammonilainen Naama.
Juudan asukkaat tekivät sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Synninteollaan he vihastuttivat Herran vielä pahemmin kuin heidän isänsä. Hekin tekivät itselleen uhripyhäköitä, kivipatsaita ja asera-paaluja jokaiselle korkealle kukkulalle ja jokaisen lehtevän puun alle. Maassa oli myös haureutta harjoittavia pyhäkköpalvelijoita. Juudan kansa teki samoja iljettävyyksiä kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.
Kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Egyptin kuningas Sisak hyökkäsi Jerusalemiin. Hän ryösti aarteet sekä Herran temppelistä että kuninkaan palatsista. Hän vei kaiken, myös kaikki kultaiset kilvet, jotka Salomo oli teettänyt. Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan pronssikilvet ja uskoi ne palatsinsa ovea vartioivan henkikaartin päälliköille. Aina kun kuningas meni Herran temppeliin, vartijat kantoivat niitä ja veivät ne sitten taas henkikaartin huoneeseen.
Kaikki muu, mitä Rehabeamista ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. Rehabeam ja Jerobeam olivat kaiken aikaa sodassa keskenään. Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen äitinsä oli ammonilainen Naama. Rehabeamin jälkeen tuli kuninkaaksi hänen poikansa Abiam.
Facebook-ryhmä
Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.
Livekirkko
Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.
Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.
Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.
