Päivän teksti

Jaakob lähtee salaa Labanin luota

Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: »Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuului isällemme, ja hankkinut koko rikkautensa isämme kustannuksella.» Jaakob näki myös Labanin kasvoista, ettei tämä enää ollut hänelle yhtä suopea kuin ennen. Silloin Herra sanoi Jaakobille: »Palaa isiesi maahan ja synnyinseudullesi. Minä olen sinun kanssasi.»

 

Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidunmaalle, missä hän paimensi lampaitaan ja vuohiaan, ja sanoi heille: »Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän enää ole minulle yhtä suopea kuin ennen, mutta minun isäni Jumala on aina ollut kanssani. Tehän tiedätte, että minä olen parhaani mukaan palvellut isäänne, hän sen sijaan on petkuttanut minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen tuottaa minulle vahinkoa. Jos isänne sanoi: ’Täplikkäät saavat olla palkkasi’, silloin kaikki lampaat ja vuohet synnyttivät täplikkäitä, ja jos hän sanoi: ’Juovikkaat saavat olla palkkasi’, niin kaikki eläimet synnyttivät juovikkaita. Jumala otti karjan pois isältänne ja antoi sen minulle. Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampaita ja vuohia. Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: ’Jaakob!’ Ja minä sanoin: ’Tässä olen.’ Hän sanoi: ’Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee. Minä olen Jumala, joka ilmestyin sinulle Betelissä, missä sinä voitelit öljyllä patsaan ja teit minulle uhrilupauksen. Lähde nyt pois tästä maasta ja palaa synnyinseudullesi.’»

 

Silloin Raakel ja Lea vastasivat hänelle: »Meillä ei ole isämme luona enää mitään perintöosaa jäljellä. Hänhän kohteli meitä kuin orjia, sillä hän myi meidät ja vielä söi suuhunsa sen hinnan, jonka oli meistä saanut. Koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois meidän isältämme, kuuluu meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala on käskenyt sinun tehdä!»

 

Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään, otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuutensa ja koko sen karjan, jonka hän oli hankkinut omakseen Mesopotamiassa, ja lähti Kanaaninmaahan isänsä Iisakin luo. Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalankuvat. Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan, vaan lähti salaa matkaan ja vei mukanaan koko väkensä ja omaisuutensa. Hän ylitti Eufratin ja suuntasi matkansa kohti Gileadin vuoria.

 

Laban tavoittaa Jaakobin

Kahden päivän kuluttua Laban sai tiedon, että Jaakob oli lähtenyt salaa tiehensä. Silloin hän otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin seitsemän päivän takaa-ajon jälkeen Gileadin vuorilla. Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: »Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.»

 

Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen. Laban sanoi Jaakobille: »Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista! Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin. Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi! Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: ’Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.’ No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?»

 

Jaakob vastasi: »Minä lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi. Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois.» Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.

 

Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan. Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä. Silloin Raakel sanoi isälleen: »Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva.» Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.

 

Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syyttää Labania. Hän sanoi: »Mikä on minun rikkomukseni, mitä pahaa minä olen tehnyt, kun näin ryntäät minun perääni? Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Löysitkö mitään itsellesi kuuluvaa? Pane se tähän minun väkeni ja oman väkesi eteen, niin he saavat ratkaista asian. Minä olen ollut luonasi kaksikymmentä vuotta, eivätkä sinun lampaasi ja vuohesi ole menettäneet karitsoitaan enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi. Aina kun toin sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen korvaamaan. Minä olen saanut siitä vastata, oli se sitten viety päivällä tai yöllä. Päivisin minua vaivasi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta. Kaksikymmentä vuotta minä olen viettänyt sinun talossasi, neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta saadakseni sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani. Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak palvelee, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit lähettänyt minut matkaan tyhjin käsin. Mutta Jumala näki minun ahdinkoni ja työni paljouden ja ratkaisi asian viime yönä.»

 

Jaakob ja Laban tekevät sovinnon

Laban vastasi Jaakobille: »Tyttäret ovat kyllä minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani ja karja minun karjaani. Kaikki, mitä sinä täällä näet, on minun. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärille tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet? Tehkäämme siis sovinto, ja olkoon sillä todistaja.»

 

Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi ja sanoi omalle väelleen: »Kerätkää kiviä.» Miehet hakivat kiviä ja kasasivat ne röykkiöksi. Sitten he yhdessä aterioivat sen ääressä. Laban antoi röykkiölle nimeksi Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen GaledSitten Laban sanoi: »Tämä röykkiö olkoon nyt sopimuksemme todisteena.» Sen vuoksi sitä kutsutaan nimellä Galed ja myös nimellä Mispa, sillä hän sanoi vielä: »Herra pitäköön meitä silmällä silloinkin, kun emme enää voi nähdä toinen toistamme. Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni ja otat muita vaimoja heidän lisäkseen, niin silloin on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka yhtään ihmistä ei olisi läsnä sen todistajana.» Laban sanoi vielä Jaakobille: »Katso tätä röykkiötä ja tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme. Tämä röykkiö ja tämä patsas todistavat ja muistuttavat siitä, etten minä saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua vastaan etkä sinäkään saa kulkea niiden ohi hyökätäksesi minun kimppuuni. Meidän isiemme Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina tätä sopimustamme.» Jaakob puolestaan vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak palveli. Sitten Jaakob uhrasi sillä vuorella teurasuhrin ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he söivät ja viipyivät vuorella sen yön.

 

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Esaun

Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.

 

Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: »Tässä on Jumalan etuvartio.» Niin paikka sai nimekseen Mahanaim.

 

Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan ja käski heidän sanoa Esaulle: »Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: ’Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan. Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vastaan.’»

 

Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: »Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä.» Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, sillä hän ajatteli: »Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.»

 

Jaakob sanoi: »Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä’! Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon verran. Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten. Mutta sinä olet sanonut: ’Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.’» Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi.

 

Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä, kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta. Hän antoi ne palvelijoidensa huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: »Kulkekaa eteenpäin minun edelläni ja pitäkää laumat matkan päässä toisistaan.» Hän käski ensimmäisen lauman ajajaa: »Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja kysyy sinulta: ’Kenen miehiä sinä olet, minne olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet, joita ajat?’, niin sano: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.’» Saman käskyn hän antoi myös toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekin, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: »Teidän tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte hänet. Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob on tulossa jäljessämme.’» Jaakob näet ajatteli: »Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet.» Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.

 

Jaakobin paini

Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: »Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.» Mutta Jaakob sanoi: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» Mies kysyi häneltä: »Mikä sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob.» Silloin mies sanoi: »Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.» Jaakob sanoi hänelle: »Sano sinäkin nimesi.» Mutta mies vastasi: »Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?» Ja hän siunasi Jaakobin siellä.

 

Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.» Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa. Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.

 


Facebook-ryhmä

Päivän materiaali tulee myös omaan Facebook-ryhmäänsä. Keskustellaan yhdessä!
Liity mukaan Facebook-ryhmään tämän linkin kautta.

Livekirkko

Tämä päivittäinen katkelmajaottelu on Livekirkko ry:n raamatunlukuohjelmasta, jonka perusteella luemme Raamatun kronologisesti kannesta kanteen vuoden aikana.

Meillä on evankeliumi tehtävänä. Livekirkko tarjoaa kristillistä sisältöä ihmisille siellä, missä he ovat.


Raamatunkäännös vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan. Tekijänoikeudet kirkon keskusrahasto.