”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.
Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”Joh. 15: 1-10
Jeesus puhuu Raamatussa paljoin vertauksin ja tänään hän avaa meille vertauskuvan viinipuusta ja viinitarhurista. Suomessa meillä viininviljely on vierasta. Jollain saattaa pihasta toki joku viiniköynnös löytyä – mutta täällä emme saa niistä sellaista satoa, että varsinaista viininviljelyä voisi harjoittaa.
Teoriassa aivan samanlaista hoitoa vaativat kaikki marjapensaat ja hedelmäpuut. Viljelijän tavoitteena on pyrkiä saamaan satoa – ja sadon saamiseksi on aika ajoin suoritettava myös leikkauksia. Satoisille oksille pyritään antamaan kaikki mahdollinen elämänvoima. Niitä halutaan auttaa kantamaan hyvää satoa.
Hyvässä sadossa on kyse sinusta ja minusta – meistä kaikista. Kristus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Ja hän jatkaa, jos oksa ei pysy kiinni rungossa, se kuivuu ja kuolee. Eikä sillä ole käyttöä. Hedelmäpuut – kaikenlaiset – on tarkoitettu kantamaan hedelmää, tuottamaan satoa.
Mikä on se hedelmä, jota seurakunnan ja kirkon tulisi tuottaa? Mikä on se hedelmä, jota sinun ja minun tulisi tuottaa.
Vastaus tähän on hyvin yksinkertainen.
Usko Kristukseen synnyttää hedelmänään rakkautta.
Mitä sinä rakastat? Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
Esimerkiksi ystävät, luomakunta, Jumala, perhe voivat olla tällaisia asioita.
Rakkautta on olemassa hyvin monenlaista. Yksi rakkauden muoto on Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Ja äärimmäisen hyvä esimerkki tästä on, että Jumala antoi meille Jeesuksen. Hän uhrasi ainoan poikansa, jotta meidän ei tarvitsisi kärsiä.
Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon suurimpia ihmeitä ja ilon aiheita. Sen äärellä ei auta kuin pysähtyä, hengähtää, iloita ja uskoa, että Vapahtajamme on ylösnoussut.
Aina ei ole kuitenkaan helppoa uskoa Jumalaan. Uskon syntyminen sydämeen on aina Pyhän Hengen vaikutusta. Ketään ihmistä ei voi pakolla käännyttää tai aivopestä uskoon. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Vapaan tahdon joko vastata hänen kutsuunsa ja seurata häntä tai kääntää hänelle selkänsä.
Ei liene meille siis epäselvää, millainen on se Jumalan olemus, jonka Jeesus teki elämällään näkyväksi. Kyse on rakkaudesta.
Jeesus pyytää Jumalaa suojelemaan meitä kaikkia rakkaudellaan. Jumala, joka on kaiken olemassaolon takana, alla, kantaa sitä – ja hän on olemukseltaan rakkaus.
Tähän rakkauteen hän tahtoo kätkeä meidät. Jumalan hyvä ympäröi meidät, keskellä tätä pimeää maailmaa. Keskellä tätä maailmaa, jossa me näemme ympärillämme monenlaista pahaa.
Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan pysyy. Tänään, huomenna ja iankaikkisesti.
